The best is yet to come!

Uuden vuoden kynnyksellä on ihana pysähtyä miettimään mennyttä vuotta ja mitä kaikkea siitä jäi käteen. Samalla koen innostusta uutta alkavaa vuotta kohtaan. Jännittyneenä ja avoimin mielin odotan, mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Siitä olen jotenkin varma, että vuosi tulee olemaan parempi kuin vuosi, jonka jätämme taaksemme. 

Minulla on tapana lähtiessäni jonnekin kaivella kiireessä vaatekaappiani ja nykäistä sieltä päälleni ensimmäiset sopivat (lue mukavat) vaatteet päälleni sen enempää suunnittelematta. Omalla tavallani ihailen ihmisiä, kuten äitiäni, joka jo päiviä, jopa viikkoja aiemmin miettii tilaisuuteen sopivat vaatteet / korut/ kengät ja laukut ja näyttää aina hyvin huolitellulta. 

Tänään ajattelin yllättää itseni sovittamalla muutamat vaatteet illan tapahtumaan etukäteen hyvissä ajoin (lue 2,5h ennen). Mitähän siitäkin seuraa? No olkoon päälläni mitä tahansa, niin vuosi tulee vaihtumaan rakkaiden ihmisten kanssa. 

Tomorrow, is the first blank page of a 365 page book. 

Write a good one.  

Happy New Year 2015! 

Sata kertaa ja yksi levoton sielu

Tunnistatteko itsessänne levottoman sielun? Sellaisen toisinaan niin rauhaa ja harmonista hiljaisuutta kaipaavan ja siitä nauttivan yksilön, joka toisaalta on kuin kissa pistoksissa muutaman päivän rauhan jälkeen. Silloin ajatukset alkavat juosta tuhatta ja sataa, ne menevät kehää sellaista vauhtia, ettei perässä pysy. Ideat vaihtuvat ja niitä syntyy sata minuutissa ja toiminta ei pysy ideoiden tahdissa ei sitten millään. Lopulta ei tiedä mihin niistä ideoista tulisi oikeasti tarttua. Tuntuu, että elämä on liian lyhyt kaiken tämän toteuttamiseen eikä hetkeäkään ole hukattavaksi. 

Kaikkihan lähti tänään liikkeelle jo aamusta tai oikeastaan jo muutama ilta sitten. Silloin istuin tuntikausia hotelleja selaillen ja karttakirjan sivuja käännellen. 

Olisi ihana lukea kolme kirjaa, jotka minulla on nyt kotona. Voisin uppoutua täydellisesti toiseen maailmaan. Sellaista en ole hetkeen ehtinyt tehdä. 

Haluaisin opetella tekemään tällaisia täydellisiä villasukkia, jotka pukki minulle toi. Minulla olisi kerä lankaa odottamassa tätä oppimisinnostusta. Pitäisi tehdä enemmän asioita, joita ei ole aiemmin tehnyt. Pitäisi oppia uutta. 

Voisin järjestää ne kaikki selittämättömät paperipinot, joita haaveilen järjestäväni sitten joskus. Voisin siirtää vanhan tietokoneeni kuvat turvaan. 

Voisin kaivaa sukset esiin ja lähteä hiihtämään. Voisin pakottaa lapset luontoretkelle Nuuksioon ja paistaa makkaraa nuotiolla. 

Pukin tuoma paita toi myös mieleeni uuden vuoden lupaukset, etenkin erään, jonka saatan luvata. Kykenenkö siihen ja mitä se toisi tullessaan? 

Kävimme pelastamassa lastemme optimistijollat tänään mieheni kanssa lumen alta suojaan. Pitäisi tehdä enemmän asioita lasten kanssa yhdessä, mutta mistä heidät saisi innostumaan? Tuntuu, että pukin tuomat kirjat ja uudet laitteet saavat heidät viihtymään liiankin hyvin kotona. 

Voisin yrittää setviä muutaman sisarsolmun, mutta pystynkö siihen? 

Haluaisin tavata ystäviä, järjestää iloisen illan. Se vaatisi päivän lukkoon lyömistä hyvissä ajoin ja silloin en olisi vapaa tarttumaan mahdollisiin muihin eteen tuleviin ideoihin.   

Jäljellä on reilun kahden viikon lomautus. Voisin hypätä lentokoneeseen ja matkustaa kauas, tuntemattomaan ja uuteen paikkaan. Voisin tehdä lyhyen romanttisen retken Eurooppaan mieheni kanssa. Voisin matkustaa Harry Potterin jäljille lasteni kanssa. Voisin valloittaa vuoren, lasketella sieltä alas. Mieheni on onneksi hieman enemmän jalat maassa -tyyppi kuin minä tai sitten hän on vähemmän yllytyshullu. Sillä jos minusta olisi kiinni, istuisin todennäköisesti yllytyshulluna jo koneessa matkalla kohti Kapkaupunkia yllättämään ystävämme. No vielä ehtisi senkin. 

Katselin tänään tuonne niemenkärkeen. Siellä sitä sitten taas kesällä toivottavasti vietetään paljon aikaa. Eikä siihen kesään nyt niin pitkä aika enää ole. 

Tämä oli tämän blogin sadas postaus tänä vuonna ja tällaisen levottoman sielun jäsentelemättömiä ajatuksia tänne tänään purettiin. Kiitos, että olette olleet mukana. 

 Onko täällä muita levottomia sieluja? Kuulostaako tutulta? 

Parasta juuri nyt

Joulun rauhaisa tunnelma, rakkaita on halailtu, on nautittu mädit, kalat ja kinkut, kynttilöitä on poltettu, torkahdettu sohvalle kirja sylissä, keitetty riisipuurot, nautittu lumoavasta maisemasta ulkona, kuunneltu narskuvaa lunta jalkojen alla ja katseltu peurojen leikkiä aution talon pihalla. On ihailtu, kun puut nyökkäilevät lumivaipan alla. 

On nukuttu pitkään ja hartaasti, ulkoiltu posket punaiseksi, unohdettu arki ja kiire, sytytetty takkaan tuli ja tuijotettu sitä, pelattu lasten kanssa uusia korttipelejä, syöty suklaata ja kakkua, silitelty kissaa, avattu paketteja, puettu jalkaan uudet villasukat, juotu punaviiniä. On kuunneltu joulukonserttia tyttären soittamana. On nautittu joulumusiikista Whamistä Frank Sinatraan. On saunottu ja tehty lumienkeleitä. On tutkittu minne jouluhiiri on tänä vuonna kuusessa piiloutunut. Keitelty jouluglögiä ja maisteltu juustot ja piparit.  

Parasta tässä kaikessa on se, että olemme saaneet viettää aikaa rakkaidemme kanssa. Nautittu yksinkertaisista asioista kiireettömästi. Sehän tässä kaikessa on parasta -juuri nyt. 

Hyvää joulupäivän iltaa! 

Talvipäivänseisaus ja uusi perinne

Meille syntyi tänään uusi talvipäivänseisaus perinne. Sain idean ystävältäni, joka oli luonut perinteen viime vuonna. Talvipäivänseisaus on päivä, jolloin olemme voittaneet pimeän syksyn ja kuljemme kohti valoa ja kesää. Tämän päivän juhlistamiseksi juodaan siis lasillinen sampanjaa, syödään suklaata ja kuunnellaan Bachin Air. Siinä on perinnettä tälle päivälle kerrakseen. Sovitaanko niin, että perinteisesti satakoon lunta oikein lumimyrskyn tavoin, kuten tänään.  I love I love I love snow!! 

Joulutalossa on tänään valmistunut sillit ja silakat. Taloon saapui myös uusi sohva lasten tv-tilaan. Vielä en ole saanut sohvaa siirrettyä oikealle paikalle, koska se on ollut miehitettynä sen saapumisesta lähtien. Ilmeisesti siis mieleinen. 

Kissan ja nuorimman tyttäreni kanssa leikimme aamulla pihassa, mutta silloin ei lunta ollut vielä nimeksikään siitä mitä sitä oli sitten illan tullen. 

Aika surullista, että jopa keskellä päivää pitäisi näköjään kuvata jalustalla, koska valon määrä ei näytä riittävän, jotta saisi käsivaralla tarkkoja kuvia. No, valoa kohti mennään. 

Skål sille ja yksi päivä jouluun on! Nyt saunaan vanhimman tyttären kanssa. 

Montako päivää Jouluun on?

Perheemme kesken heräisi keskustelu siitä, että montako päivää jouluun on? Näin sunnuntai iltana osan meidän mielestä jouluun on kaksi päivää ja toisten mielestä jouluun on kolme päivää. Kaikki olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että joulu on jouluaatto aamuna ja siitä eteenpäin koko aaton. Joulu on siis tänä vuonna keskiviikkona. Tokihan se joulu on myös joulupäivänä ja tapaninpäivänä, mutta näin laskuteknisesti se joulu olkoon keskiviikkona eli aattona. 

Tänään on toimittu pukin apurina ja toimitettu lahjoja oikeaan osoitteeseen ja paketoitu hankitut lahjat. Täällä meillä kävi yksi söpö kummipoikatonttuni. Yksi tonttu asuu pihassakin.

Luntakin saimme hitusen, jotta saamme valkean joulun. Toivotaan, että se kestää aattoon asti. Enkä pane lainkaan pahakseni, vaikka tulisi hieman lisääkin. 

Piparkakkutehdas meillä toimi jo lasten ja heidän kavereidensa toimesta tässä eräänä päivänä. Tänään valmistelin hillotut sipulit, sinapin ja saaristolaisleivät. Ihanaa puuhaa, kun ei ole kiire minnekään ja saa juoda välillä kupposen glögiä tai lasin punaviiniä. 

Minulla on ollut jo vuosia joulukirja käytössä. Se on sellainen punakantinen kirja, jonne kirjaan aina joulun menun / hankitut lahjat / to do-listat  ja muuta muistettavaa. Se helpottaa kummasti joulun aluspäivien hommia, sillä ne muistuttavat vuodesta toiseen kovasti toisiaan. Hyvä kai niin. 

Huomisen kohdalle on merkitty joulukalojen valmistaminen ja pientä joulusiivousta. 

On minulla kirjassa lista myös saaduista joulukorteista, jotta jos ja kun jonakin vuonna innostun jälleen kortteja lähettelemään, niin muistan varmasti lähettää kortteja ainakin kaikille, jotka meitä ovat jaksaneet muistaa.  

Vielä kun tietäisi montako päivää jouluun on :-)  Montako päivää sinun mielestäsi jouluun on? 

Muuttuuko päivien määrä kellon lyödessä kaksitoista yöllä eli vartin kuluttua? 

Näissä merkeissä joulua valmistellen. 

Kolme asiaa

Katselin kesällä Ruotsissa telkkarista ohjelmaa, jossa psykologi auttaa ohjelmaan ilmoittautunutta henkilöä hänen ongelmissaan. Sarjan ihmisillä on erilaisia psykologisia syitä olla onnettomia. Katsomani jakson ydinoppi menee niin, että ihminen miettii iltaisin kolme asiaa ennen nukkumaanmenoa. Ne olivat: 

1) asia, josta olit tänään kiitollinen

2) hetki, jolloin olit todella läsnä. 

3) asia, jossa olit tänään hyvä 

Mietin toisinaan iltaisin nämä kohdat läpi tai sitten mietin kolme asiaa, joista olin tänään kiitollinen. Niin tai näin menetelmä on kuulemma helppo kotikeino lisätä ihmisen onnellisuutta. Uskon kyllä vahvasti tähän. 

Mitäkö mietin tänään illalla?  Mitä nämä minun kolme asiaani tänään olivat? 

Hetkiä, joissa olin todella läsnä ja joista olen kiitollinen, olkoon ne tälle päivälle seuraavat:  

Lähdin aamulla toipilaan poikani kanssa kuusenhaku reissulle. Valitsimme kuusen, kannoimme sen yhdessä autolle ja hän sahasi pihassa vielä kuusenrunkoon uuden imupinnan. Hän onnistui näyttämäään siltä, että teki kaiken tämän vielä ihan mielellään.  

Rauhallinen hetki, jonka vietin kaksin vanhimman tyttäreni kanssa autossa, kun pelastin hänet bussipysäkille kävelyltä ja odottelulta vesisateessa. Söimme salaa lakritsaa ja juttelimme. Auton ikkunat huurassa, vettä satoi kaatamalla, ruuhka-aika ja harmaata. Kuitenkin kaikki niin hyvin. 

Hetki, kun nuorimmainen tyttäreni piti meille pianolla joulukonserttia (harjoitteli joululauluja) ja minä sain laulaa. Toisista laulun sanoista tuli hiiiieeemaaan piiitkiiiä, kun tempo oli hetkittäin vielä hidasta. Lauluäänenikin oli flunssan jäljiltä kadoksissa, josko sitä on koskaan ollutkaan. Kiitollinen olen myös hetkestä, kun koristelimme hänen kanssaan joulukuusen ja nauroimme sille, miten he pienenä koristelivat kuusen ja miten minä yöllä salaa "korjailin" sen.   

Hetki, kun juttelin kummisetäni kanssa puhelimessa. Meillä on mukava tapa soitella usein viikonloppuisin toisillemme. Milloin muistellaan menneitä ja milloin haaveillaan tulevista. Aina vaihdetaan kuitenkin tämän hetken kuulumisia.  

  

Missä olin tänään hyvä? Suomalaisena tähän on todella vaikea vastata, sillä itseään ei saa kehua näin kaiken kansan kuullen. Olin hyvä tekemään thaimaalaista kalakeittoa, jolla mieheni (hän on vuorostaan flunssan kourissa) parani. Hänen omin sanoin: "siitä sinun tekemästä kalakeitosta alkoi sellainen noste voinnissa". 

Niin ja olinhan aika hyvä taas kehittämään perinteistä joulutorttua ;-) Tomusokeri vain pinnalta  suli ennen kuvausta lähes kokonaan. 

Hyvää viikonloppua! Nauttikaa, eläkää hetkessä ja kehukaa itseänne! Mitkä ovat sinun päivän kolme kohtaasi?  

P.S. Huomiselle luvattua lumimyräkkää innolla odottava! 

Seuraavan kerran, kun mietit, oletko onnellinen... lopeta!

Törmäsin netissä joitakin päiviä sitten kirjoitukseen, joka mielestäni jokaisen pitäisi lukea ajatuksella ja sisäistää. En valitettavasti tiedä kirjoittajan alkuperää, joten ei voi sitä tässä mainita. Tekisin sen kovin mielelläni, niin loistava tuo kirjoitus oli! 

Haluan jakaa tekstin kanssanne: 

Ensimmäisenä näistä tuli mieleeni, että en ole matkinut koskaan kuikkaa. Tänään se ei valitettavasti onnistu, kun vieläkin on kurkku kipeä ja ääntä tuskin tulee. Kuulostan siis ehkä kuikalta yrittäessäni jotakin pihistä. 

Silitä kissaa. Sitä on tässä lähipäivinä tehty taukoamatta. Miten eläimet muuten tietävät kuka tarvitsee eniten tukea ja seuraa? Poikani sairastuessa flunssaan sunnuntaina makasi kissapoika hänen vieressään jatkuvasti. Nyt tämä sairaanhoitaja kissa on siirtynyt uuden potilaan eli minun seuraksi. Se tarkkailee herkeämättä vointiani ja iloitsee silityksistä. 

Hyviä vointeja!