Elämää joulun jälkeen

Palasin eilen työmatkalta Kööpenhaminasta kotiin. Joulukoristeet näyttivät jotenkin niin auttamattoman surullisilta, että tänään ne siivotaan kaikki laatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Jäljelle jää vain kuusi ja sekin armosta vain muutamaksi päiväksi, sitten se lentää kaaressa ulos. Kevät saa tulla! Tässä kuitenkin muutamia ihania hetkiä joulusta isovanhempien kanssa meillä kotona. 

Lahjavahti kuusen alla.

Kiitos kaikille osallisille, tämä oli onnistunut joulu! Nyt tarkastellaan seuraavaksi, että mitä tästä vuodesta jäi käteen ja mitä toiveita / haaveita / tavoitteita / lupauksia ensi vuodelle
asetetaan! Hyviä välipäiviä!  

Mitä se joulumieli on?

Kaikki on nyt puunattu, duunattu ja laitettu kuntoon. Istahdin hetki sitten sohvalle, lapset tuhisevat jo sängyissään, kissa lymyää kuusen alla tyytyväisenä, mies teki meille voileipiä.   Mietin joulua, mitä se oikeastaan meille nykyisin tarkoittaa? Mikä sen merkitys on? Ajelin aamulla viiden aikaan vesisateessa töihin ja kuuntelin jouluradiota. Mietin, mitä se joulumieli oikeastaan on ja mistä se tulee? Töihin päästyäni eräs työtoverini toi koko porukalle Fazerin siniset suklaalevyt. Toivotteli vähäeleisesti Hyvää Joulua! Olin jotenkin hyvin otettu, miten ihana ele, antaa pyytettömästi toisille jotakin, aivan yllättäin. Olin hyvin kiitollinen ja iloinen. Toinen työtoveri antoi suklaata hänkin ja kiitteli, että jaksan kuunnella hänen murheitaan. Tuntui hyvältä, että voin olla hänelle tueksi. Kummipoikani perhe toi kimpun kauniita kukkia, vain siksi, että olen pojan kummi. Ihanaa! Pakostikin tässä joulumieli herää! 

Omat kummini lähettivät minulle kauniin kukkalähetyksen. Lisäksi sain kummitädiltäni kuvan edesmenneestä mummistani. Kuva on kuulemma aikoinaan ollut mummini passikuva (mummi kun oli kova reissaamaan). Voi miten kaunis hän kuvassa olikaan ja miten liikkutuneeksi tulin kuvan nähdessäni. Tämä vanha valokuva oli varmasti yksi parhaista joululahjoistani! Jälleen kerran tulin ajatelleeksi valokuvien tärkeyttä. Sitä miten tärkeä on ottaa elämästään ja perheestään valokuvia. Miten suuressa arvossa ne voivat joku päivä olla! 

Toinen hyvin koskettava valokuva tuli kissamme edelliseltä omistajalta. Hän lähetti minulle aivan hurmaavan kuvan kissastamme pentuna. Hän oli ihana karvapallo jo silloin. 

Onko joulu meille pysähtymispaikka kaiken kiireen keskellä, vuoden lopussa oleva merkkipaalu.  Väittäisin, että pimeä joulunalusaika on vuoden kiireisin ja stressaavin aika. Sitten oravanpyörä pysähtyy. Tulee hetki, jolloin voimme hengähtää ja miettiä mikä tässä elämässä oikeastaan on tärkeintä? 

Huomenna iltapäivällä saamme vieraaksemme vanhempani ja anoppini. Aion nukkua pitkään, rentoutua, nauttia läheisteni seurasta, syödä ja juoda hyvin ja ennen kaikkea yritän olla hyvä ihminen! Hyvää joulumieltä kaikille ja rauhaisaa Joulua! 

Tapahtui viikolla

Äitini on opettanut minulle sen, että naisen pitää toisinaan "leikkiä hienoa rouvaa" eli silloin kuuluu tälläytyä vain mennäkseen kaupungille shoppailemaan ja mahdollisesti lasilliselle tai leivoskahville. Tähän voi sisältyä myös taidenäyttelyssä käynti tai ystävättären kanssa lounas. Erityisen hauskaa on "leikkiä hienoa rouvaa" maanantaisin. Tällä kertaa tein vain tehoiskun kahteen liikkeeseen. Vanhempani halusivat ostaa minulle ihanan pyjaman joululahjaksi, jonka sain itse käydä valitsemassa. Lahjan sain myös itse paketoida ja kirjoitin siihen luonnollisesti kortin upealle naiselle ;-) Toinen kohde oli Henri Lloydin liike, josta hain itselleni pipon. Pipo on ollut tällä viikolla kahtena päivänä päässäni lenkillä ja hyvin on toiminut.  

Kävin eräänä iltana tyttäreni tanssikoulun joulujuhlaesityksessä. Toisinaan näissä lasten esityksissä syntyy sellaista tahatonta komiikkaa. Sen suhteen ei tarvinnut pettyä tälläkään kertaa. Valokuvaaminen ko. esityksessä oli kielletty, siksi kuva tyhjästä lavasta. 

Minulla on punakantinen muistikirja, jonne merkitsen aina joulun alla muistettavia asioita. Siellä on lahjalistaa, ruokakaupan ostoslistaa, siivouslistaa, joulun menu jne. Tätä muistikirjaa on luettu ja täytetty ahkerasti tällä viikolla. Olen pitänyt samaa muistikirjaa monta vuotta. Siitä on kätevä tarkistaa mm. se, että mitä on ostanut edellisvuonna jollekin henkilölle lahjaksi, jos ei satu muistamaan. Huomaan myös sen, että viimeiset päivät ennen joulua muistuttavat to do-listojen suhteen kovasti toisiaan vuodesta toiseen.  

Leivoin joulun kalapöytää varten saaristolaisleipää. Kaksi leipää menivät pakastimeen aattoa odottamaan. 

Autonikkunakin näytti jo jouluiselta eräänä päivänä töihin lähtiessäni. 

Viikko on mennyt melkein niin, että ollessani hereillä olen ollut töissä ja kotona ollessani olen ollut vaakatasossa. 

Eilisellä työmatkalla tuli ihasteltua Köpiksessa näitä ihania pieniä herkullisia kakkuja. 

Päädyimme kuitenkin juomaan vain kahvia. 

Tänään leivoin koe-erän joulua varten ihania pieniä suolaisia juttuja. Intoilin niiden kanssa niin, että unohdin yhden erän uuniin. Nähtyäni nämä herkut, nauroin aivan vedet silmissä. Suunnittelin kuvatekstejä niille:  "jouluvalmistelut täydessä käynnissä". 

Toisinaan tämä täydellisen jouluidyllin metsästys alkaa hieman ärsyttämään minua ja se herättää minussa pienen kapinallisen. Saatan lähettää kuitenkin joulukortteja... hieman erilaisia kuin yleensä. Miksi niiden pitää aina olla niin herttaisen sympaattisen kauniita? 

En pystynyt valitsemaan kumpi kuvateksti olisi sopivampi ja jouluisempi? 

Kivaa joulunalusviikkoa! Ottakaa rennosti, tärkeintähän joulussa on rakkaiden kanssa yhdessäolo! 

Sopivasti särmää

Tällaiselle perfektionistille kuin minä olen, tekee tosi hyvää, kun perheeseen kuuluu mm. kolme lasta ja kissa. He pitävät sopivasti huolen siitä, että mikään ei ole kotona liian täydellistä ja valmista. Suunnittelemani kuusen juurelle sievästi aseteltu laatikollinen joululahjoja voi esim. hetkessä muuttua lasten ja kissan leikkitantereeksi. Joulupallot voivat lentää kuusesta laatikkoon ja telmintä on täydessä käynnissä. Rajallinen vapaapäivien määrä, kaksi viikkoa ennen joulua (kolme yksittäistä vapaapäivää) pitävät myös huolen siitä, että liialliseen joulun virittelyyn ja hienosäätöön ei juurikaan ole mahdollisuutta. Joulukortitkin jäivät neljättä vuotta peräkkäin lähettämättä. Voihan kortteja lähettää muulloinkin, voihan? 

Enää yksitoista päivää jouluun! 

No, onkos tullut kesä

Jouluvalmistelut ovat hyvässä käynnissä. Lahjat on hankittu jo lähes kaikille rakkaille. Paketointi on sekin lähes hoidettu. Lasillinen glögiä, kasa lahjapapereita ja -naruja ja paljon kauniita ajatuksia on nyt kääritty pakettiin. No, se glögi kyllä meni suuhun eikä pakettiin. 

Eilen olin niin onnellinen lumisateesta, että innostuin hakemaan kuusen. Minne se ihana lumi katosi? Onneksi kuusi jäi. 

Poikani oli apunani kuusenhaku reissulla. 

Pipareita on leivottu lisää. Pakastimessa on jo itsetehdyt lanttulaatikot ja perunalaatikot. 

Saaristolaisleipääkin on leivottu kalapöytää varten. 

Tänään aamulla aikaisin töihin ajellessani kuuntelin autossa jouluradiota. Muistakaa nauttia näistä päivistä ennen joulua, tämä on ihanaa aikaa! 

Kivaa torstaita! 

Tapahtui viime viikolla

Vauhti tuntuu vain kiihtyvän, kun joulu lähestyy. Joulun pyhät aion oleilla aivan rennosti kotona. Luen kirjoja, lorvin pyjamassa ja syön suklaata takan ääressä peiton alla. Aattona meillä on kyllä tiedossa ihanaa hulinaa. Silloin vanhempani ja anoppini tulevat meille. Pidän kovasti pöydän kattamisesta (jopa enemmän kuin ruuan laittamisesta). Tänään on taas Helsingistä hankittu jotakin ihanaa pöytää koristamaan... tuskin maltan odottaa, että saan ne pöytään. 

Alkuviikosta olin työpaikalla viestintäpalaverissa. En pidä palavereista, joissa palaverin pitäjä kysyy jotakin mielipidettä ja kaikki istuvat hiljaa. Tässä palaverissa ei onneksi ollut sitä ongelmaa. Paikalla oli paljon avoimen puheliaita osallistujia ja mielestäni palaveri oli hyvin antoisa. 

Köpiksen kentällä vietimme pitkiä taukoja. Onneksi kentällä on Lagkagehuset ja Joe& The Juice. Eväitäkin ostin näistä kahviloista. Molempia paikkoja voin lämpimästi suositella! 

Työmatka suuntautui Amsterdamiin. Hotelli aamiaiset vaikka klo 5.00 ovat aina jollakin lailla arjen ylellisyyttä. 

Työpäivät ovat monesti taistelua aikaa vastaan. Yllättävät lumiolosuhteet, myrskyt ja muut odottamattomat seikat viivästyttävät toisinaan matkantekoa. Hymyilyä, ymmärrystä, joustavuutta ja empatiaa vaaditaan näinä päivinä entistä enemmän. Yhden tällaisen päivän jälkeen vietinkin seuraavan vapaapäiväni migreenin kourissa. Migreeni on tauti, jota en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Päivä kului nukkuessa, voihkiessa, särkylääkkeitä syödessä, vessanpönttöä halaillessa ja lopulta vanhan mummun kävelytahtia köpötellessä. Päivän päätteeksi istuin terassilla, vain saadakseni hieman happea. Yhä kuitenkin hengissä, vaikka päivän mittaan epäilys herää. Voihan sitä itsenäisyyspäivää näinkin viettää eli tapansa kullakin! 

Olin suunnitellut tekeväni ihanat ruuat juhlapäivän kunniaksi. Se jäi suunnittelun tasolle. En saanut aikaiseksi kuin nämä pienet suolaiset. 

Migreenin jälkeisenä päivänä uhkun elämäniloa! Olisin valmis tekemään mitä tahansa, olen niin onnellinen vain siitä, että olen terve! Lähdimme koko perheen voimin keskustaan. Ensimmäinen etappi oli Jääpuisto. Kiva paikka luistella, vieressä myös mukava kahvila, jonne osa perheestämme evakuoitui. Yksi lapsi jäi lukemaan kahvilaan kirjaa ja toinen poistui sinne suutuspäissään. Paikalla oli paljon ranskalaisturisteja. Heihin verrattuna olimme aika taitavia tehdessämme vaakoja ja haparoivia piruettejamme. 

Minusta on ihana tehdä uusia asioita. Uusien asioiden kokeminen tekee minut onnelliseksi. Tämä jääpuistossa luistelu oli minulle uusi kokemus ja kiva sellainen! 

Luistelun jälkeen piipahdimme vielä muutamassa kaupassa ja Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla. Sunnuntai meni jouluisia laatikoita ja pipareita valmistaessa. Lapset ja mies pelasivat koko sen ajan monopolia keittiön pöydän ääressä. Poikani ihmetteli, miten jaksoin valmistella ruokia näin monta tuntia? No, en viitsinyt sanoa, että enemmän ihmettelen tuota neljän tunnin monopolipeliä. 

Viikon urheilut olivat tennis, luistelu ja lenkki. Ihan hyvä viikko kaiken kaikkiaan (ellei migreenipäivää lasketa). 

Kivaa alkanutta viikkoa! Hieman lisää lunta olisi toiveissa ennen joulua!