Maanantaina unohdin tyttäreni hammaslääkärin. Juoksin normaalitahtiani paljon nopeamman lenkin kauniissa säässä. Varasin tyttärelleni uuden ajan ja päätin juosta useammin. Löysin työlaukustani erään asiakkaamme palautteen. Tässä on kuulemma kirjattuna se, miksi hän haluaa käyttää yhtiömme lentoja. Täytyy sanoa, että palaute lämmittää sydäntä ja tällä jaksaa hymyillä taas monta työpäivää. Positiivisella palautteella on suuresti motivoiva vaikutus.
Tiistaina oli todella energinen olo. Kävin fillarilenkillä ja päätin fillaroida tänä kesänä jälleen sen 800 km, mitä onnistuin saamaan mittariin muutama kesä sitten.
Tyttäreni tietävät, että stressaan välillä epäsiisteydestä. He yrittävät opettaa minua rennompaan otteeseen. Siinä vaiheessa, kun kylppärin ikkunassa näkyi aamulla Be Happy teksti (tyttöjen kirjoittama) en voinut enäää muuta kuin ryhtyä ikkunanpesuun.
Tein arkiruokahaasteen kookoskatkarapukastikkeen riisin kera ja leivoin näkkileipää. Näkkileipää aioin tehdä toistekin, siitä tuli tosi hyvää.
Päivällä meillä kävi kattofirman mies tekemässä tarjouksen kattoremontista. Siirsimme sen aloituksen kuitenkin syksyyn.
Illalla kävin vielä lenkillä sillä aikaa, kun tyttäreni oli tallilla. Eräs ystävämme tuli yllättäin meillä käymään myöhemmin illalla, koska hän oli kuulemma punaviinilasin ja kuuntelijan tarpeessa. On ihanaa, että voi olla jollekin niin hyvä ystävä, että toinen voi soittaa tulevansa milloin vain.
Auto jäi pihaamme.
Keskiviikkona kävin aamukahvilla ystäväni kanssa Mellstenin rannassa. Aikoinaan meillä olikin hänen kanssaan tapana pitää ma aamuisin "hullujenkokousta".
Ennen iltavuoroani menin hetkeksi lepäilemään terasille. Oli todella kova tuuli, mutta taljan päällä, peiton alla, talvitakissa ja Uggit jalassa oli oikeastaan aika ihana katsella pilviä taivaalla ja kuunnella tuulen suhinaa. Tosinaan ihmisen täytyy kuunnella kehoaan ja antaa itsensä vain olla tekemättä mitään. Lähiviikkoina vapaapäiväni ovat menneet toisen työni parissa, joten oli aika ihanaa, että tällaista juotenolo aikaa löytyy edes hetkeksi. Sitä osasi arvostaa.
Torstai aamuna join aamukahvia kuistilla, kun naapurin koira (kultsu) juoksi pihaamme peuran perässä. Omistaja juoksi koiraa huudellen perässä. Minä tietysti yöpaidassani sitten koiraa halailemaan. Kyllä olikin suloinen kultainennoutaja, jolla oli puolimetriä leveä selkä.
Myöhemmin huomasin, että torstaina oli nimetty koiranpäiväksi.
Perjantaina minun piti hakea tyttäreni iltakoulusta työni jälkeen kotimatkalla. Tämä blondi ajoi luonnollisesti melkein kotiin asti, ennenkuin mieheni soitti minulle ja muistutti asiasta. Iltakoulun teemana oli ollut samba, joten tällainen tyttö sieltä koululta löytyi.
Lauantaina eräs vanha työkaverini tuli meille kuvaamaan kissapoikaa. Kati Miettinen on opiskellut valokuvausta ja sen kuvista kyllä näkikin. Joten jos olette hyvän kuvaajan tarpeessa, niin ottakaa yhteyttä häneen. Oli kiva vaihtaa kuulumisia hänenkin kanssaan.
Illalla eräs ystäväperheemme saapui meille grillaamaan. Olipa jälleen hauska nähdä heidän ihanaa perhettään. (Perheen isähän tekikin viikolla harjoituskäynnin meillä).
Sunnuntai meni rauhallisen aamiaisen parissa kynttilöiden palaessa ja sateen ropistessa.
Kävin lenkillä, tein lasagnea ja surffasin netissä, katsoin Isänmaan puolesta ja saunoimme.
Niin tulipahan käytyä mieheni kanssa myös seuraamassa yksi ratsastustunti.
Hyvää alkavaa viikkoa!