Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

torstai 29. lokakuuta 2015

Hiekkaa varpaissa ja suolaa hiuksissa

Lämmin hiekka varpaiden välissä ja merituulen suolaamat hiukset. Valtameri pauhaa ja aurinko lämmittää. Pitkästä aikaa koko perhe kasassa kokonaisen viikon! Se on loma! 







Päivän suurimpia ongelmia mennäkö uimaan vai istuisiko vielä tovin rannalla? Meidän perheen ollessa kyseessä matkan tarkoitus on kuitenkin jotakin aivan muuta, kuin istua kiireettömästi rannalla, joten tämä "ongelma" nyt on lähinnä teoreettinen. Tästä teemasta lisää myöhemmin, mutta näissä tunnelmissa siis tämä viikko. (Kissapojalla onneksi kotona maailman paras kissavahti).

Hyvää loppuviikkoa!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Treffit Tukholmassa / Tapahtui viikolla

Olin menneellä viikolla kuutena päivänä töissä. Kerrottavaa ei siis juuri ole, ellei halua kertoa siitä miten tapaa satoja ja satoja ihmisiä, miten työpaitoja silitetään, miten saa aikansa kulumaan lentokentillä, miten matkalaukku pakataan nopeasti ja miten kaikki olennainen saadaan mahtumaan mahdollisimman pieneen tilaan, mitä teen hotellihuoneessa ensimmäiseksi, miten kasvot väännetään kestohymyyn muutaman tunnin yöunien jälkeen jne. 

Tiiviin työtahdin vuoksi tein treffit mieheni kanssa Tukholmaan perjantaina. Viikon pisin vapaa-aika kun sattui olemaan siellä. Päivässä ehtii yllättävän paljon. 


Aloitimme päivämme viemällä matkatavarani hotellille ja vaihdoin siniset siivileihin. Sen jälkeen käyskentelimme vanhassa kaupungissa. 


Siinä vaiheessa, kun vatsa alkoi ilmoittelemaan lounashetkestä poikkesimme ihanaan vanhaan Café Gråmunkeniin. Mietimme jälleen sitä, että miksi Suomessa harvoin näkee tällaisia pieniä tunnelmallisia kahviloita / ravintoloita, joissa palaisi pöydissä kynttilöitä keskellä päivää ja taustalla soisi leppoisa jazz-musiikki. Meillä tunnelma on monesti liian kliininen ja kolkko.  




Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa erääseen suosikkipaikkaani Tukholmassa. Se on Fotografiska, valokuvataiteen museo. Pidän kovasti valokuvataiteesta, mutta tässä kohteessa minua viehättää suuresti myös koko rakennus ja sen sisustus. Kerrassaan hurmaava miljöö! 



Juuri nyt Fotografiskassa on Martin Schoellerin näyttely Up Close. Näytteillä oli myös Magnus Wennmanin liikuttavia kuvia pakolaislapsista sekä valokuvakilpailun "Young Nordic Photographer of the Year 2015" satoa. 

Näyttelyn jälkeen nautimme upeasta näköalasta. 



Fotografiskan jälkeen jatkoimme kävelyämme Kungsträdgårdenin suuntaan. 


Poikkesimme perinteiseen Wienercafeét kahvilaan juomaan kupit kahvia. Pettymyksekseni wienerit olivat loppu ja jouduin tyytymään kanelipullaan. Kahvila oli myös hyvin täynnä, joten toinen pienoinen pettymykseni oli pöytä keittiön vieressä ikkunattomassa tilassa. Täytynee tehdä tänne pöytävaraus, jos tulevaisuudessa asioin ko. paikassa. Kahvi oli varsin maukasta ja onhan se ylellistä, kun se tarjoillaan pöytiin.  




Mitä muuta siis viikkooni kuului? Yksi viikon kohokohta oli luonnollisesti tiistai ilta Downton Abbeyn seurassa. Iloa tuotti myös torstain tennistuntini huippuseurassa sekä sunnuntain ratsastustuntini reippaalla Taju hevosella. Tunnille saapuminen oli myös aika reipas, sillä pääsin töistä myöhässä ja jouduin tilaamaan mieheni tallille ratsastusvaatteideni kanssa. Vaihdoin uniformun lennossa tallin parkkipaikalla ratsastusvarusteisiin ja ryntäsin tunnilleni. Tulipahan viikolla käytyä myös allekirjoittamassa yksi työsopimus. Siitä lisää myöhemmin. Tähän teemaan liittyen tuli tehtyä muutama "päivän hyvä työkin". 

Ihanaa viikkoa! 











keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Talliterapiaa

On ollut upea huomata miten aikuisena voi vielä hurahtaa johonkin asiaan näin totaalisesti.  Olen vieläkin sunnuntain ratsastustuntini jälkeisessä huumassa, leijun pilvissä, haaveilen laukka-askelista. Löydän itseni lukemasta ratsastusaiheisia julkaisuja. Suljen silmäni ja palaan siihen ihanaan vapaudentunteeseen, jonka voin kokea hevosen kiitäessä ja kokiessani olevamme loistava työpari. Okay, myönnettäköön olinhan lapsenakin ponityttö. Näin se kai on, että tietyt asiat eivät vain muutu. Ne saattavat unohtua hetkeksi, mutta voi ihanuus sitä hetkeä, kun löydät ne elämääsi uudelleen! 






Suurta iloa minulle tuottaa myös se, että nuorin tyttäreni (joka ei ole koskaan innostunut purjehduksesta ja paatissa istumisesta, kuten hän asian ilmaiseen) on hurahtanut ratsastukseen. Näin meillä on hänen kanssaan yhteinen harrastus. Ratsastustuntimme on peräkkäin ja seuraamme monesti toistemme tunteja ja arvioimme sitten autossa kotimatkalla toistemme menoa ja hevosia / poneja. 



Tyttäreni sai tänä syksynä myös itselleen tallilta hoitoponin, jota hän käy hoitamassa kolmena päivänä viikossa. Kuvan poni ei liity tähän tarinaan, vaikka onkin yksi tyttäreni suosikkiponeista. 





Näin se vain on, että toiset tulevat onnelliseksi lannalle haisevista kengistä ja kuolatuista takinhioista sekä karvaturpien halauksista :-) 
Samalla kehittyy tasapaino, koordinaatiokyky, jalka-ja käsilihakset ja erityisesti selkä- ja vatsalihakset. Siitä päätellen, että miten hikinen olen tuntini jälkeen, kehittyy tässä lajissa myös kunto. 


It isn´t about how many ribbons you win or how much money you make. Life´s about doing 
something you love and never giving up. 

So ride more and worry less!  




sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Odottamisen sietämätön ihanuus


Elämääni on sisältynyt viimeisten kuukausien ajan normaalia enemmän odottelua ja epävarmuutta. Milloin odotellaan infoa, milloin lisäinfoa, toisinaan odotellaan puhelua, ajatusten selkiintymistä tai lottovoittoa. Olen kärsimätön luonne ja odottelu vie paljon energiaa. Lopulta sitä vain odottaa pääsevänsä kaikesta tai ainakin omaan sänkyyn. 


Aamulla sitä taas uskoo kaikkeen ja näkee ympärillään uusia mahdollisuuksia. On valmis hyppäämään täysin tuntemattomaan ja kokee sitä ajatellessaan valtavaa innostusta.
Muutos on aina myös mahdollisuus! 

Näinhän se on, että luopuessaan jostakin vanhasta ja tutusta tilalle tulee jotakin uutta.   Mukavuusalueelta poistuminen on jännää. Elämä kuitenkin kuljettaa meitä haluamallaan tavalla. Moneen asiaan voimme toki itse vaikuttaa, mutta kunpa aina muistaisimme olla taistelematta niitä asioita vastaan, joihin emme  pysty omilla toimillamme vaikuttamaan. Emme käyttäisi liiaksi energiaamme vääriin asioihin. 



Työelämä on tällä hetkellä aikamoisessa pyörteessä ja tämä tuntuu pätevän olipa ala melkein mikä hyvänsä. 


Luin psykologi Ilona Rauhalan tekstiä hiljattain ja on aivan pakko lainata häneltä muutama lause: "Ne ihmiset jotka säilyttävät toimeliaisuutensa kaiken tämän keskellä, niiden muutosten keskellä, jotka elämä meille tuo, ovat vahvoilla. Ne ihmiset, jotka vaalivat mielensä kirkkautta ja ennen kaikkea säilyttävät toiveikkuutensa, uskonsa tulevaan, onnistuvat. Toiveikkuus on mielentila ja asenne, joka avartaa mieltä ja auttaa ihmistä näkemään, mikä voisi olla mahdollista, – vaikka se mahdollinen ei vielä näy. Ja kun näen, mikä voisi olla mahdollista, saan energiaa tähän hetkeen ja alan tekemään töitä sen eteen, minkä näen mahdolliseksi."

                                     "Tekemällä tämän hetken, teen tulevaisuuden."





On hyvin selvä ja paikkansapitävä periaate, että mitä odottaa, sitä myös saa. 
    Ehkä tämä on totta siksi, että mitä todella odotat, 
     on sitä mitä pohjimmiltaan haluat.

                                                            -Norman Vincent Peale



Haluan uskoa siihen, että kun jaksaa pitää positiivisen vireen yllä, niin eteen tulee positiivisia asioita ja palikat loksahtelevat kohdilleen. Välillä on hyvä pysähtyä tarkistamaan elämänsä suuntaa. On hyvä punnita itselleen tärkeitä asioita. Miettiä millaisten asioiden parissa ja millaisessa seurassa haluaa päivänsä viettää. Mihin uudet päätökset johtavat pidemällä aikavälillä? Mitä elämältä haluaa ja mitä sillä on tarjota? 


                                                  Älä murehdi turhia, syö kolme tukevaa
                                                    ateriaa päivässä, rukoile rukouksesi,
                                                  ole kohtelias velkojillesi, pidä vatsasi
                                                    kunnossa, harjoita ruumiinliikuntaa,
                                                           kulje hitaasti äläkä epäröi.

                                                                -Abraham Lincoln




Nämä kaksi sanaa 
saattavat ratkaista koko jutun: 
ALOITA NYT!


    Tällaisissa mietteissä sitä on lähiaikoina paljon kävelty ja lenkkeilty tässä lähimaastossa. 
                  Onneksi säät ovat suosineet. Saa nähdä mitä ensi viikko tuo tullessaan! 
                                                                 Hyvää sunnuntaita!  










torstai 1. lokakuuta 2015

Voi sen maanantai aamun näinkin aloittaa

Viikonlopun työputken jälkeen on aika ihana aloittaa maanantai valmistamalla tuoksuva omenapaistos ja syödä sitä ulkona terassilla. Nykyisen työni yksi parhaista puolista on juuri arkivapaat. Miten sen peiton vetäminen korville maanantai aamuna muiden ihmisten aloitellessaan työviikkoa maistuu niin makealle. Erityisen makealta se maistuu, jos siihen vielä lisää yöllä puolimetriä satanutta uutta lunta tai sateisen viikonlopun jälkeinen aurinkoinen aamu. No ei, vitsi vitsi -mutta osaan arvostaa arkivapaitani big time!   










Tällaiset rauhalliset hetket itseni kanssa ovat mitä parasta terapiaa stressiä vastaan. Pysähdyn usein kuuntelemaan, maistelemaan ja haistelemaan ympäristöäni. Katselen pieniä kauniita asioita ympärilläni. Keskityn hengitykseeni. Kaivan kaikki hyvin olevat asiat elämästäni mieleeni ja kiitän. 

Näissä mietteissä, eteenpäin.