Tapahtui viime viikolla

Viime viikko oli hektinen, jännittävä, tapahtumarikas ja toiveikas. Blogin pariin ei ehtinyt eikä malttanut istahtaa. 

Maanantaina odotin jännittyneenä puhelua. Olin käynyt työpaikka haastattelussa. Kyseessä olisi urani suuri harppaus. Lähdin lenkille, joka on minulle hyvä tapa purkaa mieltäni. Metsä ja luonto rauhoittavat ja urheilu antaa hyvää energiaa. 

Kesken lenkin sainkin puhelun, että minut oli valittu seuraavalle haastattelukierrokselle kolmen parhaan joukkoon. Olin innoissani, mutta samalla peloissani. Tiedossa olisi niin paljon uusia asioita, osaisinko ja viihtyisinkö? Ihmisellä on kai tapana jollakin tasolla suurten asioiden kynnyksellä syöksyä innoissaan kohti uutta, mutta samalla takaraivossa jyskyttää pieni epävarmuus ja epäilyksen poikanen. 

Tiistai meni kesäpäivästä nauttiessa ja haastatteluun valmistautuessa. Havahduin siihen, että esim. tätä kesähametta käytin tällä viikolla ensimmäisen kerran tänä kesänä, vaikka hame on yksi lemppari kesävaatteistani. 

Mieheni kävi Saksassa neuvoteluissa ja onnistui saamaan itselleen mielenkiintoisen markkinointiprojektin Euroopasta nykyisen työnsä ohelle. Hän tulee siis olemaan noin kaksi viikkoa kuusta Euroopassa hoitamassa tätä tehtäväänsä. Keskiviikkona kävin haastattelussa. 

Torstai ja perjantai kuluivat työmatkalla näissä maisemissa eli Tukholmassa. 

Siitä myöhemmin oma postaus. On mukava tulla aina työmatkalta kotiin ja nähdä rakas perheeni. Olisi ihana, jos voisimme viettää vielä enemmän aikaa yhdessä. Aika kuluu niin nopeasti ja pian nämä kaverit jo ilmoittavat, että muuttavat pois kotoa. Perjantai ilta meni grillaillessa ja jutellessa.  

Lauantai aamuna heräsimme siihen, että mediheli laskeutui lähes pihaamme. Toivottavasti potilaalla on kaikki hyvin. 

Halusimme mieheni kanssa viettää päivän lastemme kanssa. Päätin tehdä kyselyn, että mitä kukakin toivoisi meidän yhdessä tekevän. Kyselyn (joka täytettiin paperille) alkaessa huomasin poikani jo lähteneen kaverinsa luokse. Toinen tytöistämme vastasi, että haluaisi koko perheen lähtevän ratsastamaan ja toinen vastasi, että haluaisi mennä surffaamaan (siis lainelautailemaan). Molempien tyttöjen toiveet tuntui vaikealta toteuttaa, joten lähdimme mieheni kanssa kaksin pyöräretkelle. Keksimme määränpääksi / lounaspaikaksi Peroba Cafen Leppävaarassa. Tarkistin netistä heidän aukioloaikansa ja eikun matkaan. 

Hieman ennen Tapiolaa puhkesi pyörästäni kumi. Taluttelimme pyörät Tapiolaan. Todettuamme, että Tapiolasta ei saa uutta rengasta eikä paikkaustarvikkeita, istuin terassille pyöräni kanssa ja mieheni fillaroi lähimpään Prismaan hakemaan paikka-ainetta. 

Näin matkamme saattoi jatkua. 

Päästyämme lopulta määränpäähämme saimme todeta, että kahvila oli poikkeuksellisesti sulkenut ovensa kaksi tuntia normaalia aiemmin. 

Paikka sinänsä olisi näyttänyt kivalta. Mieheni kuitenkin ilmoitti, että ei aio sinne toisten tulla. Tämä on monien pienten yritysten kompastuskivi, että aukioloajat ovat epäluotettavia. Monesti näihin yrityksiin on jonkin verran menemistä ja asiakkaan kannalta on todella ikävää, jos ilmoitetuista aukioloajoista ei pidetä kiinni. 

Paluumatkalla poikkesimme syömään johonkin ihan toisen tyyliseen paikkaan. Kotiin päästyämme oli matkamittariimme kertynyt 47 kilometriä. 

Sunnuntaina jännitin ratsastustuntiani. Ensiksi seurasin tyttäreni tunnin ja hän jäi seuraamaan sitten minun tuntiani. Onneksi ryhmääni tuli kaksi minulle jo alkukesän kurssilta tuttua rouvaa. Yhteensä meitä olikin tällä tunnilla vain kolme. Minä sain kimono ruunan, joka oli itsepäinen ja ilkeä. Se nimittäin nosti laukan, vaikka halusin sen ravaavan. Kysyttyäni opettajaltamme, että mitä teen väärin kun näin käy, hän vastasi minulle, että et mitään tämä tyyppi vaan haluaa laukata toiset kiinni, jotta voisi mennä niitä puremaan! Tästä hevosesta ei kyllä syntynyt suosikkiani. Valokuvaamiseen ei sillä tunnilla käteni riittänyt, joten kuva on napattu tallin sivuilta. 

Eilen sain kuulla, että jäin rekrytoinnissa toiseksi. Pettymys oli valtava, mutta haluan uskoa, että tulen huomaamaan, että tämä oli minulle parempi. 

"Katso taaksesi ja kiitä, 

Katso eteesi ja luota, 

katso ympärillesi ja rakasta" 

Kivaa viikkoa!