Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

sunnuntai 25. joulukuuta 2016

Jouluaaton havaintoja

Jouluaaton katrilli ratsastustallilla. Huonoja valokuvia, mutta hyvä tunnelma. 
Lahjat veljelle ja hänen vaimolleen. Innokas koira avaa paketit. 
Sauna ja vilvoittelu vesisateessa terassilla. Lunta ei ole lainkaan. 
Kynttilöitä lyhdyt ja pöydät täynnä. Tuuli kolistaa ikkunoita. 
Taustalla soi Coldplay ja Christmas lights -maailman paras joulubiisi! 
Kuusi vinossa ja varisee. 
Upea amaryllis saapui kukkalähetyksenä kummeiltani, siinä se koristaa ylväänä piirongin päällä. Kaunis kuin mikä.
Kalat, mädit ja saaristolaisleivät herkullisena lautasella. Lasissa raikas Riesling. 
Miehen yötämyöden paistamaa kinkkua, minun tekemiä laatikoita. 
Stilton ja whiskey Gouda sulassasovussa piparin päällä. 
Anopin valmistama kaunis kakku, josta matelilastut lensivät päältä tuulessa ja tyttären valmistamat suloiset tonttuleivokset. 
Anoppi kertoo tarinoita mieheni lapsuudesta. Mies kuuntelee korvat punaisena. 
Lahjat muuttuneet esineistä elämyksiksi. 
Illalla trivial pursuit 2000-luvun kysymyksin. 
Kissa valtaa tyhjän lahjasäkin. 
Sängyssä puhtaat pellavalakanat.
Illan päätteksi luen kirjaa sängyssä ja huokaan onneksi on vasta perjantai. 











Rauhaisaa joulupäivää ja tapaninpäivää kaikille! 



tiistai 20. joulukuuta 2016

Arpaonnea

En ole ikinä ollut onnekas arpojen kanssa. En tiedä olenko ehkä milloinkaan voittanut arpajaisissa mitään. Uskon kuitenkin jonkun sortin kohtaloon. Siis sellaiseen, että tietyt asiat tulevat eteesi tietyllä hetkellä ja niillä on jokin tarkoitus tai opetus sinulle. 

Kerron esimerkin; oli normimaanantai fiilis ja olin kyseisenä päivänä törmännyt erääseen ihmiseen, joka oli omalla tavallaan latistanut päivääni. Kotiin tullessani postilaatikkostakin löytyi vain laskuja. Aivan kuin tämä ikuisesti jatkuva synkkä sää ja harmaus ei olisi jo tarpeeksi. Näin samaisena päivänä blogissani kommentin:
hei hyvää tuuriakin ollut - ainakin **jollain**. Kannattaa käydä kurkkaamassa mun blogista ;-D. Tarkistettuani asian, olin voittanut ihanaakin ihanamman Unelmieni vuosi allakan. 

Minähän siis olen niin perinteinen, että käytän vieläkin ja tulen ehkä ikuisesti käyttämään paperikalenteria. Niitä on ihana selailla! Allakka löysi tiensä siis oikeaan kotiin.



Näin siis universumi päätti tuoda valoa päivääni ja koko viikkooni.

Mutta ei siinä vielä kaikki, meni vain muutama päivä ja toisessa blogissa kerrottiin minun voittaneen Balmuirin upean huivin. Sain valita itse mieleiseni huivin värin. Mietin asiaa tarkkaan, sillä toisaalta halusin pelata varman päälle ja valita beigen, mutta katsottuani vaatekaappiani totesin, että vaaleanharmaata huivia ei kaapistani löydy lainkaan. Sellaiselle olisi siis käyttöä. Valitsin tuon vaaleanharmaan huivin. Huivin saavuttua olen ollut aivan rakastunut siihen. Se on tainnut olla kaulassani sen jälkeen lähes joka päivä. 


 
Tällaisen poikkeuksellisen arpaonnen kohdatessa menin luonnollisesti myös Lottoamaan. 
Olen yhä töissä ;-) 

Ihanaa joulun odotusta ja stressivapaata jouluviikkoa! Niin ja tietysti arpaonnea kaikille!  


  

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

24/7 kaikilla sama, mutta vain viisi asiaa


Mistä sitä aikaa saa ostaa lisää? Mihin aika kuluu? Joulun lähestyessä ja loppuvuotta kohden mentäessä tuntuu, että tahti se vain kiihtyy. Pitää ehtiä kaikenlaista ja vaikka ei pitäisikään niin haluaa ehtiä sitä sun tätä. Pysähdyin eräänä päivänä yhden keskustelun innoittamana miettimään taas ajankäyttöä. Tämä keskustelu muuten käytiin tennistuntini jälkeen pukuhuoneessa ;-) 




Meillä kaikilla on viisi asiaa mihin aikamme käytämme. Ne ovat: 

Uni / Lepo                         Työ / Toimeentulo
                                                  Perhe
Ystävät                               Harrastukset


Välillä on hyvä pysähtyä ja miettiä, että käytämmekö aikamme näistä sarakkeista juuri siihen mihin haluamme. Omassa elämässäni tällä hetkellä aikaa menee aika paljon työhön ja siihen liittyviin työmatkoihin. Unesta ja levosta tinkiminen kostautuu yleensä migreenin muodossa, joten sitä en voi tehdä. Viisihenkinen perhe, lasten harrastuskuviot ja kaikenlainen perheen ruoka- ja vaatehuolto vievät oman aikansa. Ladatakseni akkuja haluan pitää kiinni tennis- ja ratsastusharrastuksistani. Yritän myös käydä lenkillä / ulkoilla saadakseni happea. 

No mikä tässä tällä hetkellä eniten kärsii ajanpuutteesta ovat ystävyyssuhteet. Tuntuu, että aika ja energia eivät kerta kaikkiaan riitä ystävien tapaamiseen. Perhe sarake käsittää nykyisellään lähinnä tässä taloudessani asuvan perheen. Sukulaisiakaan emme juuri tapaile. Heitä olisi kiva tavata enemmän, jos olisi enemmän aikaa ja energiaa.





Olin äärimmäisen onnellinen, kun pari viikkoa sitten ystäväni yllättäin soitti sunnuntai aamuna ja pyysi minua kanssaan kävelylle. Mikä olisikaan parempaa tekemistä, kuin yhdistää  harrastus ja ystävät. Istuimme lenkin päätteeksi juomaan kahvit ja syömään edellisen päivän pizzaa, jota mieheni oli valmistanut. Eipä se tämän kummoisempaa tarvisi olla. 


Niin ja kun seuraavan kerran mietit miten muut ihmiset ehtivät tehdä joitakin asioita mihin sinun aikasi ei kerta kaikkiaan riitä mieti samalla mikä toinen sarake jää hänellä käyttämättä. Aikaa kun kaikilla on kuitenkin saman verran. 


"Today be thankful and think of how rich you really are. Your family and friends are priceless, your time is gold, and your health is wealth."


Tämän päivän ohjelmassa jouluvalmisteluja (lue ruokien tekemistä, joulukortteja, joululahjojen hankkimista, kuusen haku) ja illalla ratsastustunti.
Enää yksi viikonloppu ennen joulua. Yrittäkää välttyä paniikilta. 

Rauhaisaa joulunodotusta! 


tiistai 22. marraskuuta 2016

Tapahtui viikolla -viikonlopusta viikonloppuun

Viikko oli ollut jälleen hektinen, oli ollut lumisateen myöhästyttämiä lentoja, menetettyjä jatkoyhteyksiä, loputonta pahoittelua, varhaisen välittämisen keskusteluja, lumisissa olosuhteissa ajamista ruuhkissa töihin ja takaisin ja sitten tämä kaiken alleen peittämä pimeys. Lisätään tuohon vielä yhden päivän karmea migreeni, niin perjantai oli enemmän kuin odotettu kaveri. Kääriydyimme mieheni kanssa aikaisin peiton alle, katsoimme yhteistä espanjalaista sarjaamme (Gran Hotel). Taisimme molemmat nukahtaa ennen jakson päättymistä.


Lauantaina meidät oli kutsuttu ystävämme syntymäpäiville. Lähdimme mieheni kanssa ostamaan hänelle kirjaa lahjaksi Helsingin Akateemisesta. Mukaan otimme anoppini ja kävimme yhdessä kahvilla. 

 Iltani meni ystävämme synttäreillä. Sankarin vaimo oli järjestänyt miehelleen yllätys syntymäpäivät. Mikä niissä onkaan aina niin hauskaa? Kaveri tulee tennistunniltaan aivan täysin tietämättömänä, kunnes ystävät tulevat nurkan takaa ja alkavat laulamaan. 
Hauska ilta, kuten heidän luonaan on aina! 

Aamulla valmistin isänpäivä aamiaisen ja lähetin kukkalähetyksen omalle isälleni. 


Isänpäivän sunnuntai meni muuten tallilla, sillä tyttäreni osallistui esteratsastuskilpailuihin ja minulla oli illalla ratsastustuntini. 

Tyttäreni poni oli tämä sama, joka oli viime kisoissakin, mutta nyt hän hyppäsi 60cm esteet ristikon sijaan. Oma tuntini sujui vauhdikkaasti tällä reippaalla suomenhevosella. 


Maanantaina saimme nauttia vielä tuosta ihanasta lumisesta säästä. Lähdinkin innoissani työpäivän jälkeen ulos lenkille. 

Alkuviikko meni muuten aika usvassa. Lumet suli ja pimeys lisääntyi. Torstaina kävin ensin Genevessä ja illalla olin tennistunnillani. Muut illat taisivat mennä lähinnä lasten taksina toimiessa ja ruokaa laitellessa.

Perjantaina olin jälleen tässä mielentilassa: "In desperate need of a full body massage, 4 days of sleep and a trip to the Bahamas."

Hain siis lisää aamukahvia ennen töihin menoa. 


Lauantai meni kierrätystavaroiden sortteeraamisessa, ulkoillessa, siivotessa, ruokakaupassa ja kukkakaupassa.
Illalla pidimme perheen Raclette-illan. 


Asensin pihaan yhdet jouluvalot. Ei kai tuolta joululta voi välttyä, vaikka valoja ei laittaisi. 
Pakko kai yrittää päästä johonkin joulutunnelmaan. 


Olemme ottaneet näköjään tavaksi, että syömme koko perheen yhteisen aamiaisen viikonloppuna. Tällä kertaa minä valmistin sen, joten pekonit unohtuivat, mutta tuoreita hedelmiä ja tuorepuristettua appelsiinimehua oli tarjolla. 

 

Sunnuntai meni (hyvin yllättävää varmasti) tallilla. Ensin osallistuin parin tunnin istuntaluennolle ja illalla sitten ratsastustunnilleni. 

Hevosekseni sain tällä kertaa hevosen, joka on hyvin säikyn luonteensa vuoksi pelottanut minua pitkään. Tänään kohtasin pelkoni ja ratsastin tällä kaverilla. Tyyppi on todella herttainen kaveri muuten. Tässä kuvassa se on tuolla toisessa reunassa, koska pelkää naapuriaan. "Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan pelon hallintaa" -mentaliteetilla siis mentiin tämä tunti. 

  
Mutta nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys ja lähtö Manchesteriin. 
 

 

 
 
 



  

lauantai 19. marraskuuta 2016

Biarritz Euroopan surffiparatiisi

Perheemme syysloma suuntasi Biarritziin. Koska nuoret ja koska surffaus. 
Nuorisomme on surffannut aiempina vuosina kaksi viikon lomaa Fuerteventuralla.

The story of Biarritz surfing, and indeed of surfing in Europe as a whole, began with author and screenwriter Peter Viertel. Viertel was born in Germany but grew up in California where he took up the booming sport of surfing. In 1956 and 1957, during the filming of the movie The Sun Also Rises, on which he was the writer, Viertel spent much of his time on the Côte des Basques beach with the precious object he’d had sent over from America – his surfboard. With him was the film’s producer, Richard Zanuck, and the two rode the waves together, causing quite a stir among the locals.


 Biarritz on siis Euroopan surffimekka ja lajin syntysija. 
Tämä näkyi surffirannoilla, sillä paikalla oli innokkaan nuorison lisäksi paljon vanhempia taitavia jo harmaantuvia herroja surffilautojen kanssa. Jakkupukurouvat näyttivät harrastavan lajia myös ruokatunneilla. 

Suurin osa surffareista surffasi Cotê des Basques rannalla. Ranta on hyvin pitkä. Horisontissa näkyy Espanjan St. Sebastianiin asti. 
Nuorisomme ottivat viikon surffikurssin, johon sisältyi opetusta päivittäin 1,5h. 
Tämä on aika pitkä aika kävellä lauta kainalossa vedessä ja pyöriä pesukoneessa. 

Surffikouluksemme valikoitui La Vague Basque. Olimme kouluun hyvin tyytyväisiä. Kaikki hoitui todella ammattitaitoisesti, mutta rennolla otteella. Opettajat olivat hyviä ja koulun toimipiste sijaitsee rannalla.





Surffikoulumme puolesta vesillä oli jatkuvasti myös ammattikuvaaja ammattitason laitteiden kanssa. Minä saatoin siis keskittyä rannalla tai kaupungilla kävelyyn tai roseviinin tai kahvin nauttimiseen rantakuppilan terassilla. Joten tässä nuorisomme surffikuvia ammattilaisen silmin. Kuvaaja Jérôme Paumier.

 








Surffimatkasta kun oli kyse, niin säät olivat mitä parhaat juuri tähän tarkoitukseen. Uskon, että menemme uudelleen Biarritziin. Kesällä Suomesta on sinne suoria lentoja, mutta näin talvikaudella ei ole. Lensimme Pariisiin ja ajoimme siitä noin 800km ko. rannikolle. Barcelonasta ja Nizzasta sekä Madridista on kaikista useiden satojen kilometrien ajomatka Biarritziin. 
Meikäläinen sai siinä muutaman kerran kysellä, että milloin ollaan perillä. 

Hyvää viikonloppua!