Kirjoittelinkin täälläkin, että aloitin uudessa työtehtävässäni aprillipäivänä. Vähän tietysti jännitti, että jos koko pesti on vain aprillipilaa, mutta ei se ollut. Sen sijaan uudet työkaverini olivat keksineet esimiehelleni varsinaisen aprillipilan. Ensin aamulla yksi meistä kävi (muka meiltä muilta salaa) varoittamassa pomoani, että yksi meistä neljästä on sanomassa itsensä irti. Aloitimme osastomme palaverin ja siinä yhteydessä tämä muka itsensä irtisanova kysyi, että saisiko sanoa jotakin ennen palaverin alkua. Pomoni meni aivan kalpeaksi. Takellellen kolleegani kertoi tulleensa pitkällisen harkinnan jälkeen lopulliseen päätökseensä. Hän ojensi kirjekuoren pomolleni, joka avasi sen kauhuissaan. Kirjekuoren sisällä oli kuva meistä kaikista irvistelemässä ja kädessämme meillä oli lappu, jossa luki aprillia! Saimmehan kunnon naurut!
Yritin olla ennen uuden työni alkua järjestelmällinen ja hyvin organisoitunut. Sovittelin esim. etukäteen kaikki mahdolliset työvaatteet ristiinrastiin ja otin onnistuneista asukokonaisuuksista kuvan. Tulostin sitten tämän kuvakollaasin vaatekaappini oveen, jotta avatessani vaatekaappini aamulla minulla olisi siinä valmiita ehdotuksia. Suunnitelmani ei toiminut kuitenkaan ihan yhtä hyvin, kuin olin toivonut. Esim. eräänä aamuna puin valmiiksi hienosti silitetyn silkkipaidan päälleni suunnitellun alaosan kanssa, mutta harmikseni huomasin, että silkkipaidassa oli rinnuksilla jokin rasvatahra, jota en ollut illalla silittäessäni huomannut.
Toisena aamuna aloin empimään hameen pituutta, olisiko se työkäyttöön kuitenkin liian lyhyt? Voin kertoa, että monissa blogeissa esitellyt työvaatekuvat ovat alkaneet kiinnostamaan aivan uudella tavalla. Niin, että mitä te muut puette töihin päällenne?
Aloitin uudessa työssäni perjantaina, joten tavallisen työrytmin vapaa viikonloppu tuli aika äkkiä. Ratsastustallilla olemme iloksemme saaneet huomata, että tunnit ovat siirtyneet maneesista ulkokentille! Menin perjantaina työn jälkeen seuraamaan tyttäreni tuntia.
Vanhimmalla tyttärelläni oli muutamia kavereita yökylässä, joten teimme tortilloja ruuaksi heidän toiveestaan. Niin ja tytöt istuivat taas nuotion ääressä vaahtokarkkeja paahtaen.
Ratsastuskenttä näkyy tuolla kanalan takana.
Viime viikonlopun tuntini oli poikkeuksellisesti la aamuna. Aurinko paistoi ja linnut visersivät, kun ratsastusopettajani ilmoitti, että lähdemme maastoon. Ei olisi upeampi lauantaiaamu voinut olla! Tunnin kruunasi vielä se, että olin oppinut istumaan satulassa tällä hevosella, jolla on todella pompottava laukka.
Kauniin lauantain kunniaksi grillasimme pihvit. Kylläpä grilliruoka maistuikin hyvälle talven jälkeen!
Sunnuntaina lähdimme heti aamusta tyttäreni kanssa tallimme järjestämälle matkalle Tampereelle Hevosmessuille. Minä seurasin esim. Marko Björsin kouluratsastusklinikan.
Piipahdin myös vanhempieni luona lounaalla. Sain täydennystä työvaatekaappiini, vaatehullulta äidiltäni. Harmikseni en näköjään muistanut ottaa sieltä yhtään kuvaa. Puhuimme tietysti taas niin paljon, että kuvaus unohtui. Eipä tuo mamma tuosta viime keväästä (kuva otettu silloin) mihinkään ole muuttunut ja skumppalasit kädessä nytkin rupattelimme.
Tämän viikon työviikkoni oli niin hektinen ja täynnä uutta asiaa, että blogin kirjoitukseen ei jäänyt aikaa eikä kameran kanssa juuri jaksanut kulkea. Miten ihmeessä te muut ehditte kirjoittaa blogia ja käydä päivittäin töissä?
Tässä kuitenkin muutama puhelimella räpsitty kuva viikon varrelta. Ensimmäinen kuva on uuden työpisteeni seinällä olevasta taulusta. Ei tämä homma nyt hirveästi voi mennä pieleen ;-)
Yritän pitää kiinni urheilusta / ulkoilusta uudesta työstäni huolimatta. Viikolla kävin kahtena iltana pitkällä kävelylenkillä, torstaina tennisvalmennustunnillani ja tänään on vuorossa ratsastus.
Yritän pitää kiinni myös siitä, että kävisin kerran viikossa lennoilla, jotta minulla olisi mahdollisuus tavata alaisiani ja oma ammattitaitoni pysyisi yllä. Kävin viikolla juomassa siis kahvit Varsovassa ja tapasin yhden loistavan lentoemännän!
Kotiin päästyäni olen huokaissut syvään ja ihastellut kirsikankukkia. Tekisi kovasti mieleni käsitellä tuo meidän vanha massiivitammipöytä valkoiseksi. Olisikohan se hyvä idea?
Työmatkani on aika pitkä ja kestää ruuhka-aikaan noin 45-55 min. Olen päättänyt hyödyntää ainakin osan matkoista opiskelemalla taas ranskaa. Yhtenä päivänä ajellessani kotiin, kuuntelin ranskan cd-levyä, luin kokeeseen ja lähettelin WhatsApp-viestiä, kun totesin, että ehkä tässä on jo vähän liikaa samalla ajaessa.
Kaikki te, jotka kärsitte migreenistä osaattekin varmasti arvata, että tuollaisen rankan työviikon päätteeksi kärsin pahasta migreenistä perjantai aamusta eiliseen iltapäivään. Toivottavasti tämä ei toistu joka viikonloppu.
Migreenistä päästyäni menin pihaan haravoimaan ja leikkaamaan pensaita. Tein löydön. Tämä ihanuus pääsee joka kevät yllättämään minut.
Vanhin tyttäreni siirtyy nyt lähes kymmenen vuoden jälkeen optimistijollasta isompaan veneluokkaan. Mieheni haki hänen uuden menopelinsä (Laser) eilen.
Nyt menen silittelemään ensi viikolle työvaatteita ennen anopin visiittiä ja ratsastustuntiani.
Aurinkoista ja rentouttavaa sunnuntaita ja energistä alkavaa viikkoa!