Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

maanantai 27. helmikuuta 2017

Tapahtui viikolla

Sunnuntai meni jälleen rauhaisissa merkeissä aamun osalta, kun söimme perheen yhteisen myöhäisen aamiaisen. Tarjolla oli kotona leivottuja sämpylöitä ja tuorepuristettua appelsiinimehua. 


Sunnuntain ratsastustunnilleni sain minulle täysin uuden hevosen Kyllien. Yhteisen rytmin löytäminen hyvin pompottavassa ja vaikeassa ravissa vaati hieman totuttelua, mutta voi pojat mikä täydellisen keinuttava ja pehmeä laukka tällä entisellä estehevosella olikaan. Olisin voinut jatkaa sitä loputtomiin! Tämä oli ensimmäinen kerta Kyllien kanssa, mutta toivottavasti ei viimeinen.


Maanantaista ei paljon jäänyt muuta mieleeni, kuin se, että pehmittääkseni maanantain ankeutta hain töihin mennessäni meille korvapuustit. Lounaalla kävimme syömässä sushia. 

 
Tiistaina söimme tyttäreni kanssa lounasta Milanossa. Kiva päivä, joka tappoi pahimman matkakuumeen. 


Keskiviikkona ajokeli oli yksi talven kehnoimpia. Kotimatka meni todellakin kieli keskellä suuta. Kotimatkalla poikkesin ostamaan kaupasta hieman vitamiineja eli marjoja. 


Eilinen kurkkukipuni oli jo yltynyt pahaksi nuhaksi, joten ilta meni niistäessä.
Mieheni oli tuonut kukkia -väriä elämään näköjään. 


Tostaina piipahdin Dublinissa. Perillä oli todella kova tuuli. Koneemme heilui jopa maassa, kuin laivassa olisi ollut.

Perjantai ilta meni niistäessä ja TVOF ohjelmaa perheen kanssa katsellessa. 

Lauantaina lähdimme mieheni kanssa kaupungille. Hän vei minut lounaalle  Kallion Döner Harjuun. En ole mikään kebabin suuri ystävä, mutta täytyy myöntää, että tämä oli hyvää.


Jälkiruokakahvit nautimme Strindbergin alakerrassa, jossa on kiva seurata ohikulkevia ihmisiä. Nauratti heidän seinällään oleva teksti: "Life is uncertain eat dessert first".



Kävimme vielä Telakkarannassa, jossa on todella paljon potentiaalia kehittyä tulevaisuuden Kaapelitehtaaksi tai vaikka miksi.Telakkarantaan on muuttanut Roomage, kiva huonekaluliike.


Telakkarannan vieressä aivan Tehtaankadun päässä on BasBas Staff Wine bar, jonne poikkesimme yhdelle lasilliselle lämmittelemään. Baaria vetää lastemme pikkuserkku, joten pakkohan siellä oli käydä häntä moikkaamassa. Mennessämme pöytiä oli hyvin vapaana, mutta lähtiessämme paikka oli jo tupaten täynnä. Enkä ihmettele lainkaan, niin hyvä meininki siellä oli ja tunnelma oli aivan kuin suoraan Köpiksestä. Wau mikä miljöö! Tännekin pitää tulla uudelleen! 



Aamulla heräsin jälleen aivan tukkoisena ja päätäkin jyhmi tämä flunssa. Sain kunnostettua itseni illan ratsastustunnille, sillä sitä en millään tahdo jättää väliin. 
Työparinani jälleen tämä kiltti suomenhevonen Pulla. 

  

                   Tuokoon alkava viikko mukanaan paljon onnea ja iloa itse kullekin!
 

lauantai 25. helmikuuta 2017

Ensiapua matkakuumeeseen

Se hiipii hiljalleen ja lopulta valtaa sielun ja sydämen, näin siinä ainakin minulla tuppaa käymään. Ensin mietin, että olisi kiva lähteä johonkin ja lopulta enää mikään ei pidättele. 
Tulee polttava tarve nähdä aurinkoa, halu eksyä uusissa kaupungeissa, maistaa uusia makuja ja kokea uuden paikan syke. Tulee halu herätellä kaikki aistit kokemaan ja näkemään jotakin arjesta poikkeavaa. Tulee halu elää tässä ja nyt. 

Robert Mapplethorpen sanoin: "I want to see something i've never seen before".


Minulla ei ole pitämättömiä lomia, joten otin töistä tiistai päivän vapaata ja matkaseurakseni vanhimman tyttäreni, joka tuntui perheenjäsenistämme eniten olevan vaihtelun tarpeessa ja lisäksi hän oli hiihtolomalla. Lähdimme aamulennolla Milanoon ja olimme perillä paikallista aikaa jo klo 10. Lentokentältä kulkee juna Milano Cadorna asemalle eli aivan keskustaan. Matka kestää noin 35-40min.

Kaupungin kuuluisimmat nähtävyydet on helppo katsastaa kävelemällä keskusta-alueella. 


Duomo di Milano goottilaistyylinen katedraali on Euroopan toiseksi suurin katedraali Sevillan jälkeen.

 

Galleria Vittorio Emanuele on yksi maailman vanhimmista ostoskeskuksista. Sen rakentaminen alkoi v. 1865. Se koostuu kahdesta pitkästä lasikatosta, jotka yhdistyvät keskellä lasikupolilla. 

  

 

Teatro alla Scala on kuuluisa oopperatalo Milanossa. Se on avattu jo vuonna 1778. 






Ihastelimme tuohon (kuva alla) oikealle jäävää suurta rakennusta, kunnes huomasimme sen olevan Milanon yliopiston päärakennus (Ospedale Maggiore)
Tähän yliopistoon on kirjautunut tällä hetkellä 62801 opiskelijaa. 
 












Kaupungissa tuli käveltyä aikamoinen lenkki, mutta ainakaan ei ollut liukasta.  

Välillä piti tietysti pysähtyä aurinkoiselle terassille juomaan kahvit ja smoothiet. 
Pitihän meidän tietysti maistaa myös Venchi jäätelöt. En ole mikään erityinen jäätelön ystävä, mutta täytyy sanoa, että tämä oli jäätelö parhaasta päästä. 
 
 


Ennen kotimatkaa poikkesimme vielä kuppilaan, jossa oli nämä tekstit. Aika osuvia siihen tilanteeseen. 
 

Lentomme Helsinkiin lähti vähän ennen seitsemää. Pitkä päivä, joten kotiin tultuamme olin fyysisesti aivan poikki, mutta ah, henkisesti niin virkistynyt. 



En tiedä onko tällaiset päivän retket jonkin sortin kaipuuta edelliseen työtehtävääni (elämääni) vai mitä, mutta nämä ovat mielestäni tehokkaita arjen tappajia ja tappaahan nämä matkakuumeenkin -ainakin hetkeksi.

Hyvää viikonloppua!  





 
 

tiistai 14. helmikuuta 2017

Happy Valentines Day!

Happy Valentines Day! Tähän päivään liittyy paljon sellaista äitelän makeaa ja olen aina ollut mustan huumorin ystävä, joten seuraava aforismi, jotenkin sai minut naurahtamaan: "Ystävät ovat jumalan tapa pyytää anteeksi sukulaisten olemassaoloa". Pahoittelen heti, jos joku sukulaiseni otti nyt nokkiinsa, I love you! Uskoisin kuitenkin, että meillä kaikilla tai suurimmalla osalla meistä on kokemuksia myös sellaisista sukulaisista, jotka aiheuttavat mielipahaa ja ihmetystä käytöksellään. Sellaisia sukulaisia, joiden käytös hyväksytään vain siksi, että he ovat sukulaisia. Samalla tavalla toimivia ystäviä, kun ei tarvitse kauan sietää. 

Ja jottei syntyisi nyt väärinkäsityksiä siitä, ettenkö pitäisi myös aidosta äitelän makeasta, niin tottakai menettäisin sydämeni, jos mieheni saapuisi sylillinen täynnä punaisia ruusuja luokseni yllättäin ystävänpäivänä. Romanttiselta kuulostaisi myös Pariisin koneeseen hyppääminen. Hetkeä myöhemmin katselisimme toisiamme syvälle silmiin, joisimme shampanjaa hotellin parvekkeella Eiffel tornia iltavalaistuksessa ihaillen. 


Ystävistä vielä sen verran, että todellisia hyviä ystäviä minulla on muutamia. Tällaisten ystävien kanssa voi jakaa elämästään niin ikävät asiat, kuin kaiken hyvänkin. He iloitsevat kanssasi kaikesta hyvästä, kuin omastaan ja jakavat surut kyyneleiden keskeltä sinua tukien. 

Heidät tunnistaa siitä, että olet täysin oma itsesi heidän seurassaan ja aika heidän kanssaan kuluu kuin huomaamatta. Hiljaisuuskaan ei tunnu pahalta. 

Heitä ei välttämättä tapaa päivittäin, mutta aika ei kaiva kuoppaa väliinne. 

Omassa elämässäni aikaa ystäville tuntuu olevan aivan liian vähän, mutta kun sellainen aikaikkuna löytyy on tosiystävä aina valmis tapaamaan. 

Viime lauantaina tapasimme pitkästä aikaa tällaisen tosiystäväni kanssa. 
Vietimme päivän kaupungilla kävellen ja rupatellen. Välillä pysähdyimme valokuvaamaan, koska me molemmat olemme innokkaita kuvaajia (tosin ystäväni paljon taitavampi). Minusta otetut kuvat tässä postauksessa ovat ystäväni ottamiaan.
 Hänen upeita kuviaan voitte ihailla myös hänen blogissaan: http://goldencupole.blogspot.fi/


Nautimme molemmat siitä, että kukaan ei hoputtanut, jos halusi pysähtyä kuvaamaan ja miettimään parempia kuvakulmia.


Välillä pysähdyimme pienissä liikkeissä, kurkkasimme sisään uusiin kahviloihin.
Ilma ei ollut mikään erityisen keväinen, mutta olemme viettäneet ystäväni kanssa yhdessä kokonaisen talven Ranskan alpeilla, joten kylmyys ja viima ei tätä ystävyyttä haittaa.  

Päädyimme lounaalle hotelli Lilla Robertsin Krog Robaan, koska emme olleet kumpikaan siellä vielä ehtineet käymään. Pidimme paikan tunnelmasta ja palvelusta ja ruokakin oli hyvää. 


Ruokailun jälkeen poikkesimme vielä kahville ja jälkiruualle Punavuoren SIS. Deliin. Kuuma kahvilan ovellakin kävimme, vain todetaksemme, että rillipiruilla on rillit huurassa tässä trooppisessa kahvilassa.

Olipa kiva lauantaipäivä. Päivä oli kaikessa kiireettömyydessään ja uusien paikkojen kokemisessa minilomankaltainen irtiotto arjesta. Tällaisia energisoivia hetkiä syntyy hyvien ystävien kanssa. Kiitos teille! 

(Harmillisesti huomasin vasta jälkikäteen, että blogitapaaminen olisi ollut tuona samaisena päivänä, mutta ensi vuonna taas sitten sinne). 

Hyvää ystävänpäivää rakkaani, ystävät, sukulaiset ja blogikamut!  

P.S. "Some friends have to walk on four legs just so they can carry around so big hearts"