Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Kuusen latvassa oksien alla

On pesä pienoinen oravalla. 

Olen seuraillut, että lintupöntössämme asuu orava. Eräänä aamuna lähdin aamuyöstä töihin ja siellä se orava kurkki ja toivotteli minulle hyvää huomenta. Rusakko istui kuistin portailla ja peura käyskenteli postilaatikolla. Kettu juoksi tiellä. Lapsemme nauravatkin usein, että meillä on täällä oma eläintarha. Naapurissa lampaita ja kotona kissa. Vain hevonen puuttu kuistilta. 


Näin kissapoikamme tänään katselemassa linnunpöntön suuntaan. 



Huomasimme pian pienen oravanpoikasen. Päättelimme sen pudonneen pesästään. Se piti kovaa ääntä kiivetessään, uskoin sen huutavan äitiään. Se kiipesi pitkin puuta pöntölle useita kertoja, mutta ei osannut keikauttaa itseään tuolta pöntön katolta pesään. Näin olen sen äidin nähnyt pesään menevän. Poikanen putosi pesän suulta kaksi kertaa maahan. Onneksi olimme tässä vaiheessa jo vieneet kissan sisälle. 






Katseltuamme tätä jännitysnäytelmää jonkin aikaa, poikanen söi jotakin maasta ja alkoi sen jälkeen nukkumaan maassa. Sen oli ilmeisesti voimat niin menneet kiipeillessä. Mietimme, että pitäisikö meidän hakea tikkaat ja yrittää saada poikanen pesäänsä. Pitkän mietinnän jälkeen uskoimme, että meidän ei tulisi liiaksi puuttua niiden elämään. 

Luimme oravanpoikasen hoito-ohjeita netistä. Päättelimme tämän kaverin olevan jo siinä iässä, että se voi syödä kiinteää ruokaa. Vein sille omenanpaloja ja kaurahiutaleita sen viereen, jotta sille olisi iltapala tai mahdollisesti aamupala valmiina. Illalla alkoi taas satamaan ja se pieni kyyhötti siellä puun juurella maassa. Vanhimman tyttären kanssa veimme sille pahvilaatikon, johon teimme oravan mentävän kolon. Pehmikkeeksi laatikkoon tyttäreni ehdotti veljensä fleeceä. Haimme kuitenkin kirpparikassista yhden paidan sille pehmikkeeksi.

 Menimme hetken kuluttua katsomaan olisiko se osannut mennä majaansa. Se oli kaivanut itselleen sammaleen ja havujen sekaan maahan kuopan laatikon alle. Pahvilaatikko- majamme toimi siis hänen majansa kattona. Aika neuvokas kaveri. Toivon, että tämä sympaattinen luontokappale jää henkiin! En kyllä ymmärrä miten saan kissan pysymään erossa siitä, jos se ei osaa kiivetä puuhun pesäänsä.   

Onko teistä jollakin kokemusta oravanpoikasen pelastusoperaatioista? Kaikki neuvot otetaan ilolla vastaan. 

3 kommenttia:

  1. Samoilla holleilla asuvana saatan tietoosi, että orava on PETOELÄIN, jonka kanta on täällä Espoossa aivan liian tiuha. Orava synnyttää usean kerran vuodessa, joten yksi orava ei pesää tarvitse.
    Olen täysin suivaantunut koko paksuhäntäisiin rottiin. Pesivät talossa ja kantavat kaikki villat mukanaan.
    Päättele itse, miten menetellä......................

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asialla on luonnollisesti myös tuo puoli. Minä hyvin eläinrakkaana tein kaikkeni poikasen pelastamiseksi mutta valitettavasti se ei auttanut.

      Poista
  2. Suloinen postaus ja olisin itsekin pyrkinyt suttamaan pientä metsän eläintä. Ei niiden olemassaolo ole lopulta sen vähemmän tärkeää kuin meidän ihmistenkään. Tietysti siinä on rajansa miten pitkälle villiin luontoon voi puuttua, ei villieläintä voi kuitenkaan lemmikiksi ottaa tms.

    VastaaPoista