Lauantai vai maanantai

Työssäni viikonpäivät ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Niillä ei oikeastaan ole merkitystä. Joudun monesti pinnistelemään vain muistaakseni mikä viikonpäivä tänään on. 
Näin epäsäännöllistä työtä tehden minulla esimerkiksi oli tänään ikään kuin maanantai. Olinhan ollut juuri kaksi päivää vapaalla eli viikonloppuni oli takana. Edessä on onneksi vain lyhyempi viikko. 

Toisinaan tuntuu ikävältä lähteä viikonloppuna töihin, kun muut perheenjäsenet ja ystävät ovat vapaalla. Toisaalta taas nautin aivan suunnattomasti vapaapäivistäni viikolla. Olen tehnyt epäsäännöllistä työtä oikeastaan aina ja ystäväpiirini on muotoutunut pitkälti sen mukaan. 
Kerran olen yrittänyt tehdä säännöllistä työtä kaksi vuotta. Olihan siinä puolensa, mutta ahdistus hiipi aina vähitellen mitä lähemmäksi viikonloppu läheni loppuaan. Kuinka ihana onkaan nauttia aamiaista vuoteessa ja lukea kirjaa muiden aloittaessaan maanantai aamuna työviikkoa. Ihanaa on hoitaa asioita keskellä päivää viikolla, jolloin mistään ruuhkista ei tarvitse puhua. Voi halutessaan käydä tyhjillä kuntosaleilla päivisin tai ostaa ruokaa kaupasta ilman, että tarvitsee kassalla jonotella. Asioilla on puolensa.  

Aamu unisena nautin myös siitä, että saan mennä töihin esim. klo 11.00, kuten tänään. Iltavirkkuna ongelmia ei tuota nuo myöhäisemmät iltavuorotkaan. Aamuvuoroista jätän kirjoittelun hieman vähempään. Sanotaanko näin, että ei ole minun juttuni. 

Työpaikkani ikkunasta avautuvat maisemat ovat yleensä hyvät ja vaihtelevat.  

Tänään työpäiväni suuntautui Friedrichshafeniin. 

Aamupäivällä...

päivällä 

...ja illaksi kotiin. 

Huomenna taas töihin. Eikä yhteen työpaikkaan vaan kahteen. 

Niin, että rauhallista pyhäpäivää vain kaikille! 

Musta aukko

Luin tänään aamulla Noora&Noora blogia, jossa Noora (yllättäin) esitteli käsilaukkunsa sisältöä. Pääset lukemaan sen tästä: http://nooraandnoora.com/. Mielestäni nämä postaukset ovat aina olleet jotenkin kiinnostavia. Voin myöntää, että on mielenkiintoista tirkistellä ihmisten laukkuihin. Osallistuin muutama vuosi sitten 365 -projektiin. Projektissa kuvataan joka päivä yksi kuva omasta elämästä. Silloin esittelin työlaukkuni sisällön kuva 288/365, linkki siihen projektiin on tässä: https://www.flickr.com/photos/85242572@N07/page1/. 

Tämäkin Nora päätti esitellä Noora&Nooran postauksesta innostuneena oman laukkunsa sisällön. Mieheni kutsuu laukkuani mustaksi aukoksi, koska sinne tavarat katoavat kuulemma mustan aukon tavoin. Lempparilaukussani on kyllä kätevät lokerot ja taskut kaikille tavaroille, mutta kiireessä tavarat tuntuvat aina katoavan johonkin laukun pohjalle. 

Olen ostanut laukun vuosia sitten Pariisista ja se on lempilaukkuni, sillä se on riittävän tilava ja sitä on mukava kantaa olalla ja se on rento. En osaa kantaa kovaa käsilaukkua käsivarrella, se on minulle liian hienostelevaa ja vaivalloista. 

Laukkuni sisältö näyttää tältä. Kuvasta tosin puuttuu kamera, joka on kädessäni. Kamera on yleensä aina mukanani. Aurinkolaseja kannan jatkuvasti mukanani, sillä koskaan ei tiedä milloin aurinko pilkistää. Migreenini vuoksi en voi ottaa riskiä, että aurinko pääsee yllättämään minut. Lisäksi laseissani on vahvuudet, joten nopea heräteostos kaupasta ei tuo tarvittavaa apua. Etenkin talvella myös käsirasva on aivan ehdoton. Käteni näyttävät muuten juurikin 70-vuotiaan käsiltä. Nykyisin pidän käsilaukussa yleensä mukana pussia pähkinöitä, rusinoita tai manteleita. Tämä vain siksi, että äkillisen nälän iskiessä en sortuisi ostamaan suklaapatukkaa. Avainnipussani on kahden auton, kahden pursiseuran, kodin ja postilaatikon avaimet. 

Marsuni kuten työtoverini sitä kutsuvat on tuo pieni karvainen pussukka, jossa kulkee kätevästi kampa, huulipunat ja  huulirasva. Huulipunia pitää olla mukana useampia, sillä aamulla saatan haluta laittaa eri punaa kuin iltapäivällä. Usein käytän myös kahta punaa päällekkäin, jotta saan mieleiseni värisävyn aikaiseksi. Decadentin lompakon olen ostanut Kööpenhaminasta. Decadentin lompakot ja laukut ovat niin ihania, voisin omistaa ne kaikki!

Tämä pieni iloinen oranssi silkkinauha kulkee aina myös laukussani muistuttamassa minua: " When you smile to the world, the world smiles back". 

Iloista lauantaita!     

Forget the rules if you like it wear it.

Koen harvoin tarvetta kirjoittaa pukeutumisesta ja vaatteista. Muotibloggariksi en ajatellut siis ryhtyä. Pidän kauniista vaatteista, mutta en ole erityisen kiinnostunut muodista ja sen oikuista. Hyvin harvoin mietin etukäteen mitä päälleni puen ja onnekseni työssäni saan käyttää työvaatteita. Työpäivinä saattavat päiväni hyvinkin kulua vaihtaen pyjaman, urheiluvaatteisiin ja sen jälkeen työvaatteisiin ja takaisin pyjamaan. Vanhemmiten olen huomannut myös vaatteiden ja kenkien mukavuuden näyttelevän suurempaa roolia kuin vaatteiden ulkonäön. Kenkien suhteen saatan vielä rakastua sellaisiinkin yksilöihin, joilla ei ole niin mukava kävellä. Vaatteissa en juurikaan enään haksahda epämukaviin kappaleisiin. 

Arvostan laadukkaita materiaaleja. Viihdyn vaatteissa, jotka ovat luonnonläheisiä väreiltään. Olen vuosien varrella tehnyt monia kokeiluja värien suhteen. Kirkkaanpunaiset vaatteet löytävät kaapista päälleni, etenkin kesällä, mutta kaikki muut kirkkaammat värit löytävät tiensä aika pian kirpparille. Monet suokikkivaatteeni ovat klassisia ja reippaita. Toisinaan haen pukeutumiseeni pientä särmää, joka voi olla vähän rock. Tässä tämän hetken vaatekaappini kymmenen suosikkia: 

                              1) Pyjama

2) Villasukat, koska ne ovat lämpöiset ja mukavat. 

3) Villapaidat. Vaaleat, beiget ja mustat tai mustabeigeraidalliset. Yhdistän näihin välillä MosMoshin mustat farkut ja toisinaan pienen mustan villahameen. 

4) Karvatupsupipo pitää pään lämpöisenä.   

Yksi suosikkikoirani, jonka tapaan lähes päivittäin. Olemme yleensä väritykseltämme samikset. 

5) Turkisliivi

 Vastustan turkistarhausta, mutta syön lihaa. Lammaspata on herkkuruokiani ja villavaatteet talvella pelastukseni. Yksi joka talvinen kylmän sään taltuttaja on ollut vuosia lammasliivini. Tämän lämpöisempää vaatetta ei ole. 

6) Kaulahuivit

Käytän talvella oikeastaan aina huivia, viileällä säällä käytän huivia jopa kesällä. Huivin avulla olen välttynyt monelta niskajumilta ja kurkkukivulta.  

7) Talvitakki, jonka hankin viime vuonna on osoittautunut todellakin kullanarvoiseksi. Se pitää, tuulta ja sadetta, mutta samalla hengittää. Omistan muutaman muunkin talvitakin, mutta huomaan yleensä aina pukevani tämän suosikkini se käyttömukavuuden vuoksi. 

8) silkkipaita

Tämä vaalea lyhythiainen silkkipaita on pelastanut minut kaikista syksyn juhlavammista menoista. On kyseessä sitten ollut pikkujoulut, joulujuhlat tai muut kekkerit. Tämän kaverina on yleensä ollut pieni musta nahkahameeni. 

Käytän harvoin koruja vihkisormusten ja kellon lisäksi. 

Toisinaan tarvitaan love and peace! 

                                                            9) Talvikengät vol. 1

Kenkäni ovat talvella yleensä kunnon pohjilla ja lämpöisiä, sillä haluan harppoa reiluja askelia, pelkäämättä liukastumista ja pidän siitä, että  varpaani pysyvät lämpiminä. 

Nämä kengät ovat olleet kovalla käytöllä tänä talvena, sillä niissä on lammaskarvavuori ja jokainen Uggeja käyttänyt tietää, että mukavampaa saa etsiä. 

10) Talvikengät vol. 2

Toiset suosikkikenkäni talvella, koska ne pitävät vettä, mutta ovat lämpöisemmät, kuin kumisaappaat.  

Kenkähulluna tekisi mieleni lainata myös Coco Chanelin sanoja: 

"A woman with good shoes is never ugly". 

Nähtyäni ihmisen kodin osaan kertoa hänestä paljon enemmän. Uskon, että niin koti kuin myös vaatteet peilaavat ihmisen sisintä. Me viestitämme pukeutumisellamme aina jotakin, halusimme tai emme. Pukeutuminen toimii johtolankana ihmisen persoonallisuuteen ja arvomaailmaan. 

" Style is a way to say who you are without having to speak"

Hyvää keskiviikkoa! 

Tapahtui viikolla -taasko se viikko meni!

Saimme ystävältämme aivan yllättäin tuliaisen,kokonaisen lohen. Lähdin liikkeelle ajatuksella, että eiköhän tästä jotakin synny ja hyväähän siitä tuli. 

Eräänä aamuna katselimme perheemme tyttöjen kanssa pihaamme ilmestyneitä jälkiä. 

Tiistai meni ulkoillessa ja järjestellessä keskiviikon juhlia.

Keskiviikkona olin kutsunut joukon ystäviäni meille juomaan lasillisen skumppaa. 

Kiva ilta, paljon juttua, naurua ja halauksia. Oli ihana nähdä heitä ja monet heistä tapasivat toisiaan ensimmäisen kerran. Olen aina ollut jotenkin hyvin iloinen, kun huomaan ystävieni nauttivan toistensa seurasta. Näin kävi jälleen.

Olin kirjoittanut pieniä sampanja aiheisiä tunnettuja mietelmiä pöydällä olevaan koriin, kuten "A party without champagne is called meeting". 

Seuraavana aamuna taisin syödä jäljelle jäänyttä omena-oliivikakkua jopa aamiaiseksi. Sehän on sellainen terveyskakku, kun siinä on oliiviöljyä rasvan sijaan. Eikö niin? 

Ihastelin illalla saamiani tuliaisia. Ystäväni taitavat tuntea minut aika hyvin, kun tietävät tavaraähkyni ja tuliaiset olivat kaikki syötäviä, juotavia tai kukkia. Kiitos niistä, ne olivat mieleisiä! 

Iloitsin, että tennisvalmennustuntini alkoivat jälleen joulutauon jälkeen. 

Perjantai meni projektini parissa. Olemme vaiheessa, jossa kaikki pintamateriaalit pitää aivan juuri olla lyötynä lukkoon. Monet asiat vaikuttavat toisiinsa. Joten, jos muutat yhden osatekijän, siitä seuraa monesti useita muutoksia. 

Olimme suunnitelleet tennisporukkani kanssa glögille menoa ennen joulua. Emme onnistuneet löytämään silloin sopivaa päivää. Menimme perjantai iltana testaamaan Tehtaankadun Sandron. Ruoka oli hyvää ja seura hauskaa! Glögiä ei kyllä juotu. 

Viikolla onnistuin tekemään kaksi pitkää kävelylenkkiä ja yhden pitkän (minulle pitkän) juoksulenkin. Pysyin siis tavoitteessani. 

Viikonloppu on sujunut lenkkeillessä, hyvää ruokaa syödessä, saunoessa ja lumitöitä tehden. Niin ja tänään söin pitkään aamiaista ja lorvin pyjamassa viimeisen lomautuspäiväni kunniaksi. Kyllä neljän viikon lomautus meni nopeasti, tähän olisi voinut tottua! 

Olen huomannut, että pidän kovasti siitä, jos voin tehdä asioita, joita en ole tehnyt aiemmin. Viime viikkolla se oli jousiaammunta poikani opastuksella. Tällä viikolla otin Yoogaian (nettijoogatunnit) viikon kokeilun. Tänään osallistuin yhdelle tunnille saadakseni hieman jäseniä venyteltyä. Ajatus siitä, että voin valita juuri minulle sopivan tunnin juuri sopivalla hetkellä tuntui aika kivalta. Eikä matkoihinkaan mennyt aikaa lainkaan ;-) 

Voikaa paremmin kuin muut ihmiset!  Nyt nukkumaan, huomenna alkaa mun arki.  

Lisää elintilaa

Tämä viikko on ollut hyvin kierrätyshenkinen. Olen kierrättänyt autolla ympäri pääkaupunkiseutua rikkinäistä höyrysilitysrautakeskusta pelkääjän paikan lattialla. Tarkoitus on viedä rauta kierrätykseen. Missä senkin oikea kierrätyspaikka mahtaa olla? Huomenna sen selvitän, ellei teistä joku osaa neuvoa. 

Minulla on ollut myyntipöytä kirpputorilla, jonne olen kantanut jätesäkeittäin lasten leluja, kirjoja, lasten vaatteita, omia vaatteita, miehen vaatteita ja koriste-esineitä. 

Jäin miettimään koriste-esineen tarinaa. Toisinaan saa lahjaksi esineitä, jotka eivät vain mitenkään sovi omaan kotiin tai ne ovat täysin tarpeettomia, silloin ne ovat minulle kierrätystavaraa. Harmittaa lahjan antajan puolesta. Olisipa hän tuonut kukkia tai lahjoittanut rahat hyväntekeväisyyteen. Mietin, että miksi joskus myös itse ostetut esineet ovat hetken kuluttua kirpparille päätyvää "roinaa".

Purkaessani tänään kirpparipöytääni näin kaksi aivan uudenveroista pehmoeläintä; gorillan ja nallen jääneen myymättä. Huomasin kassalla kaksi pientä lasta vanhempiensa kanssa. Kysyin vanhemmilta, saanko antaa eläimet lapsille. Olipa kiva nähdä lasten iloiset , joskin hieman hämmästyneet ilmeet halatessaan näitä uusia ystäviään. Tänä vuonna yritän entistä enemmän ilahduttaa outoja ihmisiä pienillä hyvillä teoilla. Ajatelkaa, jos jokainen maailman ihminen tekisi edes yhden pienen ilahduttavan teon päivässä / kuukaudessa. 

Päätin, että ostan tästä lähtien aina ihmisille lahjaksi elämyksiä, ruokaa, juomaa, kynttilöitä tai kukkia. Ellen sitten satu todellakin tietämään, mitä ko. henkilö on vailla. Toiseksi päätin, että harkitsen tarkkaan uusien esineiden ostamista kotiin. Mietin (niin olen kyllä tehnytkin jo pitkään) mihin ne kotona sijoitan ja mistä esineestä luovun, jos tuon uuden esineen kotiin. Olen yrittänyt vähentää tavaraa kotona ja olen siinä suhteellisen hyvin onnistunut. 

Meillä ei juurikaan enää ole esineitä, joilla ei ole jotakin funktiota tai joista emme pidä. 

Tämän sympaattisen tarjottimen päätin pitkällisen harkinnan jälkeen pelastaa kirpparilta meille. Sen pohjassa oli kaiverrettu nimikirjaimet ja päivämäärä. Vuosiluku oli 1931. Se sopi meille tänne, onhan talomme myös rakennettu 30-luvulla. Kiinnostaisi selvittää lautasen tarina. Nimilyhenne lautasen pohjassa ei ole minulla tiedossa, joten päätin, että G.L. on varmasti sanoista Good Luck. Tuokoon se siis onnea tälle vuodelle ja vuosiksi siitä eteenpäin!  Toisen roina oli jälleen toisen aarre. 

Olen viehättynyt ajatuksesta "tavara päivässä 365"- aatteesta ja yritän sitä omalla tavallani toteuttaa. Olen yrittänyt jo useamman vuoden. Kirppariviikon aikana lähti varmasti kahden kuukauden tavara päivässä roinat kiertoon.

Jollakin hullulla tavalla haluaisin joskus kokeilla myös samaa kuin dokumenttiohjaaja Petri Luukkainen, joka oli siirtänyt koko omaisuutensa varastoon. Takaisin hän sai hakea yhden tavaran päivässä.

On mielestäni vapauttavaa luopua tavarasta. Huomata, että se on vain tavaraa. On enemmän tilaa hengittää, on tilaa luovuudelle ja elintilaa. 

Vähemmän tavaraa ja ostamista tarkoittaa myös vähemmän työtä ja se taas tarkoittaa enemmän aikaa tehdä niitä asioita, joita oikeasti pidämme elämässämme tärkeänä. Lisäksi vähemmän tavaraa tarkoittaa vähemmän luonnon tuhoamista ja enemmän tilaa kaapeissa. 

Katselen tulevaisuudessa mielummin kaunista luontoa ja eläimiä elinympäristössään, kuin kaatopaikkoja. 

Tällaisissa ajatuksissa tänään. 

P.S. Vaatelakkoni on pitänyt, eikä ole edes tehnyt tiukkaa. 

Tapahtui viikolla

Nyt on pakko aloittaa tämä viikkokatsaus viime viikon sunnuntaista. Silloin olin onneni kukkuloilla, kun pääsin ensimmäisen kerran hiihtämään. Innostuin viitisen vuotta sitten "väkisinhiihdosta" uudelleen kaikkien lasketteluvuosien jälkeen. Ei sillä, että olisin luopumassa laskettelusta, ei todellakaan!  Sain jopa tällä viikolla tehtyä alppimatkamme varauksen. Innoissani olen siitäkin!  

Sain houkuteltua nuorimman tyttäreni Steve Jobsin maailmasta ulkoilmaan, kun lupasin ottaa meille eväät mukaan. Sekin ilahdutti minua pelien ja laitteiden kanssa istumista vihaajaa. 

Alkuviikosta yritimme saada mieheni kanssa nuorison mukaamme kaupungille ostoksille ja ravintolaan. Ei onnistuttu. Uusia vaatteita ja urheilutarvikkeita ei kuulemma tarvita ja ravintolaan ei jaksa mennä istumaan. Toisin se oli minun nuoruudessani, innolla lähdettiin kauppaan, jos joku lupasi jotakin uutta meille hankkia. (Vanhimman tyttären urheilutakin hiansuut rispaavat, mutta se on kuulemma hyvä takki. Ilmeisesti kaikkien muiden mielestä, paitsi minun.) Ravintolaankin muistaakseni mentiin ihan suosiolla. 

Kävimme testaamassa Pjazzan. Pidin sisustuksesta ja tunnelmasta. Osasin hyvin kuvitella paikan aivan hurmaavaksi, jos paikalla olisi soitettu livenä jazzia. Nyt saimme kuunnella sitä levyltä. Mieheni on kunnostautunut ruuanlaitossa erityisesti pizzan valmistamisessa. Täytyy myöntää, että hänen valmistamansa pizza nyt vei kyllä voiton. Sorry italianpojat! 

Yhtenä iltana ulkoilimme nuortemme kanssa pihassa. Teimme kuperkeikkoja, rakensimme lumiukkoja ja istuimme lumisissa aurinkotuoleissa.  Hiihdimme ja vanhin tytär teki muutaman voltinkin. Kaikki tämä vain siitä ilosta, että sain väkisin hankittua hänelle uuden ulkoilutakin :-) 

Uutta vuotta otimme vastaan ystäviemme kanssa heidän ihanassa kodissaan! Koti on kaunis vanha talo meren rannalla. Talo on boheemin chic ja tunnelma on aina lämmin, rento ja hyvin kodikas. Meitä oli yhteensä 14 henkeä ja koira. Ruokailimme talon verannalla ja menu vei jälleen kielen mennessään. Blinien jälkeen kun tarjolla oli isännän metsästysharrastuksen tuloksena saatua hirven vasan sisäfilettä. Vieläkin vesi herahtaa kielelle, kuin ajattelenkin näitä herkkuja. Voi kiitos tätäkin kautta! 

Tämä on kolmas lomautusviikkoni. Tosin kävin välillä viikon töissä. Näihin rauhallisiin aamiaisiin voisi hyvinkin tottua. Arvostan niitä suuresti. 

Tällä viikolla löysin uudelleen erään unohtamani kukkakaupan kotimme läheltä. Se olikin loistava kävelykohde. Uuden vuoden lupaukseni tältä osin on alkanut hyvin. Onnistuin tekemään viikolla kolme tunnin kävelylenkkiä ja yhden tunnin juoksulenkin.  

Yksi päivä meni viedessä kirpparille tavaraa myyntiin ja samana päivänä tapasin Vantaan asuntomessukohde asiakastani. Luulenpa, että parketti on nyt valittu, mutta kph laattojen kanssa saamme jatkaa vielä hetken. Seinävärit ja -materiaalit alkavat löytää uransa. 

Lomautusviikko on ollut rentouttava. Olen järjestänyt sen epämääräisen paperipinon, ruokaohjeita tursuavan keittiön kaapin, lukenut kirjaa, tuijottanut tyhjyyttä, seurannut hyviä tv-ohjelmia, ulkoillut, tehnyt rauhassa ruokaa ja nukkunut piiiitkään ja hyvin.  

Ystävämme toi meille tänään kokonaisen lohen. Taidanpa käydä nyt sen kimppuun, jotta perhe saa ruokaa. 

Ihme, jos jaksoit lukea tänne asti. Tuli vähän pitkä juttu, mutta halusin kirjata itselleni ylös, mitä tein lomautukseni aikana. 

Iloa alkavaan viikkoosi!