Tuulta purjeisiin

Keskiviikkona sää oli niin kaunis, että innostuin lähtemään seuramme Onsdagssegling purjehduskisoihin. Miehistössä oli mieheni, eräs miespuoleinen gasti ja minä. Oli oikeastaan aika jännä tunnelma, sillä minä en ollut purjehtinut tämän gastimme miespuoleisen henkilön kanssa aiemmin, enkä ollut häntä edes tavannut. Mieheni on purjehtinut hänen kanssaan. 

Rannassa tämä miespuoleinen gasti sanoi minulle, että normaalisti naiset veneessä tuottavat huonoa onnea, mutta mikäli halaamme, niin se huono onni lähtee siinä. Näinhän me sitten halasimme ennen lähtöä. Lähtö oli hyvin mielenkiintoinen, sillä tuuli oli poikkeuksellisesta suunnasta ja saimme spinnulähdön. 

Purjehduskisat ovat mielenkiintoinen tapa purjehtia normaalina arki-iltana. Tällainen reilun tunnin mittainen kisa saa ajatukset hyvin irti kaikesta muusta. Tulee seurattua muita veneitä ja niiden liikkeitä, tarkastettua oman veneen hienosäätöjä, taktikoitua mikä laita vetää, miten peittää kilpailijoiden tuuli, miten puuskat käyttäytyvät ja miten pilvet saavat tuulen muuttumaan jne. Lisäksi kisoissa on mielestäni aina mielenkiintoista seurata miehistön ryhmädynamiikkaa ja siten, miten jännittävissä ja stressaavissa tilanteissa hermo kestää. Omalta osaltani purjehduskilpailu muistuttaa aika paljon normaalia työtäni, ryhmässä pitää hermo kylmänä ratkoa eteen tulevia yllättäviä tilanteita nopeasti ja turvallisesti. Kommunikointi on tärkeää. 

Tulimme kisassa kolmanneksi. Pidimme kivan debriefingin veneen kannella kisan jälkeen. Merkin kierron yhteydessä meidän piti laskea spinnu ja nostaa genua. Siinä tuli pientä sählinkiä, joka hidasti hieman merkin kiertoa. Se ei ollut kuitenkaan mitään ylitsepääsemätöntä. Lopputulos: pitää kommunikoida enemmän. 

Hieno ilta ja mikä parasta selvisin shortseissa! Hipp hipp Hurra!