Muistan vieläkin miten ponienjako ennen tuntia jännitti.
Nuorin tyttäreni aloitti ratsastusharrastuksensa muutama vuosi sitten. Hän kun ei omien sanojensa mukaisesti halua istua paatissa. Purjehdus ei ole hänen juttunsa.
Olen seurannut monta hänen ratsastustuntiaan. Jokaisella kerralla jossakin takaraivossa on kolkuttanut, että haluan palata harrastuksen pariin.
Luin erään psykologin kirjoituksen siitä, että ihminen pitää yleensä niistä asioista koko elämänsä, joista hän piti noin kaksitoista vuotiaana. Voisikohan pitää paikkansa?
Ratsastusharrastus jäi minulla vuosiksi, kunnes erään kaveriporukkani kanssa innostuimme lähtemään islanninhevosvaellukselle täällä Suomessa lähes kymmenen vuotta sitten. Meillä oli upea päivä.
Viime kesänä lähdimme työkavereideni kanssa islanninhevosvaellukselle Nuuksioon. Sekin päivä oli yksi kesän parhaista.
Kolme vuotta sitten kävimme tyttärieni kanssa ratsastamassa lomallamme Thaimaassa. Tulipahan toteutettua sekin haave -ratsastaa hiekkarannalla ja meressä vesirajassa.
Tosin mieheni kertoi kuvitelleensa sen näyttävän hieman toiselta :-)
Viime marraskuussa kävimme ratsastamassa maastossa tyttäreni kanssa Fuerteventuralla Kanarialla. Onnistunut päivä sekin.
Huomattuani ratsastuskoulumme ilmoituksen intensiivikurssista aikuisille, jotka ovat kauan sitten ratsastaneet, en empinyt ilmoittautua. Pientä empimistä oli havaittavissa aivan viime metreillä, kun tajusin, että kyseessä olisi viikon ajan joka päivä tunnin ratsastus.
Kolmantena päivänä en ollut enää varma pääsisinkö selkään, sillä olin todellakin löytänyt reisi-, pakara-, selkä- ja vatsalihakseni. Jos joku epäilee ratsastuksen olevan liikuntaa suosittelen kokeilemaan tällaista intensiivikurssia.
Eläinrakkaansa minua kiinnostaa laji siksi, että saan olla eläimien kanssa tekemisissä. Saan raitista ilmaa, koska yleensä ollaan ulkona tai kylmässä maneesissa.
Lisäksi ratsastus niin kuin moni muukin mieleinen lajini on jonkin sortin itsensä ja oman pelkonsa voittamista. Voitettuaan pelkonsa sitä kokee voimakkaasti olevansa
elossa (adrenaline junkie). Syksyn vakitunnit on nyt varattu, joten jännitystä ja karvaisia haleja riittää koko syksyksi.
Vielä on kuitenkin kesää pitkälti jäljellä, nyt nautitaan siitä!
Ai että, miten ihanaa! Meinaatko jatkaa jollain lailla myös intensiivikurssin jälkeen?
VastaaPoistaMä mietin, että voisin käydä muutaman kerran issikkaretkellä tänä kesänä. Fageräng on ainakin tosi kiva paikka. :)
Ja ihana nostalgiafiilis tuli tutun tallin kuvista. Tuolla ponipuolella tuli roikuttua vuosikaudet.
Oli kyllä todella kivaa! Olen ilmoittautunut syksyn aikuisten viikkotunnille (sunnuntaisin). Tuletkos mukaan? Fagerängissä en ole käynyt, mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. Pitäisi päästä myös sinne. Vanhalla ponitallillasi on mielestäni hyvä fiilis.
PoistaLöysin blogisi tänään meilläkin tytön ratsitunteja seurannut itse ihan vihreä eli jännittää tosi paljon mutta viikon kurssi varattu 😁
VastaaPoistaKiva, että löysit tänne. Tervetuloa! Hyvä sinä, rohkea veto! Mille tallille olet menossa?
PoistaWau! Upeata, että olet palannut ratsastuksen pariin! T: Heppatyttö itsekin kauan kauan sitten
VastaaPoistaKerran heppatyttö taitaa aina olla jollakin tasolla heppatyttö. Mihin sitä koira karvoistaan pääsisi? Eikö sinua ole houkuttanut palata lajin pariin?
PoistaMä olin maastoheppatyttö, enkä koskaan viihtynyt erityisen hyvin kentällä. Olen miettinyt jos joskus pitäisi taas käydä tallilla, mutta kun eniten haluaisi hiljaisille hiekkateille, ilman autoja, niin se voisi olla täällä ruuhka-Suomessa vähän haastavaa... :)
PoistaKuvauksesi ratsastusympäristöstäsi kuulostaa viime kesän Nuuksion issikka retkeltämme. Ratsastimme metsässä ja autioilla hiekkateillä. Hevoset haimme laitumelta ja palautimme ne myös sinne. Talli oli Brobacka.
PoistaPitää laittaa korvan taakse! :)
PoistaTreella asun tähän lähelle menossa .kiitos☺
VastaaPoistaHyvää kurssia!
Poista