Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Jätelavalta aarteita

Olen aina ihmetellyt miten sisustuslehdissä ja kaikkialla muualla kerrotaan, että aarteita löytyi roskalavalta. Minulle ei ole osunut sellaista roskalavaa eteeni. Kunnes täällä uudessa kodissani talon vanhat asukkaat tyhjensivät varastojaan roskalavalle. Pelastettavaa olisi ollut paljon enemmänkin, mutta en kehdannut siellä kyttäillä haukkana vieressä. Onnistuin kuitenkin pelastamaan yhden vanhan penkin ja tuolin sekä naulakon. Myöhemmin poimin jätelavalta vielä vanhan tilanjakajan. 




Tuoli ja penkki pääsevät kesähuoneeseemme, jossa haaveilen kynttilän valossa istuvani kylmenevinä syysiltoina punaviinilasini kanssa tai jossa juon aamukahvia aikaisin keväällä. 
Haaveissani istumme siellä myös iltaa ystävien kanssa. Saa nähdä käykö näin! Kesähuone on toivottavasti pakopaikka talosta myös lapsille, silloin, kun haluaa olla kaverin kanssa kahden tai isommalla porukalla omassa rauhassa. 


Penkki on tarinan mukaan ollut tässä saaristolaistalossa vuodesta 1939 (siis alusta lähtien). Se on selvästi tehty mittojen mukaan eteiseen. Onkohan siihen aikaan kengät jätetty ulos, sillä penkin alle ei mahdu kenkiä? 


Naulakon paikka ei ole vielä vahvistunut. Saa nähdä minne se löytää paikkansa täällä. Naulakon koukut ovat ajansaatossa ruostuneet, enkä haluaisi vaihtaa niitä uusiin, jotta naulakon tunnelma ei kärsi. Toisaalta mikäli naulakkoa aikoisi käyttää on ruostuneet koukut hieman riski esim. vaaleiden takkien kanssa.







Tilanjakajan aion maalata ja asennan siihen uudet kankaat. Olen luvannut sen pojalleni sängyn viereen näkösuojaksi. Kuten huomaatte projekteja täällä riittää, eikä aika tule pitkäksi!



Huomaan muuttuvani päivä päivältä enemmän ekoihmiseksi. Vielä en voi tituleerata itseäni aivan vuoden ekoihmiseksi, mutta mitäs sanotte siitä, että kuivurin sijaan olen kuivattanut pyykkiä narulla ulkona tai siitä, että ruoho leikataan sähköleikkurilla (ekologisempi kuulemma kuin kakstahtikoneet). No ymmärrän kyllä, että vielä ekologisempi olisi käsikäyttöinen leikkuri, mutta rajansa kaikella. 

Toimeliain terveisin, Nora  



maanantai 28. heinäkuuta 2014

Kesäilta kuin maitoa

Voi ihanuus! Kesä parhaimmillaan, illalla vielä reilut 25 astetta lämpöä. Mikä on ihmisen istuessa aurinkotuolissa paljain varpain ja antaa leppeän tuulen hyväillä niskaa. Antaa ajatusten vaellella ja hengitellä kesän tuoksuja. Kuunnella kuin satakieli laulaa jossakin kauempana. Kerätä voimia syksyä ja talvea varten. Olla tässä hetkessä, tekemättä mitään, vaatimatta itseltään yhtään mitään. Olla vain ja nauttia -elää!  









Onneksi en siinä auringonlaskua seuratessani ja illan hämärtyessä tiennyt, että tuolini alla oli kissapojan kepponen minulle, nimittäin kuollut päästäinen. Asia selvisi minulle vasta seuraavana päivänä, kun aloin painepesurilla pesemään terassia. 



Rauhaisia kesäiltoja!  



Tapahtui viikolla

Täällä sitä nyt ollaan uudessa kodissa mies, lapset, kissa ja kaikki maallinen mammona ja materia. Siivottu ja puunattu on enemmän kuin viimeiseen seitsemään vuoteen, eikä loppua näy. Kierrätys- ja jätesäkkejä on piha täynnä. 

Tässä kuva ennen ja jälkeen Cif tai Vim käsittelyn: 


Tällaista täällä siis puuhataan. 


Vimillä, karhunkielellä, painepesurilla ja valkoisella maalilla saa muuten paljon aikaiseksi.
Niin ja kynttilän valolla.  


Suomen kesä on näyttänyt parastaan, joten välillä on ollut pakko pulahtaa uimaan. Surullista vain tuo sinilevätilanne, joka tuntuu olevan tänä vuonna jälleen poikkeuksellisen hankala. 


Elämän pieniä iloja on aamiainen, johon on poiminut mustikat omasta pihasta. 


Kaksi asiaa ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, toinen on hyvä sänky= hyvät yöunet ja toinen on kunnon café au lait. Muutaman aamun pikakahvien jälkeen osasin arvostaa kahvikoneen saapumista hyvin korkealle. 


Miehelläni ja minulla on ollut täällä hommaa tauotta aamusta iltaan, siksi en voinut pyytää miestäni apuun. Hain ja kokosin siis kirjahyllyn itse. Eikä siitä jäänyt kuin kolme mutterin / ruuvin tapaista yli. Kasassa se kuitenkin nyt on ja kirjat ovat hyllyssä. Koko komeus on jopa kiinnitetty seinään kaatumisvaaran estämiseksi. 




Ihana ystävämme totesi meille eräänä päivänä, että kyllä tuo tavaroiden järjestely ja siivoilu teitä odottaa. Hän ehdotti vesiurheilupäivää ja picniciä merellä. Kyllä tekikin hyvää päästä hieman tuulettumaan ja nauttimaan kesästä! 


Vanhin tyttäreni oli saapunut edellisenä päivänä Norjasta PM-kisamatkalta. Hyvin hän jaksoi vesiurhella, vaikka oli ollut viikon vesillä. Hän sijoittui viidenneksi parhaaksi tytöksi ja samalla parhaaksi suomalaiseksi tytöksi näissä kisoissa. Tätä kirjoittaa luonnollisesti pollea ja ylpeä äiti ;-) 


Poikani osallistuminen kotitöihin on ollut lähinnä sillä tasolla, että hän on makaillut riippumatossa. Tänään hän ensimmäisen kerran aivan omatoimisesti ja innostuneena ryhtyi hommiin, kun meille saapui moottoroitu ruohonleikkuri. Koneet ja pojat 
-jokin yhdistävä tekijä niissä on!  


 Saimme eilen vanhempani ja appiukkoni sekä hänen vaimonsa meille lounaalle. 
Oli kiva nähdä heitä täällä! 




Lauloimme yhdessä meidän kesän synttärisankareillekin! 


Pitihän meidän piipahtaa piharakennuksen keskeneräisessä kesähuoneessakin katsomassa. 




Näistä kavereista pitäisi päästä huomenna eroon. Jihaa! 


Tämä kaveri sen sijaan jää meille vielä viikoksi hoitoon. Kiitos eräiden ystäviemme, jotka tuovat aina kesällä tämän tyypin meille kuukaudeksi hoitoon. En pane pahakseni, etenkin näillä säillä sillä on aika ilmava käydä asioilla. 


Leppoisia kesäpäiviä alkavalle viikolle! 

torstai 24. heinäkuuta 2014

Tapahtui viikolla ja vähän toisellakin

Nyt on tapahtunut niin paljon tällä viikolla ja edellisellä viikolla, että en ole juuri koneen ääreen ennättänyt. 

Lyhyesti tarina menee kuvin näin:

On hyvästelty vanha koti niemenkärjessä. Tyhjässä asunnossa täydenkuun valossa kävellessäni voin todeta, että koti on vain asunto, silloin, kun sydän ei enää ole siellä. Koti on siellä missä rakkaat ovat. Oli ihanaa saada toteuttaa yksi unelmansa ja rakentaa tämä talo ja asua siinä seitsemän hyvää vuotta.  




On remontoitu vanhaa taloa saaristossa. Se alkaa tuntumaan uudelta kodiltamme, samalla kun siitä tulee meidän näköinen. On avattu uusia ovia tulevaisuuteen, otettu uusia askelia. Tuntuu jännittävältä ja mielenkiintoiselta.  



On asuttu "venepakolaisena" luovutettuamme vanha asunto ja uuden kodin ollessa vielä remontissa. On herkuteltu hyvällä omatunnolla Paven ravintolan terassilla ja ihasteltu auringonlaskuja. 







On huokaistu "still alive" joidenkin päivien jälkeen ja on kokenut ansainneensa kuohuviininsä. Elämä on usein aika pienestä kiinni ja jokaisesta päivästä kannattaa nauttia, sillä koskaan ei tiedä milloin se on viimeinen. 


On juhlittu kymmenvuotis synttäreitä ja onniteltu yksitoista vuotiasta toista rakastani. 



On pakattu 140 muuttolaatikkoa turvoksiin yhdessä paikassa ja purettu ne toisessa paikassa. On kannettu huonekaluja, järjestelty, on viety roskia, kierrätetty tavaraa sinne sun tänne. On siivottu ja puunattu. Ei ole lenkille tai kuntosalille kaivannut. 


Uusiin naapureihinkin ollaan tutustuttu. Tyttäreni piti tietysti kysyä heiltä, että kuka teistä on kaunein? Vastauksen varmasti arvaattekin. 


On testattu uimarantaa. 


Jännitimme kovasti miten kissapoikamme sopeutuisi uuteen kotiinsa. Eipä tuo nyt kovin stressaantuneelta näytä aurinkotuolissa loikoen. 


On kerrassaan pelastus päästä valmiiseen pöytään syömään tuolta muuttolaatikoiden lomasta. Onni on omistaa ystäviä. 



Huominen projektimme täällä uudessa kodissa lienee tuo pihassa olevan ulkovarasto kasan siirtäminen varastoon, nyt kun edelliset asukkaat ovat piharakennuksen tyhjentäneet. Luonnollisesti ensin koko piharakennus on siivottava ehkä jopa maalattava sisältä. 



Helteisiä kesäpäiviä!