Tapahtui viikolla

Maanantaista ei ole edes muistikuvaa, taisi mennä aika tohinassa. Oslossa kävin toteamassa, että siellä on lunta maassa vielä ihan reilusti. Messukodin suunnittelussa on hyvin hektinen vaihe, joten sen parissa tein töitä pitkin viikkoa.  

Toisinaan siirtämällä asioiden hoitoa luon itselleni hyvin stressaavia tilanteita ja jännitystä elämään. Olen siirtänyt nuorimman passin uusimista monta päivää. Seuraksena se, että kaikkien uusien nettihakemusten ja valokuvaamon sähköisesti siirtyvien kuvien lisäksi tyttären kanssa pitää käydä poliisilaitoksella. Tätä hänen allekirjoitustaan varten poliisilaitokselta löytyisi seuraava vapaa aika 22.4. (tyttäreni matkan jälkeen). 

Ei siis auttanut, kuin ottaa eväät mukaan ja lähteä jonottelemaan asemalle. 

Jono menikin vartissa, koska olin varautunut pahimpaan ja saimme syödä eväät autossa kotimatkalla. Nyt vain jännitetään, että milloin se passi suvaitsee saapua. Väliin osuu luonnollisesti monia pyhäpäiviä pääsiäisen vuoksi. Posti (passin toimittaja)ei ole vakuuttanut minua tehokkuudellaan. En vielä edes uskalla ajatella mikä on meidän plan B. 

Tiistaina sain kuulla kauheita uutisia ranskan alpeilta. Lähetän lämpimän osanottoni kaikille koneessa olleiden omaisille. Olette ajatuksissani. 
Elämässä ei voi koskaan tietää miten se menee, voimme vain toivoa, että se menee hyvin.   

Vein nuorimman tyttäreni hevostalleille tällä viikolla tiistaina ja sunnuntaina. Tallilla on aina niin ihanan rentouttava tunnelma. Odotan jo jännittyneenä ja samalla innoissani omaa kesäkurssiani. Siihen saakka tyydyn halailemaan tyttäreni poneja ja nauttimaan tallin tunnelmasta ja tästä päivästä. 

Saattaessani seuraavana päivänä kahta muuta lastamme purjehdustreeneihin, näytti ilma aika toiselta. Jotenkin tuntui, että kesään on vielä hyvin pitkä matka. Piipahdin treenien aikana Aletta Oy:ssä valitsemassa asiakkaalleni verhoja ja markiiseja. Aletta on kerrassaan mahtava ostopaikka näille tuotteille. Ilahdun aina suunnattomasti, kun voin asioida yritysten kanssa, jotka ovat perheyrityksiä. Tämäkin jo kolmannessa polvessa ja palvelu pelaa. Lähdin sieltä hymyillen kotiin. 

  
Olin päättänyt, että urheilua / ulkoilua pitää tähän viikkoon saada mahtumaan satoi tai paistoi. Oli aikaa tai ei. (Aikaa ei olisi ollut ja satoi). Vanhoissa lenkkareissa oli hyvä lenkkeillä. Tennistunnilleni sain mennä uusissa tossuissa.  Olin ylpeä siitä, että vanhat tennistossuni olivat kuluneet pohjasta puhki. Harvoin urheilukenkäni kuluvat puhki.  

Perjantaina kävin kahteen kertaan Kööpenhaminassa ja join hyvin ansaitun piccolo pullon sampanjaa lentojen jälkeen päästyäni kotiin. Mies oli tehnyt maukasta pizzaa, joka sekin tuli tarpeeseen. 

Lauantaina vietimme lasten ehdotuksesta pimeän tunnin WWF:n Earth Hour. Sitä ennen he olivat katselleet jännittävää ohjelmaa, joten tunnista tuli enemmänkin horror hour. Pelottelivat toisiaan. Kävimme saunassa ja istuimme kynttilänvalossa. Lapset ehdottivat, että tällaista voisi viettää joka ilta. Niin kai, kunhan wifi- yhteys ei katkea. 

Aamulla havahduin, että lapset olivat syöneet kaikki virpojille varaamani munat. Hyppäsin fillarin selkään ja hain nopeasti uusia pääsiäismunia Alepasta. Ehdin kotiin juuri ennen ensimmäisiä virpojia. Iltapäivällä olin taas tallilla. Yritin rentoutua siellä, sillä ensi viikon aikataulusuunnittelu aiheuttaa harmaita hiuksia.

                                  Kaikesta huolimatta, hyvää pääsiäisviikkoa!     

Maanantain pelastus

Eilisen sateisen ja kolean päivän pelastus oli pala porkkanakakkua, joka oli säästynyt sunnuntailta. Piristystä toivat myös afrikan liljat ja neilikat sekä kaikkialla palavat kynttilät. Hyvää oloa ja iloa voi luoda itselleen ja läheisilleen hyvinkin pienillä asioilla. Täydellisen hyvä olo syntyi lämpöisistä kummitädin kutomista villasukista ja höyryvästä capuccinosta, johon lisäsin hiukan kaardemummaa. Illalla lämmitetty sauna ja aikaisin peiton alle kääriytyminen saivat maailman näyttämään taas hieman paremmalta paikalta. 

Porkkanakakun tein Farmors cafén ohjeen mukaan sunnuntaina. Se maistui kesältä. Kakun päällä kuuluisi olla kehäkukka tai orvokki. Nyt niitä ei kasvanut pihassa. 

Päivän naurut: Patterissa tuttu teksti: ei saa peittää, får icke övertäckas, mutta mitä tehdä kun kissa makaa pitkin pituuttaan lämpöisen patterin päällä ja peittää sen? 

Hyvää (tänään jo aurinkoista) päivää! 

Nukkumaan käydessäni

Kärsittyäni jälleen kaksi päivää päänsärystä, jouduin pysähtymään miettimään miten tässä nykyarjessa ihminen selviää. Jokaisella lienee omat keinonsa selvitä kiireestä ja paineiden ristitulesta. Itselleni on tärkeää, että minulla on tunne siitä, että käytän aikani asioihin, jotka ovat minulle tärkeitä. Tunne siitä että työ, vapaa-aika ja lepo ovat tasapainossa. Tunne siitä, että ehdin huolehtia omasta ja perheeni hyvinvoinnista ja saan ladattua akkujani. Tällä hetkellä aikani ei riitä, perheelle, urheilulle, ystäville, sukulaisille, levolle, luovuudelle, laskujen maksulle, pyykin pesulle ja ruuan laittamiselle. Ajankäytössäni on epätasapaino, jossa työ haukkaa ajastani liian suuren osan. 

Tein tänään töitä 11h, ensin 3h suunnittelutyötä ja sitten 8h toista työtäni (onneksi päivystyksen muodossa). Ehdin varastaa pieniä kullanarvoisia hetkiä päivästä itselleni. 
"Always find time for things that make you feel happy to be alive". 

Join kahvit pihassa ja ihailin perunanarssiseja ja helmililjoja. Katselin puutarhaliikkeen esitettä haaveillen kukkivasta puutarhasta. Samassa mieheni saapui kaupasta ja antoi selkänsä takaa minulle 19 ruusun kimpun hääpäivämme kunniaksi. Hääpäivämme oli 9.3. 
Aikamoinen saavutus tuo lähes kaksikymmentä vuotta tänä päivänä. Keskimääräinen avioliiton kesto Suomessa on kuitenkin muistaakseni vain seitsemän vuotta. 

Kukkien asettelu maljakkoon on minulle todella rentouttavaa puuhaa, samoin kuin puutarhan suunnittelu ja siellä touhuaminen. Sain asetella vanhoja ruusuja yöpöydälle ja uusia ruusuja ruokapöydälle ja kylpyhuoneeseen. 

Kissa kulki perässäni ulkona. Silittelin ja kuvasin sitä. Tämän päivän akkujen lataus toimi siis kukilla, perheen kanssa vietetyllä ajalla, valokuvaamisella, eläinten seuraamisella (se kyllä seurasi minua) ja rakkaudella valmistetulla ruualla ja saunalla. 

Saunaan mennessäni muistin Eeva Kilven ihanan runon: 

Nukkumaan käydessä ajattelen:

                                                 Huomenna minä lämmitän saunan,
                                                            pidän itseäni hyvänä,
                                                          kävelytän, uitan, pesen,
                                                            kutsun itseni iltateelle,
                                                 puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, 
                                                     kehun:Sinä pieni urhea nainen,
                                                              minä luotan sinuun.
                                                                      - Eeva Kilpi -

Nukkumaan käydessäni kutsuin itseni iltateelle. 

Rauhaisaa iltaa! 

Uhkarohkein veto ja muita tapahtui viikolla juttuja

Viime viikolle osui vain kaksi vapaapäivää, jotka olivat tiistai ja keskiviikko. Keskiviikon olin bookannut täyteen ohjelmaa. Oli tapaaminen Keittömaailmassa sisustussuunnittelu asiakkaani ja keittiöliikkeen edustajan kanssa. Hammaslääkärille oli varattu aika ja lapset piti hakea koulusta ja viedä harrastuksiin sekä illaksi oli vielä sovittu kokous pursiseurallemme. 

Pursiseuralla näytti vielä hieman ankealta, kun vettä satoi vaakatasossa, tuuli vei tukan ja oli sysipimeää, mutta jos haluat kesällä olla mukana tämän näköisessä touhussa, niin kannattaa varata kalenteriin lauantai 22.8. Silloin ESF (me) järjestämme perinteisen (lue toisen kerran) ESF Lady Sail Race tapahtuman. Viime vuotisen palautteen perusteella osallistujat olivat todella tyytyväisiä. Paikkoja on rajallinen määrä ja ilmoittautuminen aukeaa lähiaikoina ESF:n kotisivuilla. 

Toisen vapaapäiväni halusin pyhittää rauhoittumiselle ja rentoutumiselle. Söin aamiaista sängyssä (teen sen aika usein vapaapäivisin, jos on aikaa) ja roikuin netissä ja luin lehtiä. 

Kävin lenkillä ja tein hyvää ruokaa. Leikin kodinhengetärtä ja leivoin jopa pullaa. En edes muista milloin olisin leiponut pullaa viimeksi. Nyt olin nähnyt lehdessä niin herkullisen näköisen ohjeen, että pakkohan sitä oli kokeilla. Illalla olin tyttäreni kanssa seuraamassa hänen ratsastustuntiaan, joka tällä kertaa oli yksityistunti. Siitä innostuneena ilmoittauduin itsekin viikon ratsastuskurssille, joka on kesällä. Eläinrakkaana nautin aina kovasti tallilla käynnistä ja päätin, että nautinnollisia asioita pitää lisätä elämään. 

Maanantai ja työpäivä, joka muodostui klo 10.00-23.15 kestäväksi, tuntui ja näytti tältä. 

Minulla on työpäiviä, jotka ovat päivystystä. Soiton tultua on yksi tunti aikaa siirtyä lentokentän crewbaseen. Minulle jää tästä tunnista aikaa hypätä autoon n. 10 min. Loppuaika menee ajomatkaani, auton pysäköintiin ja baseen siirtymiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että saan olla aika palomieslähtövalmiudessa päivystykseni aikana. Suurempiin leipomis -tai muihin projekteihin ei voi oikein ryhtyä. 

Tällä kerralla halusin niin kovasti mennä tennistunnilleni, että lähdin uhkarohkeana tennistunnilleni päivystyksen aikana. Puhelin tennishousujen taskuun ja uniformun kaikki osat mukaan. Tunnille mennessäni ilmoitin valmentajalleni, että puhelimeni soidessa lähden saman tien, että älä ihmettele. Ei kuulemma ihmettele, tuttu homma. Ja onneksi ei soinut. Tennistunnilta hyppy pikasuihkun kautta uniformuun olisi kyllä onnistunut, mutta olisihan se vähän hoppua ollut ja tuskin olisi hiki ehtinyt laskea. Toisaalta oli aika voittaja fiilis, kun sai hyödynnettyä ajan urheiluun. 

Koittihan sekin aamu, että pystyin (ei satanut) istumaan kuistilla juomassa aamukahvin ennen työvuoroani. Eräs oli siitä kovin iloinen! 

Pihasta löytyi viime syksynä istuttamiani sipuleita. Osasta oli jo nämä versot syöty. Epäilen syyllisiksi metsäkauriita. Miksi ne olivat syöneet vain joitakin lajeja, mutta ei kaikkia? Osaako joku kertoa, onko joitakin lajeja, joista ne eivät pidä? 

Iltarutiineihini kuuluu teen juonti. Teen sen joka ilta ennen nukkumaanmenoa, vaikka tulisin  iltavuorosta. Kokeilussa on tämä uusi tee ja teepannu. Hyvältä vaikuttavat. Elämän pieniä iloja. 

Pitkän työputken loppuvaiheella monesti aamuisin on sellainen olo, kuin olisi kankkunen. 

Pikaista apua kehittelin taas aamuisin kahvin lisäksi erilaisista smoothie- juomista ja tietysti hamusin d-vitaaminipurkilla. 

Viikon sitaatiksi valikoitui miehistötoimistomme seinältä pongattu työkaverini sinne jättämä lappu. 

Energiaa uuteen viikkoonne! 

  

Kahta en vaihtaisi -haaste

Sain Golden cupolen Paulalta (http://goldencupole.blogspot.fi/) haasteen. 
Paula haastoi minut kertomaan suhteestani sisustusesineisiin ja nimeämään rakkaimmat tavarat, jotka ovat kiertäneet mukana kodista toiseen. Pitipä miettiä asiaa hetki ja pohtia mitkä esineet oikein ovat kulkeneet mukana pitkään ja mitkä ottaisin vielä jatkossakin mukaan. Esineitä oli paljon ja niiden rajaaminen kahteen tuntui vaikealta.  

1) Ensimmäisenä mieleeni tuli taulu, jonka sain vanhemmiltani muuttaessani omaan ensiasuntooni yksiöön Töölössä. Taulun nimi on kaverukset. Se kuvastaa hyvin aikaa, jonka asuin yksiössäni. Kuvan naisella on tukka hieman sekaisin ja hän on pukeutunut punertavaan mekkoon. Taulu on muuten hyvin harmoninen väreiltään. Taulu on minulle edelleen hyvin rakas. Olen saanut myöhemmin saman taiteilijan tauluja kaksi. Toisen saimme häälahjaksi. Siinä pariskuntaa kuskataan hevoskärryillä. Työn nimi on illaksi kotiin. Seuraavan taulun saimme lahjaksi, kun talomme valmistui ja muutimme sisään. Työn nimi on asukas.

Ulkona meillä olisi ovaalinmuotoinen teakistä valmistettu pöytä, jonka olemme myös saaneet häälahjaksi. Pöytäkannen saa nostettua irti ja sitä voi käyttää tarjottimena. En jaksanut lähteä sitä putsaamaan ja kuvaamaan, joten se jääköön nyt tästä pois. 

Olkoon toisena haasteen esineenä vaikka massiivitamminen ruokapöytämme ja sen ympärillä olevat kahdeksan paperinarutuolia. Tuon ruokapöydän ääressä on istuttu monet erilaiset ruokailut. On juhlittu, itketty ja naurettu. Pöydän ääressä tehdään läksyjä ja jutellaan päivän kuulumisia. Pöytä on ollut meillä pian 15 vuotta. Toisinaan öljyän sitä, mutta muuten vain pesemme ja pidämme. Todella painava ja kestävä kapistus. 

Makuuhuoneestamme löytyy massiivitammiset yöpöydät, jotka ovat kulkeneet kanssamme pitkään ja kulkevat varmasti jatkossakin. Yöpöydän valaisimetkin olen kantanut mukanani Ranskasta jo monen monta vuotta sitten. 

Lisäksi meillä on kaksi isohkoa antiikkipiironkia, jotka ovat löytäneet paikkansa monista kodeistamme. Toinen on toiminut yhdessä asunnossamme astiakaappina, seuraavassa asunnossa kirjakaappina ja nykyisessä kodissamme liinavaatekaappina. 

Puhumattakaan sitten kaikista ihanista koriste-esineistä, joilla on tarina kerrottavana ja matkaa kanssamme kuljettuna. 

Taidan olla aika jämähtänyt näihin meidän kodin esineisiin, kun ei ole ollut halua niitä juuri vaihdella. 

Tällainen haaste tällä kertaa. Annan haasteen eteenpäin vaaleanpunaisen hirsitalon Marjalle. http://divaaniblogit.fi/vaaleanpunainenhirsitalo/. Ole hyvä. 

Kivaa iltaa ja loppuviikkoa!   

7 asiaa, joita muut eivät ehkä vielä tiedä sinusta.

Sain facebookissa haasteen kertoa 7 ei niin tunnettua totuutta itsestäni. Yllytyshullu kuin olen tartuin tähän haasteeseen, joka tuntui aluksi hieman liian henkilökohtaiselta. Toisaalta vastauksia miettiessäni oli mielenkiintoista pohtia elämäänsä läpi tältä kantilta. Ystäväni luonollisesti tietävät nämä asiat minusta ja paljon enemmänkin. Osa heistä on saattanut olla jopa osallisina tapahtumissa. 

Tässä siis vastaukseni: 

1. Olen saanut keskenmenon Chamonixissa ja minut on kiidätetty lumimyrskyssä ambulanssilla sairaalaan.
2. Olen ollut Jackson Holessa (jenkeissä) järjestämässä laskettelukilpailuja tienatakseni lisää päiviä hissilippuuni ja olen asunut talvia alpeilla.
3. Olen ampunut Beretta 9mm aseella.
4. Olen suorittanut purjehduksessa saaristolaivuri- , rannikkolaivuri- ja perämieskurssit ja olen purjehtinut mieheni kanssa kaksin Ateenasta Marmarikseen ja monia kesiä välimerellä.
5. Olen voittanut backgammonin SM-mestaruuden.
6. Olen laskeutunut köyden varassa 50m korkealta jyrkänteeltä alas.
7. Olen ollut kahdesti lennolla, jossa on toiseen moottoriin tullut moottorivika.

Menköön nyt bonuksena vielä kolme lisää, niin saadaan tasan kymmenen.

8. Nuoruuden rakkauteni kuoli lumivyöryssä, hiihdonopettajien lumivyöry harjoitusleirillä.
9.Minulla on ohimolla arpi, muistona yhdestätoista tikistä, kun kaaduin sohvalta lasipöydän läpi ollessani noin 5v.
10. Pienenä halusin hammaslääkäriksi.

Uskallatko sinä ottaa haasteen vastaan?