Vanhin tyttäreni osallistuu Kantvikissa järjestettäviin purjehduksen juniori PM-kisoihin optarilla. Poikani (pikkuveli) ei päässyt optarijoukkueeseen, joten päätti sitten lähteä liikkeelle Zoomilla.
Tänään lähdimme mieheni kanssa katsomaan kisoja vesille. Kyllä on tätäkin hommaa harrastettu viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Tällä huoltaja harrastuksella tarkoitan tätä veneessä tuntikausia istumista, kiikarit kädessä keikkuvassa veneessä huojumista, banaanien, välipalapatukoiden ja korppujen heittelyä purjehtijoille. Toisinaan sormet kohmeessa ja välillä takapuoli märkänä, mutta joskus sentään skumppalasi kädessä.
Yleensä hyvässä seurassa, kuten tänäänkin.
Huoltajana aina kuitenkin kolmen K:n taktiikalla: kuljeta, kustanna ja kannusta.
Seuramme purjehtijoita oli liikkeellä myös 29er veneellä. Seurassamme on aina ollut hyvä ilmapiiri niin vanhempien kuin purjehtijoiden kesken. Kannustamme ja autamme myös toistemme lapsia ja olemme vilpittömästi iloisia toisten onnistumisista. Viihdymme hyvin yhdessä. Yhteishengestä olkoon hyvänä esimerkkinä whatsupp- ryhmä, jonka loimme esim. seuramme kahdeksan (kuuden perheen nuoria) samalla suunnalla asuvan purjehtijan kuljettamiseksi kisapaikalle ja takaisin.
Palattuamme kotiin tein purjehtijoille jälleen pastaa. Tällä kerralla kanttarelleista. Ne olivat kauden ensimmäiset kanttarellit.
Ihan hyvä lomapäivä tämäkin! Sateeltakin vältymme jälleen juuri ja juuri.
Kivaa iltaa ja perjantaita!
Samoja tunnelmia täällä ;). Olipa kiva bongata sinut eilen radan laidalta - ja tänään kaiketi uudestaan? :). Saapi nähdä, onko tuuli meidän pojalle liian kova. Juuri tässä laskeskeltiin, että kymmenen vuotta on kulunut lasten jollaharrastusten parissa, hui sentään! Mutta arvata saattaa, että aikamoinen elämänmuoto siitä meille perheille kehkeytyy. Vaikka sitten peffa märkänä, aina uudestaan mukaan seuraamaan! Kuitenkin tämä on verrattain hauska penkkiurheilun muoto ja ulkosalla saa olla, hyvässä ja pahassa. Useimmiten onneksi hyvässä!
VastaaPoistaP.s. Lueskelin tässä taannoin edelliset postauksesi, jotka ovat jääneet minulta väliin. Pakko kertoa, että aivan ihania kuvia ne, jossa olet työmatkalla :)).
Hauska todellakin nähdä blogituttuja vesillä :-) . Näinhän se on, että olemme monesti myös miettineet, että tukijoukkojen kannalta katseltuna olisivat ne lapset huonommankin harrastuksen voineet keksiä. Useimmiten meren äärellä harrastuksen seuraaminen on kivaa!
PoistaKiitos vain kommenteistasi koskien työmatkaani. Sellaista se minun arki monesti on :-) Sitä tulee vain harvemmin kuvattua ja kerrottua.
Just Pilvin blogiin kommentoinkin, että vaikuttaa jotenkin niin ihanalta tuo jolla-äidin elämä :) Varmasti se joskus vähän koetteleekin, mutta minusta on vaan niin kertakaikkisen upeaa että lapsia tuetaan harrastuksissaan täysillä. Tuo kolme koota tiivistää sen loistavasti!
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua!
Juu kokemusta tästä jolla-äidin elämästä on ainakin kertynyt sekä Pilvillä, että minulla. Paljon siihen sisältyy mukavia asioita, mutta monesti se on myös aivan raakaa työtä. Mielelläni tuen lapsia harrastuksissaan, jos sitten sillä pysyisivät jonkun järkevän asian parissa.
PoistaHyviä tuulia viikonloppuunne!
Meillä lapset ovat harrastaneet ja harrastavat myös aluksi; -jolla, -zoom8 ja toinen heistä nyt laserpurjehdusta. Olen ihastellut myös harrastuksessa vallitsevaa ilmapiiriä. Vaikka tulimmekin sisämaavesiltä isommille vesille, lapset on otettu mukaan porukoihin. Eri seuroja, mutta yhdessä toisiaan kannustaen :-). Eikä alkuinvestoinnit ole olleet suuria, kun pursiseuralta on saanut käyttöön jollia ja zoomeja. Harrastus on kasvattanut mielestäni positiivisesti lapsen itseluottamusta selviytyä luonnonvoimia vastaan kamppaillessa ja siitä nauttiessa.
VastaaPoistaLapset olähtevät purjehtijakavereiden kanssa vapaa-ajalla vesille. Aika hieno ja terve vaihtoehto, sanoisinko :-).
Olen monesti ihastellut lajin parissa samaa asiaa, että uudet kaverit otetaan aina iloisesti vastaan. Kisakumppanit voivat olla hyviä kavereita rannassa. Asia jota ihaillen seuraan on myös se, että vanhemmat purjehtijat auttavat aina nuorempia purjehtijoita. Tämä lienee se tapa miten lajin parissa säilyy tietty kulttuuri ja tapa toimia. Harrastus kasvattaa lasta monellakin tavalla, mainitsemiesi asioiden lisäksi ainakin meillä myös rakkaus mereen ja luonnon kunnioittaminen ovat kehittyneet. Tätä kautta myös ekologiset kulutusarvot nostavat päätään. Luonnetta purjehdus myös kasvattaa mm. peräänantamattomuus on välttämättömyys.
PoistaKiva on ollut myös huomata se, että purjehduskavereiden kanssa vietetään mielellään aikaa myös muualla kuin vesillä ja kuten sanoit jopa lähdetään vapaa-ajalla keskenään purjehtimaan ihan muuten vaan. Huonomminkin voisi olla!