Sukujuhlista

Järjestimme eilen sukujuhlat teemalla prometheus juhla vanhimmalle tyttärelleni sekä syntymäpäivät kahdelle nuorimmalle lapsellemme. Mieheni piti puheen, jossa kertoi meidän asuneen tasan vuoden tässä nykyisessä talossamme. Vieraita ei olla paljon ehditty kutsua, kunnes nyt. Miten se aika rientääkin aina niin nopeasti? Sitä haluaisi ehtiä tehdä kaikenlaista, mutta päivät ja vuodet vain kuluvat. Mietin välillä, että keskitymmekö vääriin asioihin, kuluuko aikamme asioiden parissa, jotka eivät oikeasti ole niin tärkeitä? 

Havaintoja juhlista: Joidenkin  ihmisten kanssa halaus on pitkä ja lämmin. Halauksessa siirtyy sydämellisiä ajatuksia. Siinä haluaa viipyä. 

Sitä ehtii harmillisen vähän keskustelemaan vieraiden kanssa, kun hoitaa tarjoilua. 

Sain kuulla ihanaa äiti-tytär huumoria. 

Toiset taitavat sarkastisen hyvän keskustelun taidon. 

Toisilla on tapana toimia paparazzina. 

Tertin ruusu muutti meille, samoin tupakkakasvi. 

Tupakkaihminen ei tupakoinut enää. 

Toiset olivat nuortuneet viime näkemän ja toiset vanhentuneet. En tiedä kumpaan kategoriaan itse kuulun. 

Viinikellari tulee tarpeeseen, kun järjestää isompia juhlia ja jääkaappi on täynnä ruokaa. 

Koira syö kissanruokaa ja porkkanoita ja kissa pysyttelee etäällä tarkkaillen koiran jokaista liikettä. 

Päivän keskusteluista syntyi yksi HS mielipide osaston kirjoitus -eikä syyttä. 

Yksi luomi tarkistettiin ja todettiin täysin vaarattomaksi.

Sukujuhliin kai kuuluu jonkin sortin jännitteitä ihmisten välillä. On eronneita ja sotajalalla olevia. On kismaa ja kaunaa. Kaikesta selvittiin kuitenkin tahdikkaasti.  

Mansikka Brita kakku maistuu yleensä kaikille. 

Joitakin rakkaita sukulaisiamme puuttui. Yksi on Australiassa, toinen Kroatiassa ja kolmas asuu Tanskassa. Olette ajatuksissamme silti päivittäin! 

Sateeltakin välttyimme juuri ja juuri. Sade alkoi heti vieraiden lähdettyä. 

Kiitos kaikille, I love you!