Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

torstai 31. tammikuuta 2013

Hygge ja muita tunnelmia Köpiksestä

Työmatkani suuntasi tällä kertaa Köpikseen. Pidän kaupungista kovasti! Se on huomattavasti keski-eurooppalaisempi kuin Oslo ja Tukholma. Se on rento ja hyväntuulinen! Sen mukavuus ja iloisuus tarttuu! Se ei yritä liikaa, se vain on oma itsensä juuri sellaisena kuin se haluaa ja hyvältä tuntuu. 

Kuva huoneeni ikkunasta illalla. Radisson Blu hotelli itsessään on ruma korkea  rakennus, mutta näkymä on vertaansa vailla.

  
Saapumispäiväni ei ollut parhaita päiviäni. Päiväni oli sisältänyt monenlaisia vastoinkäymisiä ja tappioita. En antanut masentavien ajatusten vallata mieltäni täysin. Lenkin jälkeen on ihana antaa ajatusten kuljettaa ja hengityksen tasaantua. Minulla on oikeus tuntea näin, on oikeus antaa itselleni aikaa. Hetki omille ajatuksille on kuin sunnuntai aivoille.


Kaikki kaupungissa fillaroivat sinne ja tänne, satoi tai paistoi, kesällä ja talvella. Matka taittuu töihin, harrastuksiin, kylään, lapset viedään tarhaan, kaikkialle fillaroidaan. Ihailtavaa tässä liikkumisessa on hyötyliikunnan ja ekologisuuden lisäksi se, että ihmiset onnistuvat näyttämään pyörän selässä todella hyvältä! Kauniit kaulaliinat hulmuavat jalassa on korkokengät tai kumisaappaat, mutta aina on kokonaisuus hallinnassa, tyyliä riittää! Tämä kaikki tapahtuu hymyssä suin :-) 

Eipä tarvitse Suomesta paljon etelään matkustaa, kun kukkakauppojen hurmaavat kimput ovat kadulla tarjolla. Kadehdin tätä mahdollisuutta ostaa päivittäin kukkia edulliseen hintaa kadulta. Vai mitä sanotte esim. kolme nippua valtavia ruusuja alle kympillä? Minäkin haluan kukkia kotiin paljon paljon ja usein! 


    Väriterapiaa ja kevättä rinnassa. 
 

     Miten näitä ihanuuksia voi vastustaa? Ikkunasta heijastuu kaksi kuolaavaa naista.  

    Lempiliikkeeni Norr. Onneksi tuote jonka halusin oli loppu. 

    
    Köpiksessä on vaikea löytää muovipussileipää. Nam. 


Tanskalaiset osaavat tunnelman luomisen. Sitä me saamme ihailla tanskalaisissa sisustuslehdissäkin. Tanskan sana hygge kuvaa tätä kodikasta ystävällistä ympäristöä, jossa kohdataan ystäviä tai sukulaisia hyvän ruuan ja juoman parissa. Hygge sisältää aina ympäristön, jossa palaa kynttilöitä. Heillä on loistava kyky tehdä modernista ympäristöstä kodikas. Tuntuu, että Suomessa moderni on usein kolkko. Tämä kuvan kahvila on mielestäni osoitus modernin, mukavan sekä kodikkaan yhdistämisestä. Tämä kuva on 
muuten otettu aamulla ja silti heillä aina palaa kynttilät. 

    En meget behagelig oplevelse! 


  




 



 

 








sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kerätään voimia ja nautitaan

Tänään lähdimme tarmokkaasti heti aamusta Solvalla Swinghilliin laskettelemaan. Yksi lapsi on yhä Espanjassa purjehdusharrastuksen parissa, joten kokoonpano oli mieheni ja minä sekä kaksi lastamme. Olimme paikalla heti hissien avauduttua, mikä oli tosi hyvä, sillä jonoja ei siihen aikaan vielä ollut. Lastemme ollessa pienempiä hankimme mieheni kanssa  telemark varusteet, sillä niiden kanssa oli helpompi auttaa lapsia rinteessä. Lisäksi ne antoivat toivottua lisähaastetta Suomessa hiihdettäessä. Telemark harrastus jäi. Hiihdän nykyisin telemarkia aina Suomessa ja perinteistä alppihiihtoa vain alpeilla. Solvallassa oli hiljaista ja kaunista. Ihanaa raitista ulkoilmaa. Hyvä tapa ladata akkuja seuraavaa viikkoa varten! 

  
Lasketteluseuran nimi FK37 kertoo aika paljon seuran historiasta. Pidän kovasti Swinghillin kahvilasta, joka huokuu tuota historiaa. Vanhoja hirsiseiniä, takkatuli lämmittää, kynttilät palavat, pöydissä on tuoreita kukkia, seinillä vanhoja lumikenkiä, penkeillä taljoja ja tarjolla vastaleivottuja korvapuusteja. Tänne on ihana poiketa laskettuaan poskensa punaiseksi.  






Yritän löytää päiviini hetkiä, jolloin voin kerätä voimia, koota ajatuksia, hengittää rauhallisesti ja syvään, rentoutua. Eilinen päivä oli aikataulutettu lasten harrastusten, ruokakaupan ja ruuanlaiton parissa. Illalla nautin lasillisen hyvää punaviiniä ja asettelin uudet valkoiset nahkeat tulppaanit sohva- ja ruokapöydälle. Katselin hyvän elokuvan: "The next three days". Hyvän mielen ilta.


Kuluneella viikolla olin työmatkalla pariinkiin otteeseen Tukholmassa. Yritän keskittyä työmatkoilla siihen, että en ala kärsiä hotellikuolemasta. Kävin molemmilla kerroilla hotellin kuntosalilla, fillaroin pitkän lenkin kuntopyörällä, nostelin painoja ja venyttelin. Sen jälkeen kävin työtovereideni kanssa syömässä sushia. Olen onnellinen, että minulla on kivoja työkavereita. Menin aikaisin nukkumaan. Olin tyytyväinen, että olin saanut hoitaa kuntoani työmatkalla ja kerättyä voimia seuraavaan työpäivään. 


Mikään ei ole parempi tapa ladata akkuja, kuin kävely / lenkkeily ulkona. Antaa ajatusten lentää ja askeleen kulkea. Huonoa ilmaa ei ole, on vain selityksiä tai huonoja varusteita. "Do it today, not tomorrow!". Tällä viikolla sää  suosi kävelylenkkiäni. 





Hyvää alkavaa uutta viikkoa! Toivotaan, että viikko tuo tullessaan paljon kaikkea hyvää! 





  
   
 




 

tiistai 22. tammikuuta 2013

Epämukavuusalueelle

Tiedättekö sen tunteen, kun on astunut epämukavuusalueelleen? Se pelonsekainen tunne, joka kutittaa vatsanpohjassa. Joka saa sinut innostumaan ihan suunnattomasti ja samalla tekisi mieli paeta. Pako tulee mieleen etenkin silloin, kun ei vielä tiedä miten epämukavuusalueella selviää ja mitä se tuo tullessaan. Minulla on jokin kummallinen tarve aika ajoin hakea rajojani, hakeudun epämukavuusalueelleni. Olen kauhuissani, kiroan itseäni ja toisaalta koen olevani niin vahva ja voittamaton. Koen silloin eläväni täysillä. Olen onnellinen, kun opin jotakin uutta. Haluan osata monia asioita, haluan kokeilla erilaisia asioita. Elämä on liian lyhyt pelättäväksi! Toisinaan on ihana elää mukavuusalueella tasaista elämää, jossa kaikki on niin seesteistä, tasapainoista, helppoa ja tuttua. Sitten hetken päästä on taas aika ajaa itsensä kauhun partaalle, jotta elämä ei tunnu tylsältä. Rajoja on ihana hakea mm. harrastuksissa ja työssä. Jokainen askel mukavuusalueelta pois laajentaa meidän omaa henkilökohtaista mukavuusaluettamme. Me kehitymme ja opimme uusia asioita. Elämästä pitää uskaltaa ottaa irti kaikki mitä se meille tarjoaa. Jännittävää päivää innostavien ideoiden ja uusien mahdollisuuksien parissa!   

 

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Tunne vapaudesta

Tänään oli pakkanen hellittänyt ja aurinko paistoi. Lähdin mieheni kanssa kävelylle jäälle. Kävely meren jäällä on yksi elämän suurimpia ilonaiheita. Voi sitä vapauden tunnetta, kun kävelen koskemattomassa lumessa kohti aurinkoa ja meren selkää! Hengitän raitista ilmaa ja tuuli suhisee korvissa. Uskomatonta, mutta ensimmäisen kerran tänä talvena tunsin jo auringon lämmittävän kasvojani. Kävelimme läheiseen saareen katsomaan kuinka pursiseuramme uusi rakennustyömaa edistyy. Hyvältä näytti, rakennuksesta tulee upea ja uusi laiturikin oli jo paikallaan. Kyllä siellä kelpaa taas kesällä purjehduskisoja järjestää. Tuskin maltan odottaa!

Mietiskelin siinä kävellessäni, että yksi asia mitä arvostan todella suuresti Suomessa on juuri meri ja saaristo. Miten mereen aina liitty tuo vapauden tunne, ajatus siitä, että se jatkuu maailman ääriin. Olen onnellinen, että saan asua täällä saaristossa!

Purjehduskisoista puheen ollen halailin juuri vanhimman tyttäreni tuossa ovella. Hän lähtee tänään Espanjaan reilun viikon matkalle purjehdusleirille ja -kisoihin. Siitä se meidän perheemme tämän vuoden purjehduskausi lähtee liikkeelle. Vuoden ensimmäiset purjehdukset! 







    

lauantai 19. tammikuuta 2013

Tänään on hyvä päivä!

Tänään on hyvä päivä! Laitoin aamulla takan palamaan, koska ulkona on reilut 20 astetta pakkasta. Tein hyvän maitokahvin espressokahviin. Nautin kahvistani kaikessa rauhassa. Takkatuli lämmittää kylmiä varpaitani. Flunssa on selvästi paranemaan päin ja päivät pitenevät. Eilinen hauska ilta ystävien luona saa minut hymyilemään. Edessä on aurinkoinen vapaapäivä ja perhekin on koossa. Hengitän syvään. Maistelen kahviani. Tästä tulee hyvä päivä! Elämä on ihanaa! 

 


    "Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää". Eeva Kilpi


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

I love life

I love life! Eräs ystäväni kirjoitti hiljattain päivityksen fb sivuilleen, jossa hän mainitsi asioita, joita hän rakastaa. Sain idean siitä ja kirjasin omia rakastamiani asioita ylös. Tekstiä tuli monta sivua vaivatta! Tässä siitä osa. Rakastan perhettäni. Rakastan vanhinta tytärtäni, jonka tyyneys ja päättäväisyys ei järky, vaikka maailmanrauha horjuisi tai maanjäristys meitä ravisuttaisi. Rakastan poikaani, sitä hänen ihanaa halausta, joka ei tunnu milloinkaan päättyvän, hymyään, joka valloittaa maailman. Rakastan nuorinta tytärtäni, sitä elävää temperamenttia, sitä sydämestä lähtevää avuliaisuutta. Rakastan miestäni, hänen ymmärtäväistä syliään, silloin kun maailma kaatuu päälleni.


  


Rakastan kissaani, sitä pientä pehmeätä pelokasta machoa, joka meille viime kesänä yllättäin muutti asumaan. Rakastan sinua kaikista nurkkiin pissailustakin huolimatta.

   


Rakastan matkailua. En saa koskaan tarpeekseni maailmasta. Rakastan New Yorkia, sitä elämää sykkivää kaupunkia. Rakastan sen jazz-klubeja ja Central Parkissa nautittuja verkkaisia lounaita kauniina kevätpäivänä. Voi mikä ispiroiva maailma!

  


Rakastan alppeja. Miten kauniit ovatkaan valkoiset vuoret aurinkoisena päivänä kurkottaessaan kohti sinistä taivasta! Rakastan piirtää jälkeni lumeen. Kuten eräs ystäväni asian ilmaisi, sen lähemmäksi lentämisen iloa ei ihminen itse pääse. Rakastan rauhaa, joka  valtaa mieleni katsellessani vuorille. Kaikki on hyvin. Aurinko sulattaa räystäältä vettä ja elämä hymyilee. Rakastan lumimyrskypäivän jälkeen astua sisälle lämpöiseen ja nauttia miten poskia alkaa lämmittää ja ikkunat höyrystyvät ihmisten lämmöstä.




Rakastan perheemme purjehdusretkiä saaristoon, niitä hetkiä nuotion ääressä, kun laineet lyövät rantaan ja ilta hämärtyy. Rakastan Jurmossa rantakiviä ja sitä ihanaa vanhaa puukirkkoa. Rakastan herätä lokkien kirkunaan ja nukahtaa laineiden keinuttaessa venettä. 
Rakastan ajatusta siitä, että veneellä meillä ei ole juuri mitään, mutta samalla meiltä ei puutu yhtään mitään. Elämä on hyvin yksinkertaista, voimme keskittyä meille tärkeisiin asioihin. Rakastan sitä vapauden tunnetta minkä meri meille antaa.






Rakastan aamukahvihetkeä terassilla Kööpenhaminan Nyhavnissa. Rakastan Pariisia, heräävää kaupunkia aamuisin, ihmisiä tuoreet patongit kainalossa. Rakastan Prahaa, josta minulla on hauskoja muistoja loppuelämäkseni. Rakastan ratsastaa hiekkarannalla, rakastan eksyä suurkaupungissa, rakastan kaupungin valoja, rakastan sitä pientä kreikkalaista kylää, jonne purjehtien joskus päädyimme. 



Rakastan ystäviämme, jotka ovat vilpittömästi iloisia kanssamme ja jotka ovat tukenamme vaikeina hetkinä. Rakastan mustaa huumoria, rakastan nauraa ystävien kanssaan, niin paljon, että vatsaan sattuu. Rakastan ystäviäni, jotka saavat minut nauramaan omille hassuille luonteenpiirteilleni. Rakastan ystäviäni, joiden kanssa olen saanut varttua aikuiseksi. Rakastan ystäviämme, jotka ovat kasvaneet kanssamme lasten vanhemmiksi toisiamme tukien. Rakastan maailmaaparantavia päivällisiä teidän kanssanne.




 

Rakastan niitä hetkiä, kun istun lämpöisellä rantakalliolla peukut pystyssä tyttäreni purjehduskisoja seuraten. Rakastan niitä hetkiä, kun heitän poikani kanssa kilpaa lumipalloja mahdollisimman pitkälle. Rakastan niitä hetkiä, kun tyttäreni on piirtänyt eläimiä ja minun pitää valita niistä mielestäni paras. Rakastan sitä, kun tullessani väsyneenä töistä kotiin, mieheni on tehnyt ruuan valmiiksi ja sytyttänyt kynttilät. Rakastan valkoisia kukkia. 
Rakastan kotiamme. Takkatulen ääressä istuessa kaikki on aina hyvin. Rakastan taidetta, ranskankieltä ja musiikkia. Rakastan lunta ja talvea. Rakastan kesää ja merta. Rakastan. Rakastan. I love life! 




Rakastan listan tekeminen on muuten hyvin terapeuttista, sillä silloin tulee ajateltua vain niitä asioita, joita rakastaa. Listaa tehdessä keskittyy hyviin asioihin ja siitähän tulee hyvä olo, etenkin kuin asioita oli paljon paljon enemmän kuin etukäteen osasin arvata. Uskon, että siltikin unohdin listalta paljon tärkeitä asioita. Sellaisena mainittakoon tässä heti esimerkiksi vanhempani, kummisetäni ja -tätini sekä vanha mummuni. Suosittelen kaikille vastaavan listan laatimista! Lupaan, että se lisää positiivisuutta elämäänne ;-) 
Rakastan teitä.