Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Hangosta ja harrastuksista

Kolmen lapsen äitinä suuri osa vapaa-ajastani kuluu normaalien kotitöiden lisäksi lasten harrastusten parissa. Kaksi vanhinta lastamme on harrastanut purjehdusta niin kauan kuin muistan heidän mitään harrastaneen. Paljon on tullut vuosien saatossa kierrettyä Euroopan rantakaupunkeja ja Suomen rantoja. On istuttu rantakalliolla, kumiveneessä ja köliveneessä. On odoteltu tuulta, harmiteltu sadetta ja tuskailtu epämääräisiä aikatauluja. Tänä viikonloppuna vanhin tytär osallistuu Hangossa järjestettäviin purjehduskilpailuihin uudessa veneluokassaan Laserissa. Lauantaina toimimme kisakuskeina tälle purjehdusporukalle. 


Sää ei ollut se kaikista kaunein kesäsää, mutta Hanko on aina yhtä ihana. Hauskinta tässä on se, että purjehtijoita sää ei haittaa lainkaan, kunhan tuulee. Vesillä kun kastuu joka tapauksessa. 



Tällä kerralla jäi jopot vuokraamatta.


 
 
Sillä aikaa kun purjehtijat olivat vesillä me ehdimme mieheni kanssa kiertämään Hangon kaikki viehättävät pikkukaupat ja joimme kahvit keskustan Cafe Virtaskassa. 
Lounasta söimme Makasiiniravintola Piratessa, siellä kun saa avotulella tehtyä pizzaa. 


Kävimme myös ystäviemme luona juomassa lasilliset kuohuvaa. Heidän kaunis Hankokotinsa ja leppoisa tunnelma villakoiran kääriytyessä kainalooni ja sateen ropistessa ikkunaan oli vertaansa vailla. Sekin ansaitsisi oman blogipostauksensa. Täytynee kysyä heiltä, jos sellaisen saisi joskus tehdä. 

Tänään on aamua vietetty teemalla: Lazy Sunday.
Pian lähden ratsastustunnilleni. Toivottavasti silloin ei sada. 
Yhden lapsen heitinkin jo aamusta hevostallille. Hän kun nykyään asustelee tuolla tallilla. (Niin tekisin kyllä minäkin, jos aika sallisi).


Tässä eräänä iltana kävin oman ratsastusporukkani kanssa syömässä. 
Oli todella hauska tavata näitä mahtavia tyyppejä ilman ratsastuskypärää ja lannalle haiskahtavia tallivaatteita ;-) On ollut ilo huomata miten tiivis ryhmä meistä onkaan syntynyt ja miten paljon me toisiamme kannustamme, vaikka olemme aika heterogeeninen ryhmä noin muuten. Harrastukset yhdistävät kummasta erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Meidän yhteinen WhatsApp-ryhmämme keskustelu käy kuumana niin ennen tunteja kuin etenkin tuntien jälkeen.  



Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!  

 
 
 

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Pyjamahousuista, pellavamekoista ja kesäunelmista

En ole yleisesti ottaen kovinkaan kiinnostunut keskustelemaan vaatteista. On niin paljon muitakin keskusteluaiheita maailmassa, mutta jotain meidän on päällemme joka päivä puettava. Pukeutumisellaan viestii ympäristöönsä itsestään aina jotakin halusipa sitä tai ei. 
Pidän kovasti Noora&Noora -blogista, jota luen säännöllisesti. (Tietysti, koska he ovat 
kaimojani ;-)  Heidän blogissaan virisi keskustelu pyjamamuodista eli lähinnä pyjamahousuista. Löydät postauksen tästä: http://nooraandnoora.com/index.php/2016/06/12/pyjamamuoti/
Olin ostanut keväällä omat pyjamahousuni ja olen pitänyt niitä jo aika paljon, sillä ne ovat todella mukavat päällä. Omat housuni ovat 100% viskoosia eli ne laskeutuvat todella hyvin ja hivelevät jalkojani. Olen käyttänyt housuja sekä töissä, että lenkkareiden kanssa vapaalla. 
Täällä siis liputetaan pyjamahousujen ja muidenkin mukavien vaatteiden puolesta.  


Toinen tämän kevään uutuus on tuo alakuvan rento pieni hame, joka on myös Henri Lloydin liikkeestä. Inhoan vatekaupoissa kiertelyä (ajan hukkaa), joten jos satun johonkin liikkeeseen, jossa näen jotakin minulle sopivaa ostan usein samalla kerralla useampia vaatekappaleita. Samaan ajanhukkaa kategoriaan kuuluu mielestäni muuten kampaajalla istuminen ja kauneushoidoissa käyminen. Kampaajalla käyn, silloin kun on pakko ja kauneushoidoissa en edes silloin. Tämä pikku hame on myös ollut päälläni niin töissä kuin pursiseuralla purjehduskenkien ja rennomman yläosan kanssa. 
 
Helteitä odotellessa voi tätäkin kesän raitamekkoa (joka kesä pitää saada raitamekko) käyttää pienen jakun seurana. 
Oikeasti tämä on sellainen onnellinen kesäpäivä Hangossa 
mekko. Sellainen päivä, kun kierretään päämäärättömästi Hangon pienet putiikit, istutaan rannalla ja tuijotellaan horisonttiin, pelataan tennistä tai osallistutaan rantajoogaan, ajetaan jopoilla auringonlaskuun ja illalla syödään hyvin makasiineilla ja juodaan kuohuviiniä ystävien kanssa. Toivottavasti sellainen kesäpäivä on edessä. 


Tämä kolttu on niitä päiviä varten, kun puetaan stressihelmet kaulaan ja mietitään, että pellavan kuuluu olla ryppyistä. Sopii jälleen töihin ja vapaalle. Kylmemmän ilman hyökätessä puetaan alle mustat tai valkoiset housut ja t-paita ja jätetään tuo vaate takiksi auki siihen päälle. 

Nahkahameen seuraksi löysin paidan, joka on pellavaa ja sen hiat ovat ohuempaa silkkimäistä lähes läpikuultavaa materiaalia. 
Päädyn vaatehankinnoissani yleensä aina luonnonmateriaaleihin ja yritän katsoa, että vaatteet olisivat pitkäikäisiä. Vaatekaappini on väritykseltään mustavalkoinen. Lisäksi sinne mahtuu luonnonväreistä beige ja ruskea. Kesällä sallitaan myös merelliset sininen ja punainen.  
  
Tällaisissa mietteissä täällä. 

Mitä te puette päällenne pyjaman jälkeen?  








maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kaikkihan alkoi siitä juurihoidosta

Viime viikolla kävin hampaan juurihoidossa. Ei siinä hampaassa mitään vaivoja ollut, mutta ilmeni röntgenkuvissa märkäpesäke hampaan juuressa. Siitä se kaikki sitten alkoi. Olen viikonlopun (huom. tunnollinen työntekijä) aikana käynyt läpi kivun, johon verrattuna synnytyskipukaan ei ole mitään, puolet kasvoista turvotuksen peitossa ja leukaluu kuin hakattu. Olen istunut saunanlauteilla löylykauhan varsi kiinni leuassani, koska lämpö tuntui helpottavan kipua, istunut sängynlaidalla ja itkenyt kipua. Olen lukenut yön susitunteina tarinoita netistä siitä miten ihmisiä Suomessakin kuolee hammaskomplikaatioihin. Netti on täynnä onnellisia sairastarinoita, jos vaivautuu perehtymään niihin ;-)  Minulla on aika hyvä mielikuvitus mitä sairauksiin tulee, mutta kyllä tuolta netistä aina lisäväriä hommaan löytyy. 


Harvinaisia tällaiset komplikaatiot ovat, alle 1% luokkaa kertoo hammaslääkärini. Toisaalta hänkin myöntää sen, että minua tuo minimaalisen pieni luku ei lohduta, sillä minulle tuo luku on 100%. 



Harmittaa ihan vietävästi se, että viikonlopun ratsastustuntikin jäi väliin. Onneksi ihanat ratsastuskaverini lähettivät minulle raportin tunnista, jopa kuvilla väritettynä. Tämä luonnollisesti ilahdutti minua suuresti.



Toisaalta on tullut nukuttua oikein roimasti. Ruokavalioni on sisältänyt hevoskuurin antibiootteja ja vahvoja kipulääkkeitä aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi. Tänään kävin hammaslääkärilläni uudelleen, tehtiin pieni leikkaus ja poistettiin märkää alaleuan alueelta. Kuurit jatkuu ja hän määräsi viikon sairaslomaa. 


Menin tietysti töihin ennen lääkärille menoa ja siinä sitten kivuissani kompuroidessani takaisin autolle mietin, että täytynee lähteä takaisin töihin. 



Sain kuitenkin jonkin sortin järkevyyskohtauksen ja tajusin ajella kotiin. Nukuin muutamia tunteja ja herättyäni mietin, että jokin vamma tämäkin on ihmisessä, kun ei osaa hyvällä omallatunnolla edes sairastaa. Toisaalta on tietysti kiva huomata, että viihdyn työssäni ja menen sinne mielelläni.


Onko tässä koko hommassa ollut mitään hyvää? No on siinä mielessä, että mikäli henkiin jään osaan jälleen arvostaa sitä, että olen terve. Olen laittanut asioita tärkeysjärjestykseen. Olen myös katsellut ympärilleni ja todennut, että kaikenlainen epätäydellisyys mikä arjessa monesti vallitsee on oikeastaan kaikesta huolimatta täydellistä. Elämä on keskenräistä ja hyvä niin. Valokuvien ei tarvitse olla täydellisiä, kodin ei tarvitse olla tiptop, yöpöydällä ei tarvitse olla tuoreita kukkia joka päivä. Meidän ei tarvitse jaksaa kaikkea. Olkoon kodikasta ja elämännäköistä, olkoon epäselviä kuvia, jos niissä on rakkaita ihmisiä ja hyvä tunnelma, olkoon peitot sohvalla nukutunnäköisiä. Ollaan armollisia itsellemme ja muille.  Sallitaan itsemme ja muiden elää, ei pingoteta turhaan.


Olen  arvostanut suuresti läheisteni pieniäkin eleitä vointini hyväksi. Tänään tyttäreni teki minulle mm. smoothien. He ovat rakkaita. 


Joskus kun asiat ovat ihan nurinpäin siinä voi huomata, että oikeastaan kaikki on juuri oikein. Jos ja kun henkiin jään olen taas entistä vahvempi ihminen. Silloin voin todeta, että tästäkin selvittiin.

Hyviä vointeja teille!   

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Lauantaista lähtien -tapahtui viikossa

Viime viikonloppuna kävimme tutustumassa Löylyyn. Häkellyttävän hieno kokonaisuus. 
Harvoin näkee tällaisia kohteita, joissa kaikki asiat on mietitty viimeiseen asti ja kaikki on kohdillaan. Arkkitehtuuri, sijainti, maisemat, tuoksut, maut, musiikki ja jokainen visuaalinen yksityiskohta. Suosittelen lämpimästi poikkeamaan. Minä ainakin löysin uuden lempparikuppilan Hesasta.  



Hernesaarenrannassa on ennestään jo Cafe Birgitta, joka on pieni, sympaattinen ja kodikas. 


Rannan toisessa päässä taas on Huvilateltta ja konttiravintolat. Hauska ja hieman hippimäinen alue. 




Hernesaaren rannasta siirryimme mieheni kanssa Helsingin kaupunginmuseoon. Halusin nähdä näyttelyn: Museum of Broken Relationships. Näyttely esineistä, joilla kaikilla on jokin eroon liittyvä tarina. Mielenkiintoinen idea! 


Sunnuntaina oli taas viikon kohokohta; ratsastustuntini. 


 Kävin jälleen puutarhalla. Nyt on yrtit ja mansikat taas kasvamassa kotipihassa. Ilokseni huomasin, että osa yrteistä oli talvehtinut. 



Maanantaina kävimme lounaalla Haltialan kotieläintilan pihapiirissä. Hankimme kukkakimpun ja Wunderbaumia työkaverilleni, joka jäi äitiyslomalle. Wunderbaumia, koska hänen autonsa haisee koiralle / raadolle ja uskoimme, että hän saattaa tarvita niitä myös Kuhmossa, jonne hän on muuttamassa. 


Tiistaina kävin Manchesterissa. 

Keskiviikkona minulla oli aika ikävä työpäivä. Saavuttuani kotiin olin jotenkin aivan väsynyt. Päätin olla kotona tekemättä mitään ja menin ajoissa nukkumaan. 
Olen todella huono tässä "älä tee mitään" -moodissa, mutta se tekisi minulle todella hyvää. 
Aion harjoitella sitä. 
 

Onnistuin viettämään illan tässä slow life -tilassa, jos kukkien kastelua ei lasketa. 

Tostaina töihin saapuessani näin pöydälläni kymmenen upeaa ruusua ja lapun, jossa luki iloa päivääsi! 
Olin aivan ihmeissäni, että mistä ruusut olivat kotoisin. Selvisi, että työkaverini oli tuonut ne minulle. Miten ihana yllätys! 
Aion laittaa hyvän kiertämään ja yllätän joku päivä jonkun toisen pyytämättä ja yllättäin. 


Eilisen illan vietimme perheen kesken rattoisasti kotona. Teimme hyvää ruokaa, istuimme ulkona terassilla. Loppuillasta (istuttuamme hieman liian pitkään ulkona) istuimme sohvalla saman peiton alla mieheni kanssa kirjoja lukien ja poltimme kynttilöitä. 

Hyvää viikonloppua!