Näin eilen ehkä maailman suloisimman labradorinnoutajan pennun. Eräät tuttavamme ovat ottaneet tämän koiran opaskoirakoulusta kasvatettavaksi. Minustahan ei olisi sitten luovuttamaan tällaista suloisuutta opaskoirakoulun käyttöön. Kuulin, että tälle noutajalle ei saa heittää palloa. (Sitähän siis joutuisin tekemään koko ajan, varmistaakseni, että se ei soveltuisi opaskoiraksi). Niin tai näin, kyllä oli ihana näky!
Tapasin vanhan naapurimme. Hän kertoi, että nykyään heillä on ankeaa, koska emme asu enää heidän naapurissaan. Olimme heille kuulemma kuin tähdet, valaisimme ja vaikka emme aina olleet näkyvillä, he silti aina tiesivät, että me olimme lähellä.
Voisiko sitä sitten kauniimmin sanoiksi pukea? Kuuntelin vain liikuttuneena.
Olen onnekas, kun tällaisia ihmisiä on sattunut elämäni varrelle.
Suloisella silkkikorvalla riitti ihailijoita rannassa.
Kauniita sanoja ja näkyjä viikonloppuunne!
Voi apua mikä suloinen nappisilmä-luppakorva! Ymmärtän hyvin, että harva pydtyy tuollaista kasvattamaan, tietäen että suloisuudesta on luovuttava ennen aikojaan.
VastaaPoistaIhanasti sanottu teidän ex-naapureilta ja uskon että olette joka sanan ansainneet!
Ihanaa viikonlopun loppua!
Nappisilmä-luppakorva hurmuri todellakin!
PoistaKivaa viikkoa!
Oi mikä ihanuus! En ikinä pystyisi ottamaan mitään koiranpentua kasvatettavakseni! Toisaalta, ei minulle annettaisikaan pentua kuin ehkä kerran. Minä nimittäin aivan varmasti pilaisin sen ;)
VastaaPoistaTodella kauniisti sanottu. En yhtään ihmettele että liikutuit ♥
Kiitos! Kaikkea kaunista myös sinun alkavaan viikkoosi!
Kivaa viikkoa myös sinulle!
PoistaNo on todella suloinen kaveri kerrassaan! En pystyisi antamaan minäkään häntä pois. Vaikka toisaalta minusta on hienoa miten koira voi olla ihmisen apuna juuri opaskoirana. Sinulla on ollut todella onni, että olet saanut asua noin sydämmellisten ihmisten kanssa.
VastaaPoistaNostan todellakin hattua ihmisille, jotka pystyvät olemaan apuna opaskoirien kasvatuksessa.
Poista