Siinä vaiheessa, kun kesän alkamista on odottanut 2,5 kuukautta ja illat alkavat pimenemään, aurinkoa ei näy juuri päivisinkään ja lämpökerrastoissa ei tarkene lenkkeillä, alkaa jopa meikäläinen katselemaan Euroopan sääkarttaa ja lentolippuja. Tuntuu, että syksy on hieman liian pitkä, jos se alkaa toukokuussa ja jatkuu marraskuun loppuun.
Eilen oli kesälomani ensimmäinen päivä. Päätimme mennä Pavenille (lähisaaren ravintolaan) lounaalle. Saareen on niin lyhyt matka, että emme jaksa edes irrotella veneen fendareita ja kiinnittymisköysiä matkan ajaksi.
Poikani oli seuramme järjestämissä purjehduskisoissa (Valkyria cup) tuolla vesillä.
Ja juuri kuin saimme ruoka-annoksemme terassin pöytään alkoi satamaan ja oli aika siirtyä sisätiloihin. Suomen heinäkuu.
Veneelle palattuani istuin hetken veneellä kuivattelemassa kastuneita housujani ja uutta sisustuslehteäni, joka oli unohtunut pieneksi hetkeksi veneen kannelle. Lämmitin hurisi ja puhalsi jalkoihini mukavaa lämpöä.
Milloin se kesä alkaa?
Voih :(. Juuri eilen mietin, että tuleekohan enää ollenkaan hellettä..? Pitää kait alkaa siihenkin orientoitumaan, ettei sitten koko kesä mene odottaessa jotain. Onhan se tietysti kurja juttu, jos näin käy!
VastaaPoistaAivan mielettömän herkullisen näköiset annokset.
Orientoidutaan pahimpaan ja odotetaan salaa sisimässämme jotakin parempaan :-) Ruuat olivat kyllä myös herkullisen makuiset.
PoistaYritetään tuoda täältä ens viikolla Suomeen kesäsäätä! Ihan tarpeeksi lämmintä, että voi napata vähän tuliaisiksi. Ainakin Espooseen riittävästi :)
VastaaPoistaJa noita annoksia katselin minäkin kateellisena! Onneks useampi purjehdusseuran ravintola saatavilla myös (harmillisesti) veneettömälle.
Please tuokaa lämpöä ja etenkin aurinkoa tullessanne! Pavenille onneksi pääsee myös veneettömät :-)
PoistaTämä lämmittömyys, auringottomuus ja toistuva satelu alkaa olla mielenterveyskysymys, millähän me suomalaiset jaksamme pimeän kauden. Onnekkaana itse saanut kesän aikana nauttia auringosta ja lämmöstä mm. Luxemburgissa. Tietää edes, mitä toivoa.
VastaaPoistaTylyintä on kuitenkin ajatella, meillä on nyt ollut sama sää 10 kuukautta, lämpötilahaarukka ollut 10 astetta, ainoa ero on valoisuudessa. Ovatko vuodenaikamme kadonneet?
Siltähän se alkaa tuntumaan, että vuodenaikamme ovat kadonneet. Mietin tänään myös sitä vanhan kansan uskomusta, että kovan lumisen pakkastalven jälkeen tulee helteinen kesä. Lieneekö siinä totuuden jyvä?
PoistaMinäkin olen jo ehtinyt miettimään, että miten ihmeessä sitä jaksaa koko pitkän pimeän syksyn ja talven, jos "kesä" on tällainen. En hevin marise keleistä, mutta omassa blogissakin jo kirjoitin kovista, puuskaisista tuulista, jotka ovat viilentäneet ilmoja entisestään ja häirinneet niin yöunia kuin veneilyä muutenkin. Sateet eivät merellä ole liikaa haitanneet, mantereella niitäkin on ollut enemmän kuin tarpeeksi. En haaveile helteistä, mutta auringosta ja lämmöstä sitäkin enemmän. Snif, ikävä kesää!
VastaaPoistaTyydyn myös säiden suhteen sikäli vähään, että en ole mikään kovien helteiden ystävä. Sateen vaihtaisin kuitenkin aurinkoon. Tuntuu, että se on juuri tuo epävakaa sää, joka rajoittaa niin paljon kaikkea kesäistä tekemistä. Minulla ei myöskään ole yleensä tapana takertua huonoihin säihin, mutta rajansa kaikella!
PoistaNäillä mennään mitä tulee :) Viime kesänä oli pikkuisen liian kuuma ja heikot tuulet, tänä vuonna päinvastoin... Merellä on nyt kuitenkin lämpimämpää kuin kauden alussa huhtikuussa :)
VastaaPoistaIhana sinä, aina voisi olla huonomminkin, joten olkoon sitten näin :-) Tottahan se on, että asioihin joihin emme voi vaikuttaa ei kannata paljon uhrata aikaansa. Se on mitä se on.
Poista