Hivenen haikeaa

Työpaikkamme yt-neuvottelujen tuloksen olen hyvästellyt rakkaita työtovereitani. Viikko on ollut raskas ja hyvin haikea. Tänään kyynel vierähti hyvästellessäni ihanaakin ihanampaa italialaistunutta bella donnaa! Soitin toiselle rakkaalle työnsä lopettavalle työkaverilleni. Nauroimme puhelimessa läpi kyynelten. Adios amigo! Toivottavasti tapaamme pian! 

Tultuani kotiin paistoi aurinko niin kauniisti, että lähdin kameran kanssa ulos. Sain pian seurakseni vanhimman tyttäreni kännykkäkameransa kanssa. Keksimme kävellä yhdessä rantaan. 

Loppujen lopuksi kaiken maailman työpaikkojen yt-neuvotteluiden lomassa on tärkeää keskittyä omiin läheisiinsä ja rakkaisiinsa ja muistaa, että kuolinvuoteellaan harva miettii, että oli liian vähän töissä. 

Eräs työtoverini sanoi tänään, että tekee hyvää antaa kyynelten tulla, jos siltä tuntuu. 

Antaa itsensä tuntea haikeutta. Ehkä elossa oleminen on juuri sitä, että elää hetkissä, jotka kuolevat. 

"Mistä kauneuden voi löytää? 

Suurista asioita, jotka on tuomittu katoamaan niin kuin kaikki muukin, 

vai pienistä, jotka kaikessa vaatimattomuudessaan kykenevät tuomaan elämäämme ikuisuuden välkehtivän säkenen?"

Tällaisissa mietteissä tänään rannalla. Päässä alkoi soida Samulin kappale: 

"minä väsytän itseni työssä jota siksi teen

että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet

se on ihana tunne, mutta sana joka kahlitsee

käännään väsyneet kasvoni sinuun ja jaksan taas

sinä valutat voimasi minuun niinkuin nukkuvaan

se saa silmäni auki ja jalkani nousemaan oi, ihana valo, niin on nimesi kaunis sana 

oi ihana valo, onko portit jo auki?

oi ihana valo, ihana

sinä olet aurinko" 

  

Hyvää perjantaita ja voimia työelämään! 

Antaa sataa vaan eli yksi lazy sunday

Heräsin sateen ropinaan, niin kuin kai Suomessa lokakuussa kuuluukin. Olin haaveillut sporttisesta päivästä syksyisessä auringonpaisteessa, mutta näillä mennään. Päätin siis ottaa kaiken ilon irti utuisesta ja sateen vihmomasta sunnuntaista. 

Sytyttelin kynttilöitä talon jokaiseen nurkkaan; olohuoneeseen, keittiöön, makuuhuoneeseen, pianon päälle, sitruunaruoholle tuoksuvan kynttilän kylpyhuoneeseen jne. 

Kun pyromaanin hommat oli hoidettu nautiskelin lempeästä valosta ja annoin aamun vähitellen hiljakseen herätellä minut. Päästin kissan ulos ja vedin ovenraossa syvään henkeä, kaksi peuraa juoksivat metsän suojaan. Kaunis näky!  

Keitin kupin cappucinoa ja ripottelin päälle kardemummaa. Annoin kupin lämmittää käsiäni samalla kuin kardemmumman hurmaava tuoksu huumasi minut. Siemaisin maukasta kahvia. Päätin, että tämä päivä tulee olemaan hyvä päivä! 

Ihastelin ruusuja ja niiden tuojaa ;-) 

Aidot saaristomeren lampaista keritystä villasta tehdyt villasukat kuuluvat ehdottomasti näihin päiviin. Osaisinpa itse tehdä tällaisia sukkia! 

Oli aika nauttia lisää aamiaista ja ottaa muutama kuva. 

Päivän kruunasi tyttäreni ratsastustunnin seuraaminen. Tunnilla oli nähtävissä upeita laukkaesityksiä, joskaan ei kaikki aivan suunniteltuja. Kotiin palattuamme lämmitimme saunan ja vilvoittelimme terassilla tihkusateessa. Leivoin joulutorttuja (vanhin tyttäreni kielsi minua kyllä nimittämästä niitä joulutortuiksi, se kuulemma luo liian talvisen tunnelman). Sovimme, että ne ovat syystorttuja. Kauden ensimmäiset glögit tuli juotua syystorttujen seuraksi.  

Kaiken kaikkiaan oikein rentouttava päivä, vaikka ei mennytkään etukäteissuunnitelmieni mukaan, mutta miksi sen aina pitäisi mennä suunnitelmien mukaan.

 Annetaan jokaiselle päivälle mahdollisuus tulla yhdeksi kauniiksi päiväksi elämässä!  

Tapahtui viikolla

Tällä viikolla on kotona poltettu kynttilöitä sisällä ja ulkona pimeyttä vastaan. 

On potkittu lehtiä pihassa (huom. ei olla haravoitu, eikä olla siitä myöskään stressattu). 

Haarukoitu loppusyksyn lomamatkakohdetta kriteerinä ei liian pitkää lentoa, eikä suurta aikaeroa. Kohteessa pitää olla urheilumahdollisuuksia eikä liian kuuma urheiluun. Pelkkä aurinkotuolissa makailu ei meidän lomalla täytä haluttuja lomatoiveita. 

Lisääntyvää syksyn pimeyttä jaksaa taas paremmin, kun on mitä odottaa. 

Eteisen itämainen matto sai uuden kodin kylpyhuoneesta ja pari vapaapäivää kului sitten uuden maton metsästykseen ja sen vaihtamiseen. Ensiksi otin tähän TineK:n mustan juuttimaton ja sitten kävin vaihtamassa sen seuraavana päivänä minun sielunmaisemaani sopivampaan beigeen juuttimattoon. Sen seuraksena sainkin maalata sitten eteisen kenkähyllyn ja myydä muutamat lasten pieneksi jääneet gore-tex kengät. Kuluuhan ne vapaapäivät näinkin ;-) 

Työmatkallani Åre Östersundissa näin kaupungilla jo jouluvaloja. Ne näyttivät oikein kivalta, etenkin kun kylässä oli jo muutama aste pakkasta ja purevan kylmä tuuli. 

Åre Östersundissa sain myös viikon parhaat naurut, kun huoneeseeni saavuttuani löysin yöpöydältäni seuraavan iltapalan: 

"Get me something to eat" Oliko se tarkoitettu minulle iltapalaksi vai jollekin muulle, ei selvinnyt minulle ;-) 

Seuraavana päivänä ihastelin saaristomerta toimistoni ikkunasta. Ruskehtavaksi muuttuneet rantakaislikot muistuttivat erehdyttävästi hiekkarantoja. 

Työmatkani pikaruokailusta, vitamiinien saannista ja iloisista hymyistä vastasi jälleen tuttuun tapaan Joe&Juice. 

Amsterdamin tuliaisia kotiin: aamulla poimittuja ruusuja ja syysiltoja lämmittäviä punaviinejä. 

Eilen aamulla heräsin jäätävään migreenikohtaukseen. Oksentelun ja huivi silmien edessä makailun sekä lääkkeiden ottamisen jälkeen sain sen onneksi  iltapäiväksi jollakin tasolla hallintaan. Mieheni sisar Kööpenhaminasta saapui meille tyttärensä kanssa. 

Oli ihana nähdä, kuinka serkukset riemuitsivat yhdessä ja mekin saimme vaihtaa rauhassa kuulumisia mieheni siskon kanssa. Halatessani sisarta hänen saapuessaan liikutuin aivan kyyneliin. Niin harvoin me voimme tavata ja niin rakas hän minulle on. Minulla ei ole omaa sisarta ja toisinaan tuntuu siltä, kuin mieheni sisar olisi siskoni.  

Aamuisen migreenikohtaukseni vuoksi jouduin luopumaan kulinaristisista ruuanlaitto haaveistani ja tarjoilumme olivat hyvinkin helppoja ja arkisia. Tämä on minulle hyvin vaikeaa, kun mielelläni tekisin jotakin haasteellisempaa ja herkullisempaa. Oli kuitenkin ilo huomata, että päivän / illan tunnelma oli erittäin lämmin ja rento, ruuista huolimatta. Ehkä tämä oli jonkin sortin opetus minullekin, täydellisyys ei aina ole hyvästä ;-) 

Tämän päivän pyhitän sille, että en aio tehdä mitään erikoista! Mieheni lähti jo nostamaan venettä. Kausi on siis takana. Se on aina yhtä haikeaa. 

Rauhaisaa sunnuntaita sateesta huolimatta! 

Nya bästisar

Olen ollut elämässäni onnekas naapureiden suhteen. Asuessamme punavuoressa oli meillä eräs seinänaapuri, joka soitti aina öisin musiikkia niin, että ikkunat helisi. Onneksi hän soitti Pavarottia, joten ristimme hänet herra Pavarottiksi. Asuessamme ensimmäisessä asunnossamme täällä Espoossa olimme erittäin lämpimissä väleissä muiden talon perheiden kanssa. Vietimme monia kosteita iltoja yhdessä terasseillamme, milloin rapujuhlien, milloin talkoiden merkeissä. Leikkasimme toistemme nurmikot ja teimme toistemme lumitöitä. Postia hakiessa tai roskia viedessä sai aina hyvän mielen törmätessään johonkin naapureistamme. Nämä kymmenen vuotta Melrose Placessa sujuivat nopeasti.  Seuraava tilapäinen rakennusaikainen asuntomme, rantatalo oli ihanien tulevien naapureidemme ansiota. Ensimmäisessä omassa talossamme oli upeita naapureita. Tukea ja apua löytyi aina puolin ja toisin, oli sitten kyseessä rikkinäinen vesipumppaamo tai lasten puiden latvoihin tarttunut leija. Ymmärrystäkin löytyi vaikka koiramme olisi syönyt naapurin meriretkelle tekemänsä eväät hänen laiturillaan. 

Täällä uudessakin kodissa olemme ehtineet tutustua uusiin naapureihimme. Eilen sytytin kynttilän, jonka saimme heiltä tuliaiseksi, kun olimme pitäneet silmällä heidän taloaan heidän ollessaan Lapissa. 

Naapurin rouva kysyi minulta jokin aika sitten olisinko kiinnostunut Femina -lehdestä. Hän on tilannut sen itselleen ja voisi kuulemma luettuaan laittaa sen aina minun postilaatikkoon. Olinhan minä. Eilisen vapaapäiväni kunniaksi halusin kokeilla Feminan muutamaa ruokaohjetta. Toinen niistä oli Sienipasta punajuurien kera ja toinen oli Gratinoidut pastasimpukankuoret. Minusta on ihana tehdä vapaapäivänä slow foodia ja kokeilla uusia resptejä. Tosin nauratti hieman, kun mieheni oli ehdottanut, että tekisimme  slow foodia. Hänen kontribuutionsa tähän oli istua sohvalla ipad kädessä ;-) 

Luulenpa, että jätän hänelle tänään yhden uuden ohjeen pöydälle ja hän saa valmistaa slow foodia, sillä aikaa kun minä olen töissä. 

Eihän näistä aineista voinut syntyä kuin tosi hyvää! Valmista ruokaa en ehtinyt paljon kuvailla ja mitään ei jäänyt jäljelle. 

Yrttejä pystyin vieläkin keräämään pihasta. Se ilahduttaa minua kovasti. 

Minä lähden nyt töihin, mutta rentouttavaa sunnuntaita teille, joilla se on vapaapäivä! 

Maalillakin saa paljon aikaiseksi

Uusi kotimme on vanha saaristolaistalo. Talo on ottanut meidät hyvin vastaan. Talo on mielestäni hyvin kodikas ja lämminhenkinen, mutta  täällä on yhä asioita, joista en pidä. Täällä on asioita, jotka odottavat muovautumistaan. Muovaako talo meidät vai me talon, en tiedä vielä. Yksi niistä oli makuuhuoneemme vaatekaapit. Itse kaapit olivat erittäin hyvässä kunnossa. Nykyisin, kun minua ahdistaa ajatus siitä, että maailma hukkuu tavaraan, yritän omalta osaltani välttää tarpeetonta tavaroiden poisheittämistä. Kaappien poisheitto ja uusien kaappien ostaminen tilalle ei siis ollut varteenotettava vaihtoehto. 

Makuuhuoneemme vaatekaapit olivat väriltään tällaiset eli kuva ennen: 

Päätimme maalata kaapit, sillä eihän meillä ollut mitään menetettävää ;-) 

Väriksi valikoitui minulle jo suosikiksi noussut mudanväri. Olimme käyttäneet vanhassa kodissamme ko. maaliväriä makuuhuoneen seiniin, joten tiesin, että en kyllästy siihen. Lisäksi se sopi meidän jo olemassa oleviin muihin makuuhuoneen kalusteisiin. 

Ja kuvat maalausprojektin jälkeen: 

Rauhaisia unia itse kullekin! 

Tapahtui viikolla

Viikko alkoi maailman parhaan kampaajan Jani Lännenmäen My Salon kampaamossa. Kuivat harottavat maantienväriset hiukset muuttuivat hänen käsissään hyvinhoidetunnäköiseksi auringonvaalentamiksi hiuksiksi. Samalla saimme nauraa maailman menolle ja nautin kupposen capuccinoa. Autoni oli pysäköity "vahingossa" Mokon edustalle, joten olihan sielläkin pakko poiketa lähtiessäni. 

Iltapäivällä olin jo töissä ja illaksi päädyimme Karlskronaan etelä-ruotsiin.

Aamukävelyn tein pitkin Karskronan rantoja ja toreja. Aamukahvin jälkeen olikin jo vuorossa fika paus ja seurasin ruotsalaisten kahvilakäyttäytymistä. 

Lounaan söin ihanan työkaverini kanssa ja sain kuulla romanttisia tarinoita hänen nuoruudestaan kipputsilla. Kiitos niistä! 

Seuraavana aamuna oli vuorossa kunnon juoksulenkki Tukholmassa järven ympäri. 

Olin aika ylpeä itsestäni lenkin jälkeen. 

Torstai aamuna fillaroimme työkaverini kanssa ostoksille läheiseen ostoskeskukseen. Minun ostokseni liittyivät tyttäreni 10v. juhliin, jotka pidettiin sitten sunnuntaina. 

Muuten päivät kuluivat hotellilla pyörien, kunnes taas oli iltapäivällä aika pakata matkalaukku ja lähteä. 

Perjantai aamu valkeni pohjois-ruotsissa Sundsvallissa. Tein normikävelylenkkini, joka päätyi lempparikahvilaani (Tant Anci och fröken Sara). Siellä on paljon hyviä sisustuslehtiä luettavana ja hyvää kahvia. 

Kun lopultakin perjantai iltana myöhään pääsin kotiin ja omaan sänkyyn ei sitä onnentunnetta voi sanoin kuvailla! Laitoin kynttilät palamaan yöpöydälle  ja keitin kupin teetä ja kääriydyin mukaviin lämpöisiin sukkiin ja pehmeisiin lakanoihin, kissakin jaloissa kehräten. 

Lauantai meni sitten haahuillessa. Haahuilu on minulle erittäin tärkeä tapa ladata akkuja. Se on sellaista täysin päämäärätöntä toimintaa, joka pohjautuu täydellisesti tunteeseen. Tehdään juuri sitä mitä milläkin hetkellä huvittaa. Syödään sängyssä, jos siltä tuntuu, katsotaan "vain elämää" tytär kainalossa sängyllä peiton alla iltapäivällä. Juodaan lasillinen skumppaa, jos huvittaa. Siirrellään koriste-esineitä ja asetellaan kukkia.  jne. 

Sunnuntaina oli vuorossa jälleen ihmisten toivottelu tervetulleiksi, heidän kestitsemisensä ja ovella hymyillen: "hei ja kiitos käynnistä". Kyseessä oli siis nuorimman tyttäreni 10v. syntymäpäiväkutsut hänen kavereille. Syntymäpäiväthän olivat jo kesällä, mutta koska hänellä on laiska äiti, saimme juhlat aikaiseksi vasta nyt. 

Viikko päättyi jälleen rentouttavissa merkeissä tyttären ratsastustuntia seuraten ja sen jälkeen siirryimme nopeasti lämmittelemään saunaan perheen kanssa. Meidän oli tyttären kanssa pakko päästä kuvaan, koska ko. poni on meidän molempien suosikki. Mies sai toimia kuvaajana. (Saimme hänetkin kerrankin tallille mukaan, mutta älkää kysykö mitä hän siellä teki). 

Ihanaa syysviikkoa!