Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Arki-ilta ja työasu

Arki-iltoihini sisältyy paljon normaalin keski-ikäisen perheellisen naisen elämää, kuten kaupassa käyntiä, ruuanlaittoa, pyykkihuoltoa, siivousta ja lasten harrastuskuljetuksia.
Eräänä päivänä tullessani töistä nappasin muutaman kuvan työasustani. Samalla tutkin kuinka pitkällä sireenin ja tuomen kevät ovat. Eivät taida vappuna vielä kukkia ;-) 

Minulle on syntynyt uusia tapoja uuden työrytmini myötä. Yksi niistä on se, että tultuani kotiin, vaihdan vaatteet ja juon kupin hyvää cappuccinoa samalla kuin rupattelen kuulumisia perheen kanssa. 



Tällä viikolla onnistuin yhdistämään arki-iltoihini myös treffit mieheni kanssa Haukilahden rannassa, josta haimme samalla vanhimman tyttäremme purjehdusvalmentaja- koulutuksesta. 


Kävelylenkin päätteksi istahdimme hetkeksi terassille. Minä söin hyvin myöhäisen lounaani siinä samalla. Veneitä oli jo vesillä yllättävän paljon, vaikka sää oli todella raikas. 

Varma kevään merkki on myös se, että vaihdan punaviinin roseeviiniin.  


Torstaina kävin pelaamassa tennisvalmennustuntimme kaksin valmentajan kanssa, kun ryhmämme kolme muuta naista olivat matkoilla. Siinähän se viikko mennä hurahti.

Olen viettänyt todella rauhallista viikonloppua, mutta siitä sitten toisen kerran. 
Nyt onkin jo kiire ratsastustunnille, 
Hyvää alkavaa viikkoa! 

 

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Uusi käsite eli viikonloppu

Uuden työtehtäväni myötä viikonloppu -sana on saanut täysin uuden merkityksen. Aiemmin se saattoi merkitä mitä tahansa, nykyään se tarkoittaa täyttä kahden päivän vapaata. En ole vielä aivan sisäistänyt tätä uutta käsitettä, enkä ole juurikaan vielä uskaltanut suunnitella päiville etukäteen mitään, koska on ollut vaikea arvioida miten väsynyt olen työviikon jälkeen. 


Aamukahvin nauttiminen aurinkoisella terassilla on aina ollut minulle suuri nautinto. Eilinen sää oli täydellinen tälle kiireettömälle terassiaamiaiselle. Innostuin lukemaan uutta kirjaani: 
"Esimies ja työyhteisön kehittäminen".  
 Aamukahvi seurakseni sain sekä mieheni, että luonnollisesti kissapojan. 

 Vein nuorimman tyttäreni tallille ja mikä parasta sain samalla itse muutaman karvaisen halauksen. 


Rakastan kukkia ja mikä olisi hauskempaa kuin aloittaa kukkien istutus piharuukkuihin. 


En tiedä miten nämä kaverit selviävät, jos vielä tulee yöpakkasia, mutta en antanut tämän ajatuksen pilata innostustani. 

 

Poikkesin ystäväni pienessä sisustuskaupassa Hollyannassa. Vaihdoimme kuulumisia ja ostin uuden pullon pyykkietikkaa sekä imuripuuteria. Kuulin samalla, että pyykkietikalla saa todella puhtaat ikkunat. Kuka haluaisi tulla meille kokeilemaan ikkunanpesua ja etikan tehoa? 


Terassin ruokapöydälle hankin jälleen rosmariinin. Siitä voi napsia oksia grillailujen päälle ja lisäksi se pitää loitolla mahdolliset hyttyset. 
 
Vanhin tyttäreni laitteli uutta venettään valmiiksi.  Poikani on Ruotsissa purjehdusmatkalla.
 


Kävimme tämän tyttäreni kanssa pyöräilemässä. Olipa ihana kaivaa fillarit talven jälkeen käyttöön. (Kiitos miehelleni, joka vaihtoi minulle uuden pyöränrenkaan rikkoutuneen tilalle). 


Ihastelin pihassa kasvavia kukkia. 




Tänään valmistin perheellemme aamiaisen ja sytytin takkaan tulen ja laitoin kaikki mahdolliset kynttilät palamaan. Uppomunat, hedelmät ja tuorepuristetut veriappelsiini- mehut maistuivat hyvältä sateen piiskatessa ikkunoita. 


Keittiöstä kantautuu herkulliset tuoksut, kun nuorin tyttäreni leipoo ystävänsä kanssa mokkapaloja. Ajattelin mennä siivoamaan poikani huoneen, jotta hänen on mukava saapua illalla kotiin. Illalla on ratsastustuntini, että sellainen sunnuntai tiedossa.



Leppoisaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa! 

 

 
 
 
 
 

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Aprillipäivästä tähän päivään eli tapahtui lähiaikoina

Kirjoittelinkin täälläkin, että aloitin uudessa työtehtävässäni aprillipäivänä. Vähän tietysti jännitti, että jos koko pesti on vain aprillipilaa, mutta ei se ollut. Sen sijaan uudet työkaverini olivat keksineet esimiehelleni varsinaisen aprillipilan. Ensin aamulla yksi meistä kävi (muka meiltä muilta salaa) varoittamassa pomoani, että yksi meistä neljästä on sanomassa itsensä irti. Aloitimme osastomme palaverin ja siinä yhteydessä tämä muka itsensä irtisanova kysyi, että saisiko sanoa jotakin ennen palaverin alkua. Pomoni meni aivan kalpeaksi. Takellellen kolleegani kertoi tulleensa pitkällisen harkinnan jälkeen lopulliseen päätökseensä. Hän ojensi kirjekuoren pomolleni, joka avasi sen kauhuissaan. Kirjekuoren sisällä oli kuva meistä kaikista irvistelemässä ja kädessämme meillä oli lappu, jossa luki aprillia! Saimmehan kunnon naurut! 



Yritin olla ennen uuden työni alkua järjestelmällinen ja hyvin organisoitunut. Sovittelin esim. etukäteen kaikki mahdolliset työvaatteet ristiinrastiin ja otin onnistuneista asukokonaisuuksista kuvan. Tulostin sitten tämän kuvakollaasin vaatekaappini oveen, jotta avatessani vaatekaappini aamulla minulla olisi siinä valmiita ehdotuksia. Suunnitelmani ei toiminut kuitenkaan ihan yhtä hyvin, kuin olin toivonut. Esim. eräänä aamuna puin valmiiksi hienosti silitetyn silkkipaidan päälleni suunnitellun alaosan kanssa, mutta harmikseni huomasin, että silkkipaidassa oli rinnuksilla jokin rasvatahra, jota en ollut illalla silittäessäni huomannut. 
Toisena aamuna aloin empimään hameen pituutta, olisiko se työkäyttöön kuitenkin liian lyhyt?  Voin kertoa, että monissa blogeissa esitellyt työvaatekuvat ovat alkaneet kiinnostamaan aivan uudella tavalla. Niin, että mitä te muut puette töihin päällenne? 


Aloitin uudessa työssäni perjantaina, joten tavallisen työrytmin vapaa viikonloppu tuli aika äkkiä. Ratsastustallilla olemme iloksemme saaneet huomata, että tunnit ovat siirtyneet maneesista ulkokentille! Menin perjantaina työn jälkeen seuraamaan tyttäreni tuntia. 

Vanhimmalla tyttärelläni oli muutamia kavereita yökylässä, joten teimme tortilloja ruuaksi heidän toiveestaan. Niin ja tytöt istuivat taas nuotion ääressä vaahtokarkkeja paahtaen. 


Ratsastuskenttä näkyy tuolla kanalan takana.   


 Viime viikonlopun tuntini oli poikkeuksellisesti la aamuna. Aurinko paistoi ja linnut visersivät, kun ratsastusopettajani ilmoitti, että lähdemme maastoon. Ei olisi upeampi lauantaiaamu voinut olla! Tunnin kruunasi vielä se, että olin oppinut istumaan satulassa tällä hevosella, jolla on todella pompottava laukka. 


Kauniin lauantain kunniaksi grillasimme pihvit. Kylläpä grilliruoka maistuikin hyvälle talven jälkeen! 


 
 Sunnuntaina lähdimme heti aamusta tyttäreni kanssa tallimme järjestämälle matkalle Tampereelle Hevosmessuille. Minä seurasin esim. Marko Björsin kouluratsastusklinikan. 
Piipahdin myös vanhempieni luona lounaalla. Sain täydennystä työvaatekaappiini, vaatehullulta äidiltäni. Harmikseni en näköjään muistanut ottaa sieltä yhtään kuvaa. Puhuimme tietysti taas niin paljon, että kuvaus unohtui. Eipä tuo mamma tuosta viime keväästä (kuva otettu silloin) mihinkään ole muuttunut ja skumppalasit kädessä nytkin rupattelimme.

Tämän viikon työviikkoni oli niin hektinen ja täynnä uutta asiaa, että blogin kirjoitukseen ei jäänyt aikaa eikä kameran kanssa juuri jaksanut kulkea. Miten ihmeessä te muut ehditte kirjoittaa blogia ja käydä päivittäin töissä? 

Tässä kuitenkin muutama puhelimella räpsitty kuva viikon varrelta. Ensimmäinen kuva on uuden työpisteeni seinällä olevasta taulusta. Ei tämä homma nyt hirveästi voi mennä pieleen ;-) 


Yritän pitää kiinni urheilusta / ulkoilusta uudesta työstäni huolimatta. Viikolla kävin kahtena iltana pitkällä kävelylenkillä, torstaina tennisvalmennustunnillani ja tänään on vuorossa ratsastus. 


Yritän pitää kiinni myös siitä, että kävisin kerran viikossa lennoilla, jotta minulla olisi  mahdollisuus tavata alaisiani ja oma ammattitaitoni pysyisi yllä. Kävin viikolla juomassa siis kahvit Varsovassa ja tapasin yhden loistavan lentoemännän! 


Kotiin päästyäni olen huokaissut syvään ja ihastellut kirsikankukkia. Tekisi kovasti mieleni käsitellä tuo meidän vanha massiivitammipöytä valkoiseksi. Olisikohan se hyvä idea?


Työmatkani on aika pitkä ja kestää ruuhka-aikaan noin 45-55 min. Olen päättänyt hyödyntää ainakin osan matkoista opiskelemalla taas ranskaa. Yhtenä päivänä ajellessani kotiin, kuuntelin ranskan cd-levyä, luin kokeeseen ja lähettelin WhatsApp-viestiä, kun totesin, että ehkä tässä on jo vähän liikaa samalla ajaessa.    


Kaikki te, jotka kärsitte migreenistä osaattekin varmasti arvata, että tuollaisen rankan työviikon päätteeksi kärsin pahasta migreenistä perjantai aamusta eiliseen iltapäivään. Toivottavasti tämä ei toistu joka viikonloppu. 

Migreenistä päästyäni menin pihaan haravoimaan ja leikkaamaan pensaita. Tein löydön. Tämä ihanuus pääsee joka kevät yllättämään minut. 


Vanhin tyttäreni siirtyy nyt lähes kymmenen vuoden jälkeen optimistijollasta isompaan veneluokkaan. Mieheni haki hänen uuden menopelinsä (Laser) eilen.   

Nyt menen silittelemään ensi viikolle työvaatteita ennen anopin visiittiä ja ratsastustuntiani. 
Aurinkoista ja rentouttavaa sunnuntaita ja energistä alkavaa viikkoa!