Viikko oli ollut jälleen hektinen, oli ollut lumisateen myöhästyttämiä lentoja, menetettyjä jatkoyhteyksiä, loputonta pahoittelua, varhaisen välittämisen keskusteluja, lumisissa olosuhteissa ajamista ruuhkissa töihin ja takaisin ja sitten tämä kaiken alleen peittämä pimeys. Lisätään tuohon vielä yhden päivän karmea migreeni, niin perjantai oli enemmän kuin odotettu kaveri. Kääriydyimme mieheni kanssa aikaisin peiton alle, katsoimme yhteistä espanjalaista sarjaamme (Gran Hotel). Taisimme molemmat nukahtaa ennen jakson päättymistä.
Lauantaina meidät oli kutsuttu ystävämme syntymäpäiville. Lähdimme mieheni kanssa ostamaan hänelle kirjaa lahjaksi Helsingin Akateemisesta. Mukaan otimme anoppini ja kävimme yhdessä kahvilla.
Iltani meni ystävämme synttäreillä. Sankarin vaimo oli järjestänyt miehelleen yllätys syntymäpäivät. Mikä niissä onkaan aina niin hauskaa? Kaveri tulee tennistunniltaan aivan täysin tietämättömänä, kunnes ystävät tulevat nurkan takaa ja alkavat laulamaan.
Hauska ilta, kuten heidän luonaan on aina!
Aamulla valmistin isänpäivä aamiaisen ja lähetin kukkalähetyksen omalle isälleni.
Isänpäivän sunnuntai meni muuten tallilla, sillä tyttäreni osallistui esteratsastuskilpailuihin ja minulla oli illalla ratsastustuntini.
Tyttäreni poni oli tämä sama, joka oli viime kisoissakin, mutta nyt hän hyppäsi 60cm esteet ristikon sijaan. Oma tuntini sujui vauhdikkaasti tällä reippaalla suomenhevosella.
Maanantaina saimme nauttia vielä tuosta ihanasta lumisesta säästä. Lähdinkin innoissani työpäivän jälkeen ulos lenkille.
Alkuviikko meni muuten aika usvassa. Lumet suli ja pimeys lisääntyi. Torstaina kävin ensin Genevessä ja illalla olin tennistunnillani. Muut illat taisivat mennä lähinnä lasten taksina toimiessa ja ruokaa laitellessa.
Perjantaina olin jälleen tässä mielentilassa: "In desperate need of a full body massage, 4 days of sleep and a trip to the Bahamas."
Hain siis lisää aamukahvia ennen töihin menoa.
Lauantai meni kierrätystavaroiden sortteeraamisessa, ulkoillessa, siivotessa, ruokakaupassa ja kukkakaupassa.
Illalla pidimme perheen Raclette-illan.
Asensin pihaan yhdet jouluvalot. Ei kai tuolta joululta voi välttyä, vaikka valoja ei laittaisi.
Pakko kai yrittää päästä johonkin joulutunnelmaan.
Olemme ottaneet näköjään tavaksi, että syömme koko perheen yhteisen aamiaisen viikonloppuna. Tällä kertaa minä valmistin sen, joten pekonit unohtuivat, mutta tuoreita hedelmiä ja tuorepuristettua appelsiinimehua oli tarjolla.
Sunnuntai meni (hyvin yllättävää varmasti) tallilla. Ensin osallistuin parin tunnin istuntaluennolle ja illalla sitten ratsastustunnilleni.
Hevosekseni sain tällä kertaa hevosen, joka on hyvin säikyn luonteensa vuoksi pelottanut minua pitkään. Tänään kohtasin pelkoni ja ratsastin tällä kaverilla. Tyyppi on todella herttainen kaveri muuten. Tässä kuvassa se on tuolla toisessa reunassa, koska pelkää naapuriaan. "Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan pelon hallintaa" -mentaliteetilla siis mentiin tämä tunti.
Mutta nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys ja lähtö Manchesteriin.