Voi onnen päivää!

Heräsin aamulla migreenikohtaukseen vain todetakseni, että näinhän se migreenipotilaalla usein menee, loman ensimmäinen päivä alkaa kammottavalla päänsäryllä. Onnistuin saamaan kohtauksen hallintaan ennen lastemme kevätjuhlaa, joka onneksi alkoi vasta puolenpäivän aikaan. 

Tytöt pitävät huolen, että kevätjuhlamekot on ajoissa hankittu. Poikani on hyvin huoleton kaveri ja totesi aamulla, että hänellä ei ole siistiä kenkiä. Lainasi sitten siskon tossut ja lähti mieheni kanssa kenkäostoksille. 

Kuulun niihin ihmisiin, joiden silmäkulma kostuu aina suvivirren alkaessa. Onneksi lastemme koululla vielä lauletaan suvivirttä, useista eri uskonnoista huolimatta. 

Koululta lähdettiin hyvät todistukset kainalossa. Äitinä voi olla vain onnellinen ja ylpeä lapsistaan. 

Seuraava etappi oli ylioppilasjuhlat. Juhlakalu oli hyvien ystäviemme poika. 

Tämän nuoren miehen olen tuntenut vauvasta asti ja seurannut hänen kasvamistaan tuollaiseksi kaksimetriseksi urheilijanuorukaiseksi, joka samalla on niin herrasmies. 

Koin valtavaa onnellisuuden tunnetta katsellessani ystävääni ja eläessäni hänen kanssaan tätä suurta päivää. 

Hieno saavutus! Onnea! 

Jatkoimme tästä eteenpäin seuraavan nuoren miehen ylioppilasjuhliin. Tämänkin herran elämää olen seurannut aivan ensiaskelista lähtien. Olemme seuranneet miten innokkaasti odotettiin uusimpien Harry Pottereiden julkaisemista ja miten niitä ahmien luettiin niin alppimatkoilla yläasemien kahviloissa kun kesällä veneelläkin. Upea filosofin alkuhan tästä sitten kasvoi. 

Päivä oli täynnä upeita hetkiä ja hienoja nuoria ihmisiä. Miten hienoa, että saamme seurata mitä heistä vielä kehittyy. 

Hyvää kesälomaa ja alkavaa kesäkuuta! 

Miniprogram

Kiitos työnantajani, joka antoi minun pitkästä aikaa vietää päivystysvuoroni kokonaan kotona. Näin ollen ehdin työvuoroni aikana käydä fillarilenkillä, tehdä pilatesharjoitukset ja lankuttaa terassilla, tehdä Quesadilloksia välipalaksi, nukkua päiväunet aurinkotuolissa, poimia kimpun kedonkukkia, käydä tyttären kanssa kevätjuhlamekko ostoksilla ja kahvilla. Hyvä "työpäivä" kaiken kaikkiaan ja tuli todellakin tarpeeseen! 

Innostun lehtien lyhyistä jumppaohjelmista. Tällä kertaa Amelian 5 övningar för rygg & core. Nämä liikkeet parantavat kuulemma ryhtiä ja selkärangan liikkuvuutta. Tällaiseen lyhyeen viiden liikkeen ohjelmaan on helppo innostua, etenkin, kun harjoitus alkaa sanoin:  "Aloita hengittämällä". 

Niinhän siinä taas kävi, että kunhan jumppaan oli ryhtynyt, niin innostuin tekemään vielä lisäksi hieman lisääkin liikkeitä. Minulla on monena kesänä ollut kuntosali terassilla. On aika ihanaa jumpata ja nostella painoja ulkona. 

Tällainen kevyt kotijumppa silloin tällöin on aika vaivatonta ja varmasti paljon parempi, kuin tekemättömyys. 

Täytyykin lähteä tästä ostamaan nuorimmalle tyttärelle samanlaista juhlamekkoa, kuin sisko sai eilen. Illaksi taas Tukholmaan, joten kivaa päivää! 

  

Onnellinen hippiperhe

Nuorin tyttäreni halusi järjestää syntymäpäiväjuhlansa vanhempieni kesämökillä luokkatovereidensa kanssa. Vanhempia ei kuulemma tarvita mökille. Hän täyttää kesällä 11v. Ilmoitettuani, että he ovat hieman liian pieniä mennääkseen viikonlopuksi kavereiden kanssa mökille sain kuulla kuinka häntä aina pidetään niin pienenä. Kaikki muut taas saavat kulkea mökeillä ja vaikka missä. Niin varmaan. 

Päädyimme järjestämään mökkibileet meidän kotimme piharakennuksessa. Asumus näytti mieheni sanoin siltä, kuin siellä asuisi onnellinen hippiperhe. Etenkin siltä se näytti illalla, kun maja oli ahdettu täyteen patjoja ja erilaisia peittoja. Mökin nurkassa puhalsi auton sisätilalämmitin ja kaikenlaista evästä ja valoa oli viritelty. Tultiinpa yhtä valoa hakemaan myös kotoa klo 02.30.  

Oikeana syntymäpäivänä keskellä kesää on vaikea järjestää juhlia kavereille, kun kaikki ovat lomilla. Järjestämme juhlat yleensä keväällä kouluen päättyessä tai syksyllä kouluen alkaessa. Näiden vuorokauden kestävien juhlien jälkeen olin aika helpottunut, että juhlat ovat tältä vuodelta nyt ohi. 

Katsellessani tyttäreni ystäviä olen ylpeä siitä, että hänen ystäväpiirinsä on maailman pienoiskoossa. Ihonväri, sukupuoli, uskonto tai mikään muukaan tämänkaltainen asia ei ole ystävyyden esteenä. Oli myös ihana nähdä miten hieno ryhmädynamiikka heillä oli yhdessä. Jokaisella oli oma roolinsa ja kaikkia arvostettiin juuri sellaisena kuin he ovat.  

"Onneksi chipsejä jäi myös minulle. Kukaan ei huomaa, jos nappaan muutaman!"

Pinjata tuntuu olevan vuodesta toiseen aina yhtä suosittu leikki. 

Näin "mökillä" kuin ollaan niin olihan rannassakin pakko leikkiä, vaikka talviturkkeja ei vielä heitetty.  

Vieraiden lähdettyä seuraavana päivänä kotiin, tyttäreni tuli välittömästi luokseni ja sanoi: "Äiti voidaanko me lähteä nyt Linnanmäelle!" Siinä vaiheessa luulin, että tämän täytyi olla vitsi, kunnes minulle selvisi, että hän oli tosissaan. Linnanmäki saa odottaa, menin päiväunille. Niinkuin kyllä lopulta tyttärenikin. 

Taas yksi juhla takana, toivottavasti monta edessä! 

Tästä se elämä koostuu

Törmäsin netissä seuraavaan tekstiin: 

Pysähdyin miettimään. Monesti, liian usein, sitä suorittaa päiviään tai kahlaa niitä läpi sen enempää miettimättä ja haaveilee seuraavasta vapaasta tai matkasta. 

Eihän se niin saisi olla, sillä tässä ja nyt on elämäsi! Huomisesta ei kukaan meistä tiedä. 

Olen pitänyt moneen otteeseen kiitollisuuspäiväkirjaa mielessäni. Mietin iltaisin ennen nukkumaanmenoa, mitkä olivat kolme kivaa asiaa, jotka kohdalleni osuivat tänään. Mistä asioista olen kiitollinen. 

Tämä tapa auttaa ainakin minua huomaamaan, että arki on aika ihanaa! Mieleeni saattaa tulla enemmänkin kuin kolme asiaa, kunhan ajatukselle antaa hetken. 

Eilen illalla pysähdyin jälleen miettimään päivääni. Päivääni sisältyi työpäivän keskellä mielenkiintoinen kahvihetki Tukholmassa ihanan työkaverini kanssa. Pysähdyimme miettimään mitkä asiat meitä työssämme kiehtovat, vertailimme taas kulttuurieroja ja sitä onko esim. etelä-euroopassa naisen asema parempi vai huonompi kuin pohjolassa. Pohdimme lasten kasvatusta ja matkailun merkitystä lasten kasvatuksessa. Tulipa siinä sivussa mietittyä sekin, että millainen mies on seksikäs. 

Kotiin palattuani ihastelin upeaa säätä ja avautuvia pioneja. Leikin kissa kanssa jälleen "hide and seek"-leikkiä, joka menee niin, että minä etsin ja huutelen epätoivoisesti kissaani ja luovuttuani toivosta hän seisoo vieressäni. Minulla ei ole mitään aavistusta siitä, että miten hän tämän tekee. Ainakin hän näyttää nauttivan tästä leikistä. 

Veneemme laskettiin veteen sunnuntaina. Hienon illan kunniaksi halusin mennä veneelle juomaan kupin teetä. Samalla veimme veneelle patjat ja joitakin turvavarusteita. 

Veneemme on ollut meillä reilut viisitoista vuotta. Yhdessä olemme kokeneet jos jonkilaista seikkailua. Matkan varrella on ollut niin tyyntä kuin myrskyä. Jälleennäkeminen tuntui hyvältä. Mieheni kommentin mukaan hymyilevä vaimo kuuluu kuulemma myös tämän "kesämökin" perusvarustuksiin. 

Palattuani veneeltä ja lasten saavuttua purjehdustreeneistä valmistin meille ruokaa ja kävimme läpi päivämme. Olipa lasten päivään sisältynyt myös pieni autokolari Länsiväylällä. Onneksi ketään ei ollut sattunut pahemmin. 

Mieheni palasi veneelle nostamaan mastoa paikalleen ja pitämään vuosittaista veneväijyvuoroamme. Minä laitoin lapset nukkumaan. 

Tänään aamuni alkoi päivystysvuorolla, joten vielä ei ole tiedossa mitä tähän päivääni sisältyy. Saanko viettää vapaapäivää täällä Espoossa vai lähdenkö maailmalle,  se selviää pian. 

Kivaa arkipäivää! 

   

   

Italian tuliaisia

Kerroin teille varmasti jo aiemminkin, että tein vuoden alussa päätöksen, että en osta tämän vuoden aikana uusia vaatteita. Päätökseni johtui siitä, että vaatekaapistani löytyi vaatteita, joissa roikkui vielä hintalaput ja vaatekaappini pursui vaatteita.

Huomasin, että syy tähän oli: 
1) käytän uniformua 4-5 päivää viikossa aamusta iltaan
2) kuljen työpäivinä kotonaoloaikani yöpaidassa ja villasukissa
3) vapaapäivinä lähden usein aamusta urheilemaan urheiluvaatteissa ja vietän loppupäivänkin usein jonkin sortin urheiluvaatteissa. 

Päätökseeni sisältyi poikkeama: sukkia ja alusvaatteita saa ostaa. Lisäksi olen kenkähullu, joten en kieltänyt kenkien ja laukkujen hankkimista itseltäni. Tiesin, että siihen en pystyisi. Olen hankkinut kaikki kenkäni ja laukkuni ulkomaan matkoilta varmasti viimeisen kymmenen vuoden ajan. Ne ovat aika kivoja tuliaisia, sillä silloin muistuu aina kengät jalkaan pukiessa jokin ihana matkakohde ja sen tapahtumat. Kengät kun ovat kuitenkin käyttöesineitä, niin ei kerry sitten kotiin mitään turhaa turistirihkamaa. Italian tuliaiseksi ostin nämä rennot ja mukavat nahkatennarit. Kengillä ja laukuilla saa myös helposti syntymään hauskaa uutta ilmettä vanhoihin klassisiin vaatteisiin.     

Italian tuliaiseksi löysin vielä pitkään etsinnässä olleen uuden käsilaukun. Olen pitkään etsinyt sporttista ja rentoa laukkua, jonka voisi vetää olan yli. En osaa kantaa tyylikkäästi käsilaukkua käsivarrellani vaan koen sen jotenkin todella vaivalloiseksi. Huomaan myös olkapääni menevän helposti jumiin, jos joudun kantamaan laukkua kädessäni. Laukun tulisi sopia vaatteisiini, jotka yleensä ovat mustia, beigejä, valkoisia, ruskeita tai tummansinisiä. 

Lisäksi olen etsinyt laukkua, joka ei näytä suurelta, mutta joka söisi kuitenkin tarvittaessa mm. järjestelmäkamerani. Laukku tulisi olla myös sellainen, joka on helppo pakata pieneen tilaan mukaan matkalaukkuun. Tämä italialainen kaunokainen täytti kaikki toiveeni!  

Italian tuliaiseksi toimme myös Pellinin kahvipapuja. Tosin kahvipavut saapuivat Suomeen vasta meidän jälkeemme lastemme optimistijollakiertueen pakettiauton mukana. 

Tuntuipa jotenkin pinnalliselta tämä postaus, mutta kuten sanottu, olen kenkähullu ja ehkä vähän laukkukin(hullu).  

Kivaa iltaa sateesta huolimatta! 

Kuka täällä määrää?

Sanonko suoraan, että minua ärsyttää suunnattomasti, että media pyrkii kertomaan meille miten meidän tulisi elää! Erityisesti asia saa minut tuskastumaan, silloin, kun on kyse äitiydestä. Niinkuin tänäänkin ylen sivuilla: "kaksi lasta alle kahdessa vuodessa - Suomalaisten ihannoima synnytystahti on terveysriski koko perheelle". 

Artikkelin mukaan nuorempi lapsi on herkästi skitsofreeninen tai autistinen ja menestyy koulussa huonommin, kuin muut. Vanhempienkin elinajan odotus vähenee. Ai jaa, meillä ei ole lapsessa oireita näkynyt. Nuorin lapsemme on aivan loistava koulussa. Ikäeroa isoveljeen on tasan vuosi. Onkohan artikkelin kirjoittaja tai tutkimuksen tehnyt taho mahdollisesti miettinyt sitä vaihtoehtoa, että joku ihminen voi esim. kahden lapsettomuushoidon jälkeen toivoa ihmettä, että kolmas lapsi päättäisi ilmestyä aivan luomuversiona. Ajatella, että näin onnekkaasti sattuisi käymään ja vielä alle sen suositellun ja suunnitellun optimi ikärajan. Annetaanko elämän mennä kuitenkin sillä omalla painollaan! Lapsiahan ei hankita vaan niitä saadaan, jos on onnekas! 

Itse en hämmästyisi vaikka lasten vanhemmat ylipäätään eläisivät lyhyemmän elämän, kuin lapsettomat, lasten hankkimistahdista huolimatta. Vanhemmuus on kuluttavaa. Toisinaan se aiheuttaa harmaita hiuksia. 

Luulenpa, että äitiys on tehty nykynaiselle liian vaikeaksi jo ilman näitä tutkimuksia ja opastuksiakin. Tukea ja kannustusta asian suhteen tuntuu tulevan kovin vähän, etupäässä kritisoidaan uranaisia ja kotiäitejä. Mikäli lehtiin on uskominen molemmat ovat todella huonoja vaihtoehtoja ja uran ja äitiyden yhdistäminen sehän se vasta hankalaa onkin. 

Äitiyttä pian viisitoista vuotta kolmen lapsen kanssa harjoiteltuani olen oppinut luottamaan itseeni ja päätöksiini, jotka sopivat meidän lapsillemme ja meidän perheellemme. Luotan lapsiini, uskon, että he omalla tavallaan tekevät aina parhaansa ja me mieheni kanssa teemme parhaamme heidän hyväkseen. Rakastamme heitä ehdoitta ja jokaisessa tilanteessa. Suosimme kasvatuksessa rakkautta ja rajoja. Parasta perintö mitä vanhemmat voivat lapsilleen antaa ovat juuret ja siivet. 

   Söin äitienpäivä lounasta perjantaina äitini ja mieheni kanssa. Eilen vietin nuorimman tyttäreni kanssa shoppailu, sushi ja seurustelupäivää. Tänään söimme mieheni valmistamaa illallista koko perheemme voimin, kun muu perhe lopulta palasi purjehduskilpailuista. Ylimmästä kuvasta on pakko kommentoida, että vapun aikaan lehdissä kirjoiteltiin, että lasten kanssa ei saa skoolata edes mehulla. Mitä ihmettä? Kerroin tästä lapsillemme, jotka ovat aina saaneet skoolata kanssamme. Pian viisitoista täyttävä tyttäreni nauroi ajatukselle, että skoolaavat lapset oppivat yhdistämään alkoholin johonkin iloiseen tapahtumaan ja ilmeisesti siten alkoholisoituvat. Lapsemme hihittelivät, että kuinka tyhminä lapsia oikein pidetään? 

Eipä tässä sitten muuta kuin tehkää ihan mitä teitä huvittaa ja nauttikaa äitiydestä! 

Skål (tällä kertaa teemukilla, kun aamulla aikaisin on töihin lähtö)!