Ihanasti pihalla

  

Aamulla ehdin tehdä nopeasti lenkin ja sitten alkoi päivystykseni. Sen kesto oli lähes koko päivän. Minun piti siis puhelimen soidessa olla valmiina kymmenessä minuutissa ryntäämään ovesta pihalle matkalla töihin. Olisin voinut harmitella esim. sitä, että emme voi lähteä veneelle vaikka ilma meitä houkutteli tai olisin voinut kokea olevani kotini vanki.

 Yritän kuitenkin nähdä kaikista asioista aina sen parhaan puolen. 

Uskon, että omaan onnellisuuteensa voi vaikuttaa hyvin paljon omilla ajatuksillaan. 

Päiväni alkoi siis ajattelemalla kuinka onnekas olenkaan, kun saan työaikanani juoda rauhassa aamukahvia. Aamukahvin nauttiminen ulkona on yksi elämäni suuria nautintoja. Siirryn ulos yleensä jo huhtikuun puolen välin aikoihin ja kahvittelua jatkuu ulkona niin kauan, kuin se lämpimän peiton alla ja Uggit jalassa on mahdollista. 

 

Pitkän talven jälkeen osaa arvostaa sitä, että elämä siirtyy ovesta ulos. 

 

Istuin kalenteri kädessä ja yritin suunnitella kesää. Lopputulos: kesä on liian lyhyt. 

Ehkä kesää ei pitäisi suunnitella lainkaan, ehkä pitäisi vain elää päivä kerrallaan ja tarttua jokaiseen hetkeen. Yksinkertaisesti vain nauttia!

 

Siirrän aina kesäksi painoni ulos. Mikä on mukavampaa kuin nostella painoja  tai joogata  ulkona raittiissa ilmassa linnun laulun säestämänä! Ainakin näin ulkoilmaihmisenä 

paras kuntosali olisi jenkkityylisesti ulkona.

 

  

Kaikki päivän ruokailut siirtyvät luonnollisesti myös ulos. 

 

Istutimme tänä vuonna lasten kanssa kasvimaalle mansikoita, pensasmustikoita ja yrttejä lasten toivomusten mukaisesti. 

  

Mustaherukkasatoakin on odotettavissa. Kesän marjat ovat niin parasta!

 

Lasten saapuessa koulusta loikoilin yhä aurinkotuolissa eli olin töissä. Heillä oli tänään viimeinen koulupäivä, huomenna on vain kevätjuhla. Nyt on kesäloma!   

 

   

Tyttäreni A esitteli Instagramkuvia kampauksista. Meidänhän piti niitä heti kokeilla toisillemme. 

   

Kedonkukkia piti jo poimia. Kesänmerkki sekin.  

 

 

Oi kesä! Ihana kesä sinä olet täällä! Helpoin tapa lisätä omaa onnellisuuttaan on miettiä joka ilta vähintään kolme asiaa, jotka tekivät sinut tänään iloiseksi, asioita joista olet kiitollinen. Olen tässä nyt kirjannut omani tältä päivältä. Niitä tuli yli kolme, kuten yleensä käy, kun asiaa pysähtyy miettimään. 

Paven fyller 100 år.

Pursiseuramme ESF (Esbo segelförening) on perustettu vuonna 1906. Aiemmin Suomessa perustetut pursiseurat olivat lähinnä vanhojen herrojen perustamia seuroja. ESF poikkesi niistä, sillä seuran perusti joukko innokkaita purjehtivia nuoria opiskelijoita. Vuonna 1913 rakennettiin seuramme tukikohdaksi Pentalan saareen, paviljonki Paven.

   Olin ajatellut kirjoittaa "lähikuppilastani" tänään, mutta nyt minulla on yksi syy lisää kirjoittaa tästä hurmaavasta vanhasta paviljongista. Sain nimittäin tänään postissa kutsun Pavenin (100-årsjubileumsmiddag) juhliin. Olen hyvin otettu, että pääsen mukaan juhlistamaan tätä historiallista hetkeä.

 

 

Paven on seuramme sydän. Täällä on kiva tavata seuran jäseniä ja vaihtaa kuulumisia. Useita hyviä keskusteluja olen käynyt mm. yllä olevan kuvan portailla. Monet seuramme toiminnot siirretään kesällä tänne Pentalaan. Kevytveneet siirretään saaren laituriin kesäksi. ESF järjestää joka keskiviikko purjehduskisat (onsdagssegling), jotka ovat muuten avoimet myös seuran ulkopuolisille jäsenille. Lasten kaikki purjehdustreenit ja -leirit pidetään täällä kesäisin. Mikäs niitä on täällä pitäessä, kun laiturin vieressä on hiekkaranta, jos haluaa pitää tauon purjehduksesta. Rannalla voi pelata lentopalloakin. Ravintolassa on tili lähes jokaiselle jäsenelle ja ravintolan tarjoilijat muistavat mm. kenen lapset kuuluvat mihinkin "piikkiin". Sen lisäksi, että tämä on mielestäni hyvää palvelua, sekin lisää kotoisaa tunnelmaa!  

P.S. ESF on perustamisesta lähtien satsannut nuorisopurjehdukseen. Alla olevassa kuvassa näkyy uutta nuorisorakennusta (Harrys Paviljong, joka nousee Pavelle. 

 

 

 

 

 

 

 

Keskiviikon purjehduskisat. Minun huomioni näköjään kiinnittyi nyt etupäässä 606 veneisiin. Maanantaina alkaa 606 purjehduskurssini. Apua, nyt alkaa jännittämään! 

Onkohan siitä joku joskus selvinnyt hengissä ;-) 

Keskiviikkoisin on tarjolla aina saaristopöytä. Sinappisillin seurana oli saaristolaisleipää ja salaattia. Paven avaa ovensa 4.6. sen jälkeen on tarjolla myös a la carte lista. 

 

 

 

Purjehduskisoja on täällä järjestetty sadan vuoden ajan. Perinteeksi on muodostunut palkintojen jaon päättäminen "Ett fyrfaldig leve: Hipp, hipp,  Hurra! hurra! hurra! hurra!" -huudahdukseen! 

 

 

Talon verannalta on hyvä seurata purjehduskisoja. 

 

Terassit eivät kovan pohjoistuulen vuoksi houkutelleet tänään pidempään istuskeluun. 

Aurinko kuitenkin paistoi kauniisti. Pian on jo kesäkuu ja lapsilla kesäloma! 

Hipp, hipp, Hurra!  

    

Purjehdustreenit

Heitin lapset aamulla kouluun ja ajelin Saaristokaupan kautta kotiin. Hankin eväät päiväretkelle. Ehdotin miehelle, että lähtisimme kaksin pienelle purjehduskeikalle. Tuulta näytti ainakin riittävän ja ilma oli muutenkin purjehdukseen oikein sopivan näköinen.

 

Purjehdimme lenkin Kytön suuntaan eräälle kisapoijulle. Näin pääsimme mukavasti ajamaan kryssiä, avotuulta ja lenssiä. Vene tuntui kulkevan ihan kivasti. Vantteja saa kyllä kiristää. Kryssillä veneen ajaminen vaatii aina hetken totuttelua, ennen kuin löytää sen tuntuman veneeseen. Kun tuntuma löytyy ei tarvitse koko ajan vilkuilla vindeksiä tai tuulimittaria. Avotuulella ajaminen on ihan mun suosikki, siinä on ihanaa vauhdin hurmaa! Meno on jotenkin vaivatonta!

 

 

 

 

 

Ennen kotiin palaamista päätimme pitää pienen lounastauon Pavenilla. Minä ajoin veneen laituriin. Rantautuminen meni mallikkasti kovasta vastatuulesta huolimatta (vaikka itse sanonkin). Kaikille rantautumista harkitseville naisille annan seuraavan vinkin: näin alkukesästä on hyvä harjoitella, sillä laitureissa on silloin vielä hyvin tilaa ja katsojiakin on vähemmän. Lisäksi jos rantautuminen menisi pieleen, voisi aina kommentoida, että on taidot vähän ruosteessa talven jäljiltä. Paven on seuramme tukikohta Pentalan saaressa. Huomenna ehkä lisää tästä kerrassaan hurmaavasta paikasta. 

 

Sisustuslehtiinkin sopivat kuvat veneeltä ovat kauniita katsoa. Todellisuus ainakin meillä yleensä purjehduksen jälkeen näyttää lähinnä tältä. Yksi homma rantautumisen jälkeen onkin siivota sisällä lennelleet tavarat paikoilleen ja ulkona kannella tietysti myös. 

 

Urani "lintubongarina" on edennyt vaiheeseen Kalatiira. Tämä lintu on kadehdittavan loistava lentäjä ja kalojen saalistaja. 

 

 

 

Erilaiset simppelit kalaleivät ovat meillä veneellä aika vakiolounasta. Hyvää ja yksinkertaista. 

Totuus veneellä ruokailusta on myös monesti tämän näköinen. Liinat muistuttavat lähinnä purjetta, jonka mukana ainakin kaikki kevyemmät kertakäyttöastiat lentävät mereen. Servettejä on turha asetella. 

 

 

Hyvät purjehdustreenit tänään. Katsotaan mitä purjehdukseen liittyvää toimintaa huomenna keksitään? 

Kivaa iltaa!