Saaristolaiselämää luistimilla

Siis nyt se alkoi! Mahtavaa kerrassaan loistavaa! Luistelukausi saaristossa on alkanut! Pääsin viikonloppuna mieheni kanssa jäälle luistelemaan ja onnella ei ollut rajaa.  
Suvisaariston edustalle on aurattu viiden kilometrin luistinrata. Harkitsen jälleen retkiluistimien hankintaa. Niitäkin on monenlaisia. Millaisethan olisi parhaat minulle?
Tähän hätään sai (kuten muinakin vuosina) kelvata vanhat Sonjani. 
Ei ne välineet vaan se tunnelma, eikö niin? Lapset pelaamassa lätkää, punaisia poskia, lämmintä mehua termarista, koiria juoksentelemassa vapaasti ja iloisia ilmeitä.  

Hyvää tiistai iltaa! 

Bloggauspaikkani

Sain ihanalta Fridalta http://kotikaupunginlaidalla.blogspot.fi/2014/01/bloggauspaikka.html bloggauspaikka haasteen. Tartuin siihen innolla. Tässä siis bloggauspaikkani. Aiemmin istuin pöydän ääressä ja bloggasin. Viimeksi käydessäni fysioterapeutilla hän neuvoi, että olisi parempi nojailla taaksepäin esim. sohvaan, kuin nojailla käsiinsä eteenpäin pöytään. Olen noudattanut hänen ohjettaan ja yläselän jumitus on vähentynyt. Aloitin bloggauspaikkani postauksen tekemisen eilen, mutta eilisen ajanpuutteen vuoksi jatkoin sitä tänään. Näette siis kuvia bloggauspaikastani aamulla lasten ollessa koulussa (yleinen bloggausaikani) ja illalla lasten puuhatessa kavereidensa kanssa tai nukkuessa (toinen mahdollinen bloggaushetkeni).  

Laitan aina ensitöikseni aamulla kynttilöitä palamaan ja keitän maitokahvin. Monesti laitan myös takkaan tulen, jopa aamulla. Istuessani bloggauspaikassani tuli lämmittää ihanasti niskaa ja selkää. Samalla voin ihastella kaunista talvimaisemaa ulkona. Villasukat ovat olennainen osa bloggauspaikkaani. Ne ovat kyllä minulla aina jalassa, kun olen kotona. 

Bloggauskaveriksi ilmaantuu usein kehräävä karvainen ystäväni. 

Nyt olin liian väsynyt päättämään kenelle antaisin haasteen eteenpäin. Haluaisin nähdä teidän kaikkien bloggauspaikat. Napatkaa siis haaste itsellenne! 

Kaunista viikonloppua! 

Vasten auringon siltaa

Lähiaikoina kohdalleni on osunut aika paljon vastoinkäymisiä. Viimeisin muutaman päivän vaivannut hirvittävä hammassärky. Tänään olen oikein pinnistellyt löytääkseni kaiken tämän kurjan joukosta joitakin iloin aiheita. Sellaista se elämä toisinaan on. Ehkäpä vastoinkäymisten tarkoitus on herätellä meitä näkemään ja arvostamaan kaikkea sitä hyvää mitä meillä on. 

Olen niin onnellinen, kun saimme lunta ja pakkasta. Erityisen onnellinen olen siitä, että aurinkokin on liittynyt joukkoomme. Päivä pitenee aivan silmissä. Siis rakastan lunta, aurinkoa ja merta. Mahtavaa, että ulkoilualueemme laajenee taas merelle ja saamme nauttia kauniista raikkaista talvipäivistä.   

Rakkautta ja räiskäleitä.

Iltakävelylläni alkoi päässäni soimaan tuo vanha vasten auringon siltaa biisi. Tänään tuntui, että sanat piti sovittaa uudelleen. Silmät tyhjyydeltä suljen kuulosti jotenkin liian epämääräiseltä. Silmät kurjuudelta suljen oli jotenkin tunnetilaani sopivampi ja  konkreettisempaa. Ihana tuo rauhallisuus mikä tuolla ulkona vallitsi. Ainoa ääni jonka kuulin oli tikan koputtava ääni puussa. 

Kotiin palattuani päätin ilahduttaa flunssassa kotona lepäilevää nuorinta tytärtäni paistamalla lättyjä. Poikani ilahtui myös. Hän kommentoi: "Äiti mistä sä tiesit, että mun teki juuri tänään mieli lättyjä?". Äidit tietää kaiken. Vanhin tyttäreni on purjehduleirillä ja 

-kisoissa Espanjassa. Tekstiviestit kertovat, että perille on päästy, lämmintä on ja tuulta riittää ja espanjalainen ruoka maistuu. 

"Sinut vierelleni tuon ja sulle hellyyteni suon. Jäisit siihen ystäväin, jäisit siihen ystäväin

On hyvä näin." 

Kaunista keskiviikkoa! 

Tunnustus

Sain Purjeen viemää blogin Viherrykseltä ihanan tunnustuksen. http://purjein.blogspot.fi/ Kiitos, olen aivan otettu kauniista sanoistasi! Olen aina ollut eräänlainen päiväkirjan kirjoittajatyyppi ja kirjoitan blogiani dokumentoidakseni omia sattumuksiani ja ajatuksiani. Olen niin onnellinen, jos pystyn samalla tekemään jonkun muun arjesta inspiroivan ja kauniimman! Voisiko kauniimpaa tunnustusta saada?- Sekä niin söpö pörröinen kuvissa esiintyvä koiruus :-) 

 

Haluan jakaa tunnustuksen seuraaville blogeille: 

http://mondaytosundayhome.blogspot.fi/

http://kotikaupunginlaidalla.blogspot.fi/

http://divaaniblogit.fi/vaaleanpunainenhirsitalo/

Kauniisti vangitut tunnelmat ja taidokkaat kuvanne saavat minut haukkomaan henkeäni.

http://matkallamerenneidoksi.blogspot.fi/

Positiivistakin positiiviisempi asenne! Nostan hattua!  

http://akaasianalta.blogspot.fi/

Ne kuvat ja se elämänmakuinen ote, kerrassaan lumoaa minut, kerta toisensa jälkeen!  

Isoäitini muistolle

Rakas Neka-mummu nukkui tänään ikiuneen. Hän täytti kesäkuussa 103v. Maailma on muuttunut paljon sadassa vuodessa. Mummuni syntyi tsaarin aikaan ja eli elämänsä kaikkien Suomen presidenttien aikana. Hän asui omakotitalossaan 90-vuotiaaksi asti. Muistan tästä ihanasta talosta lapsuuteni lämpöiset kesät. Seikkailimme serkkujeni ja veljeni kanssa vadelmakujilla, jotka oli rakennettu tiheiden vadelma-aitojen väliin. Poimimme vadelmia ja söimme niitä vatsamme kipeäksi. En ole missään saanut niin hyviä vadelmia kuin hänen luonaan. Pihassa oli myös suuri kirsikkapuu ja omenia oli montaa eri lajiketta. Sireenit tuoksuivat pihakeinuun. Lisäksi tontin yhdellä laidalla oli kaunis luonnonkivin reunustettu perennapenkki. Sieltä mummuni noukki meille aina lähtiessämme kimpun kauniita kukkia. Ihmettelin aina, että hän raaski niitä sieltä leikkoa. Hänen mielestään niitä oli hänelle siellä tarpeeksi siltikin.

Joulun aikaan muistan hänen nostaneen aina noin 30cm korkean tekokuusen piirongin päälle. Kuusessa oli pienen pienet pöyreät värivalot. Se oli meistä lapsista erityisen kaunis. Kaunis oli myös pieni joulutonttu, joka ilmestyi aina roikkumaan keittiön yhden kaapinoven vetonuppiin. Sille tontulle kävi hieman hassusti, kun veljeni laittoi sen takapuolen kynttilään ja se syttyi tuleen. Mummuni sai sen sammutettua, mutta tontun takamus säilyi tummana. Käydessäni tapaamassa mummuani tällä viikolla viimeisen kerran palvelutalossa, veljeni huomasi ko. tontun esillä. Pienet naurahdukset siinä kai pääsi molemmilta, kun veljelläni oli takapuolestaan kärventynyt tonttu kädessä ja vaihdoimme katseita. 

Olimme pienenä yökylässä toisinaan mummulassa. Meille tehtiin ihana sänky olohuoneen sohvasta. Aamiaiseksi saimme syödä lemppariamme "pullasuttua". Se oli sellaista itseleivotun pullan(mummu osasi leipoa todella hyvää pullaa), maitokahvin ja

sokerin sekoitusta kahvimukissa. Keittiön seinällä oli taulu, jossa luki: "Kun itse kysyy ja itse vastaa, niin ei synny mitään jälkipuheita". Juhlapäivinä joimme kahvia pyöreän pöydän ääressä ruokasalissa Arabian Myrna kupeista. Tunnelma oli siellä aina arvokas.      

100v. täyttäessään mummuni järjesti suuret syntymäpäiväjuhlat Finlaysonin palatsissa. Aikamoinen supermummu!

Mummuni oli varsin hyvässä kunnossa melkein loppuun asti. Luonnollisesti kävelyn tueksi tarvittiin viime aikoina rollaattori, näkö oli hieman kehno ja kuulo heikentynyt, mutta pää toimi. Hän kyseli mm. veljeltäni, että mitä mieltä hän oli uusimmista lakiuudistuksista. Pitkän iän salaisuus voi olla suklaa. Mummuni piti kovasti suklaasta, etenkin tummasta suklaasta. Sitä hän söi aivan viimeiseen asti. Taisi hän monesti ottaa pienen konjakkiryypyn myös iltaisin. "Korvikkeita", kuten hän itse asian ilmaisi hän ei syönyt vaan käytti mm. aitoa voita.

Hän oli hieno ihminen, joka ei halunnut tehdä koskaan itsestään isoa numeroa. Hänellä oli myös ihana terävä ja kuiva huumori. Kauniina aurinkoisena talvipäivänä häntä lämmöllä muistellen,

Nora 

     

    

Loppuviikon mietteitä

Eilen oli pitkästä aikaa vapaapäivä, joka oli vapaa kaikesta ohjelmasta. Nautin aamukahvin sängyssä ja katselin samalla viimeisen jakson Suomen kaunein koti tv-sarjasta. Voittajakoti olikin hyvin kaunis ja luonnollisesti minua viehätti tuo merellisyys. Työni yksi parhaita puolia on juuri nämä arkivapaat. Ne ovat sellaista arjen ylellisyyttä.

Kävin kukkakaupassa hakemassa kimpun tulppaaneja ja samalla matkalla totesin, että meri on nyt jäässä. Nyt odotellaan jäiden vahvistumista. Ihanaa pian pääsee hiihtämään jäälle! Aurinkokin alkaa näyttäytymään hyvin keväisellä tavalla.     

Yksi veneraukka oli jäänyt yksin jäihin. Kävi sitä ihan sääliksi. 

Illalla oli tennisvalmennustuntini. Olen aina yhtä innoissani siitä. Tennis on vaikeaa, mutta hauskaa ja samalla erinomaista liikuntaa. Siitä taas tänään todisteena kipeät pakara- ja takareisilihakset. Tullessani kotiin huomasin, että taivaalla loisti upea kuu. Se huolehtisi siitä, että yöunet eivät olisi parhaat mahdolliset.

 Tämä vuosi on alkanut aika haasteellisesti, etten sanoisi kankeasti. On ollut läheisten sairastumista ja tänään sain kuulla, että eräs asumiseen liittynyt eräänlainen unelmani oli ajautunut karille. No, minä tietynlaisena fatalistina yritän taas löytää tästä jonkun tarkoituksen, jota en vielä näe. 

Tänään on onneksi perjantai. Saamme rentoutua ja nauttia rauhallisesta illasta. Suunnitelmissa on tehdä tacoja ja illaksi popcornia, joita voimme napsia katsellessamme Voice of Finland ohjelmaa. Huomenna on tiedossa ulkoilua ja perheen yhteinen raclette-ilta, sillä alppimatkamme lähestyy ja on kiva päästä fiilikseen, eikä hyvä kuntokaan pahitteeksi olisi.   

Kaikki kynttilät ja tulet on taas viritetty sekä kukat uudet ja vanhat. Nyt otan lasin hyvää punaviiniä ja ryhdyn valmistamaan meille tacoja. 

Hyvää ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua murut!