Suloinen sunnuntai

Toisinaan sateinen ja harmaakin päivä voi tuntua hyvältä. Silloin se tuntuu sellaiselta, että on rauha sisällä. Kaikki on hyvin, vaikka mitään ihmeellistä tai normaalista poikkeavaa ei tapahdukaan. Vai onko se juuri siksi? Oikeastaan kaikki pienet asiat jokapäiväisessä elämässämme voivat olla kauniita ja tuoda iloa elämäämme. Tässä taas sunnuntain suloisia pieniä hetkiä. 

Pidän lukemisesta. Tällä hetkellä luen Julia Cameronin kirjaa Tie Luovuuteen. 
"Ennemmin pidän ruusuja pöydälläni kuin timantteja kaulallani. "

Joskus juon kahvini isoäitini vanhoista kahvikupeista, se luo kahvihetkestäni jotenkin arvokkaan ja suon sille silloin oman erityisen hetkensä. Näistä kupeista ei voi juoda kiireessä. 

Ihmiset, jotka tuntevat minut hyvin, tietävät, että olen heikkona suklaaseen. Erityisesti pidän konvehtirasioista, joista saatan ottaa yhden tai kaksi palaa kahvini seuraksi ja antaa sulaa sen hiljakseen suussani. Avasin yhden tällaisen lahjarasia. Kiitos vain antajalle! 

Auringon hetkeksi tullessa esiin menin istumaan ulos. Olen tunnetusti huono istumaan paikallani, kun nousen aina nopeasti puuhaamaan jotakin. Kissapoika näki minun asettuvan aurinkotuoliin. Se asetti välittömästi kaulansa villasukkani varteen kiinni. Lämmitti tietysti mukavasti. En malttanut nousta siitä ja herättää häntä. Jouduin siis opettelemaan paikallani pysymistä. 

Illalla lähdin vielä kälyni kanssa ulkokentälle sadetta uhmaten pelaamaan tennistä, pitihän uudet tennispallot käydä testaamassa. Saimme hyvän hien pintaan ja muutaman "hikipisaran" otsallemme vai oliko se sade? Rankempi sade alkoi kuitenkin vasta tuntimme jälkeen, hetkellä jolloin istuimme autoihimme. Mikä mahtava tuuri! Oli kyllä aika voittajafiilis kotiin ajellessa. 

Iloiset purjehtijamme saapuivat illalla PM-kisoista ja keräännyimme pöydän ääreen käymään läpi kisojen tapahtumia.  

Tällaisia suloisia sunnuntain hetkiä. Pieniä asioita, jotka tuovat iloa. Mitä sinun pienet iloa tuottavat asiat ovat? 

Mitähän kivaa huomenna tapahtuu?