Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Miksi joskus haaveet vain jäävät toteuttamatta?

Miten voikaan joka vuosi iloita nähdessään, että tuomi puhkeaa kukkaan. Sen hurmaava tuoksu yltää meillä keittiöön asti.

Aurinko, kukat ja perhoset, vuodenaikojen kiertokulussa ne alati palaavat kuin rakkaat uskolliset ystävät koskaan pettämättä luottamusta. 

Ja tämä toinen hyväkäs vanha omenapuu, joka kukkii aina ennen sitä toista vanhusta, joka on pihan toisella laidalla. 


Joka vuosi haaveilen, että pitäisi järjestää kutsut tuon vanhan omenapuun juurella. Tarjota kahvit vanhoista mummun kahvikupeista valkoisen pellavaliinan hulmutella kevyesti tuulessa tai tarjota mansikoita ja shampanjaa kristallilaseista. Pukea ne kauniit kesämekot päälle. Ihan vain siksi, että nämä kaunokaiset saisivat ihailijoita -ja nyt puhun siis omenapuista ;-) 


Miksi tietyt asiat jäävät vuodesta toiseen haaveilun tasolle? Eräs sellainen on valkoiset Adidonrack -tuolit. Näen joka kesä itseni istumassa niissä, näen ne talomme edessä täydentäen talon charmia, mutta miksi ihmeessä näitä tuoleja ei milloinkaan meille ilmesty?
Puhumattakaan siitä kumiveneestä, jota kuumeisesti tarvittaisiin.  

Mistä ihmeestä se johtuu?  


maanantai 29. toukokuuta 2017

Tapahtui viikolla

Maanantai Huh miten kiva viikko onkaan takana! Maanantaina olin vielä aivan pyörryksissä meidän hevostelu sunnuntaista. Selviydyin päivästä yh-äitinä miehen ollessa jälleen työmatkalla. Join perinteiset päiväkahvit terassilla tullessani töistä ja ruokakaupasta.

Tiistai aamuna oli hilpeys poissa. Herätys 04.50 ja autossa ajellessani kentälle kuuntelin surullisia uutisia Manchesterin tapahtumista. Lensimme Manchesteriin kuitenkin normaaliin tapaan, tunnelma koneessa oli aika alakuloinen. Kaikki muu julkinen liikenne paikan päällä pysähdyksissä, paitsi lentoliikenne. 

" We live on such a beautiful planet but in such an ugly world".  

Keskiviikkona tallillamme järjestetiin illalla Senior Derby estekilpailut. Yhtenä osallistujana oli eräs ihana ratsastusryhmäläiseni, joten meidänhän oli pakko mennä paikan päälle kannustamaan (lue jännittämään). Aurinko paistoi ja paikalla oli kuohuviinitarjoilu ja kaiken kukkuraksi hänen ja kaikkien muidenkin kisat menivät todella mallikkaasti. 
Hänellä oli hevosena Kylli (se ihana, jolla minäkin sain viimeksi hypätä ristikoita). 


Tässä sitä haavetta kerrakseen; oppia hypäämään Kyllillä tuollaisia esteitä. Oikeastaan kai pitäisi sanoa haaveen sijaan tavoitetta, sillä olen jo ilmoittautunut kesäksi kahdelle estehyppykurssille ;-) Niin ja nyt jo jännittää. 

Torstaina aloitin aamun reippaalla aamulenkillä ja sitten oli nuorisomme vuoro kisailla esteitä. Tyttäreni osallistui uuteen luokkaan, joka oli 70cm. 

Eiliset kuohuviinit olivat vaihtuneet pillimehuihin ja karkkipusseihin, mutta hypyt sujuivat yhtä hienosti!    


Perjantaina oli myös vapaapäiväni, mutta jouduin heräämään aamulla heittämään nuorison kouluun, koska mieheni oli yhä työmatkalla. 

Päätin kääntää tämän voitokseni. Lähdin siis ystävän kanssa aamukahville Ekbergille, kun kerta piti herätä niin aikaisin. Tästä hullunhauskasta päivästä lisää sitten toisen kerran. Mieskin palasi illalla kotiin. 


Lauantaina menimme samaisen ystäväni kanssa hävittämään nurkkiin kertyneitä vaatekasoja Hietsun kirppikselle. Päivä oli varsin mukava, mutta tuotto ei rahallisesti häävi, sillä emme olleet huomanneet, että oli Siivouspäivä ja kirppareita kaupunki täynnä. 


Lounaan söin Hietsun hallin Le Marche ravintolassa. Voin lämpimästi suositella heidän maalaissalaattiaan, jossa oli maailman maukkain kastike ja murea ja maukas kana. Nam. 
Paikan rento ranskalainen tunnelma viehätti minua, tuli jotenkin kotoisa olo.  

Sunnuntaiana vanhempani poikkesivat käymään. Kävimme myös veljeni ja hänen vaimonsa ja koiran rakenteilla olevalla talolla. Hieno siitä tulee! Nauratti heidän koira, joka kuolasi uudet keittiökaapit mansikoita kerjätessään ;-) 

Äitini oli onnessaan, kun näki taas lapsenlapsensa. 

 Leivoin mutakakun ja kävin ratsastamassa. Sunday Fun.

 
Siinä se viikko. Hyvää alkanutta uutta viikkoa kaikille! Pyritään tekemään tästäkin viikosta hyvä sellainen. Minunkin migreeninpoikanen toivottavsti huomiseksi jo tiessään. 

 
 


 
  
 

lauantai 27. toukokuuta 2017

Paras tapa välttyä sunnuntaiahdistukselta

Luin hiljattain artikkelin siitä, miten sunnuntaiahdistukselta vältytään. Yksi mainittu kohta oli: keksi sunnuntaille mieluinen harrastus. ✓ Check. 
Olen huomannut, että sunnuntain ratsastustuntini aiheuttaa sunnuntaisin sen verran kihelmöintiä vatsanpohjassa, että maanantaihin ei ehdi ajatuksia suunnata ennen kuin vasta illalla tunnin jälkipuinnin jälkeen. 

Viime viikon sunnuntaina olimme varanneet muutamien ratsastusryhmäläisteni kanssa maastovaelluksen islanninhevosilla Ankis Stallille Kirkkonummelle. Sää suosi meitä, aurinko paistoi täydeltä terältä, kun saavuimme tuonne tallille, jossa järvi kimalteli horisontissa ja "seepraksi" pukeutuneet hevoset odottivat meitä tarhassa ;-) 

Hevosten jaossa annoimme tyttäriemme tarttua "kuka teistä on rämäpäisin" -hevosiin ja me seniorit otimme vanhemmat ja jo hieman rauhallisemmat karvaturvat. 


Vaelluksemme kesti kaksi tuntia ja maasto oli todella vaihtelevaa. Kiipeilimme kallionkielekkeillä, rämmimme kurakossa, kuljimme metsähakkuuaukion poikki ja pellon reunaa, tölttäsimme metsäpolkuja, väistelimme puiden oksia tiheässä metsässä, ratsastimme kauniiden vanhojen pihapiirien halki. Ylitimme vilkkaan autotien ja saimme laukata pieniä hiekkateitä, niin että hiekka pöllysi ja pienet kivet kavioista vain sinkoilivat. Siis niin hauska reissu!  


Harmi, että kameraa ei tällä reissulla pystynyt mukana pitämään. Tämä kuva on napattu tallille saavuttaessa kännykällä. 


Tämä tyyppi oli nimeltään Trölli, joka oli ratsuni. 


Ja tämä oli tyttäreni ratsu Tira, tamma jolla on pilke silmäkulmassa. 
Vaelluksen jälkeen kävin nopeasti kotona tankkaamassa ja lähdin omalle ratsastustunnilleni. Ratsuna minun vanhan suosikkini Offe tuo täysveriristeytys. 

Takuuvarmasti teemme tällaisen vaelluksen uudelleen joku kerta ja haaveenani oli päästä tekemään tällainen myös Islannissa. 

Hyvää lauantaita ja huomista sunnuntaita innolla odotellen! 

 

 
 
 
 
 


 

lauantai 20. toukokuuta 2017

Voisiko enemmän pihalla olla?

Nyt on taas se aika vuodesta, kun olen jatkuvasti ihanasti pihalla. Olen ulkoilmaihminen eli viihdyn ulkoilmassa ja onnekseni talomme sijaitsee saaressa lähellä luontoa. Taloamme ympäröi viihtyisä piha, jossa on noin satavuotias tammi, vanhoja omenapuita, pitkä sireeniaita, tuomi ja juhannusruusuja. Seuraan parhaillaan raparperien nousemista maasta ja odottelen tuomen puhkeamista kukkaan. Syksyisin keräilen marjat aamupuurooni takapihalta. 

Tästä bloggauksesta tulee oikeastaan katsaus koko toukokuuhun. Olohuoneemme siirtyi vappupäivänä terassille. Olimme kutsuneet ystävämme meille vappubrunssille ja onneksi aurinko paistoi, vaikka hellettä ei tarvinnut pelätä. Untuvatakit päällä tarkeni komeasti, varsinkin kun oli villakoira sylissä lämmittämässä ;-)




Arki-iltaisin istun usein työn jälkeen juomaan terassille kahvit. Arkisin grillailemme, jotta kenenkään ei tarvitse olla sisällä ruokaa laittamassa. 




Vappua seuraavana viikonloppuna kävimme Pentalan saaressa laittamassa pursiseuramme jäsenten kanssa Pavenin ravintolan kesäkuntoon. Asettelimme lasivitriineihin talvisäilöstä tuodut pokaalit. Ne tietysti laitetaan samaan järjestykseen kuin viimeiset sata vuotta ;-) Kuulin mielenkiintoisia tarinoita seuran historiasta seuran vanhemmilta jäseniltä.
Uusi ravintoloitsija halusi tarjota meille lohikeitot. Sormet ja varpaat olivat jäässä, mutta mieli oli ihanasti jo tulevassa kesässä. 


Työn jälkeen tulee vietettyä aikaa myös lasten harrastusten parissa eli meren rannalla tai tallilla. On kiva istua katselemassa purjehdusta tai itseään parempien ratsastustuntia ja samalla haukata happea.


Nuorin tyttäreni kutsui muutama viikko sitten tallikavereitaan meille yökylään. He halusivat viettää yötä "mökillä" eli piharakennuksessamme. Minä virittelin illan pimetessä heille pihaan vielä nuotion, missä saivat paahtaa vaahtokarkkeja. Vuoden äiti palkintoa odotellessa ;-) 



 
 Viime viikonloppua vietimme äitienpäivää brunssin merkeissä.  Mieheni valmisti brunssin ja paikalle olimme kutsuneet myös anoppini. 


Sain anopilta upean hortensian. 


Tänään olen hakenut puutarhalta uusia pelargonioita paleltuneiden tilalle ja juonut kahvia terassilla, poikennut tallilla ja vienyt vanhimman tyttäreni purjehdustapahtumaan. 
Sain myös vihdoin painepesurilla pestyä terassikalusteet. Mies on ahkeroinut veneen kanssa ja se on kuulemma tänään laskettu vesille. Joten kauniit kesäilmat saavat mielellään jatkua. 

Sunnuntait menevät enemmän ja vähemmän tallilla. Huomenna olemme menossa aamiaisen jälkeen islanninhevosvaellukselle ja sen jälkeen minulla on vielä illalla omalla tallilla hevosten hoitokurssi ja ratsastustunti. 
Toukokuun paras ratsastustunti oli varmasti se, kun sain elämäni ensimmäisen kerran hypätä "esteitä". Hyppäsimme ristikkoa, mutta kun minulla sattui olemaan sillä tunnilla upea Kylli (vanha estehevonen) niin sehän innostui aiheesta yhtä paljon kuin minäkin ja hyppäsi hieman enemmän kuin tuo ristikko olisi edes vaatinut. Olin aivan hurmiossa ja nyt on estetunteja ja -kursseja kesäksi varattu. 

Hyvää viikonloppua!