Aprillipäivästä tähän päivään eli tapahtui lähiaikoina

Kirjoittelinkin täälläkin, että aloitin uudessa työtehtävässäni aprillipäivänä. Vähän tietysti jännitti, että jos koko pesti on vain aprillipilaa, mutta ei se ollut. Sen sijaan uudet työkaverini olivat keksineet esimiehelleni varsinaisen aprillipilan. Ensin aamulla yksi meistä kävi (muka meiltä muilta salaa) varoittamassa pomoani, että yksi meistä neljästä on sanomassa itsensä irti. Aloitimme osastomme palaverin ja siinä yhteydessä tämä muka itsensä irtisanova kysyi, että saisiko sanoa jotakin ennen palaverin alkua. Pomoni meni aivan kalpeaksi. Takellellen kolleegani kertoi tulleensa pitkällisen harkinnan jälkeen lopulliseen päätökseensä. Hän ojensi kirjekuoren pomolleni, joka avasi sen kauhuissaan. Kirjekuoren sisällä oli kuva meistä kaikista irvistelemässä ja kädessämme meillä oli lappu, jossa luki aprillia! Saimmehan kunnon naurut! 

 

 

Yritin olla ennen uuden työni alkua järjestelmällinen ja hyvin organisoitunut. Sovittelin esim. etukäteen kaikki mahdolliset työvaatteet ristiinrastiin ja otin onnistuneista asukokonaisuuksista kuvan. Tulostin sitten tämän kuvakollaasin vaatekaappini oveen, jotta avatessani vaatekaappini aamulla minulla olisi siinä valmiita ehdotuksia. Suunnitelmani ei toiminut kuitenkaan ihan yhtä hyvin, kuin olin toivonut. Esim. eräänä aamuna puin valmiiksi hienosti silitetyn silkkipaidan päälleni suunnitellun alaosan kanssa, mutta harmikseni huomasin, että silkkipaidassa oli rinnuksilla jokin rasvatahra, jota en ollut illalla silittäessäni huomannut. 

Toisena aamuna aloin empimään hameen pituutta, olisiko se työkäyttöön kuitenkin liian lyhyt?  Voin kertoa, että monissa blogeissa esitellyt työvaatekuvat ovat alkaneet kiinnostamaan aivan uudella tavalla. Niin, että mitä te muut puette töihin päällenne? 

 

Aloitin uudessa työssäni perjantaina, joten tavallisen työrytmin vapaa viikonloppu tuli aika äkkiä. Ratsastustallilla olemme iloksemme saaneet huomata, että tunnit ovat siirtyneet maneesista ulkokentille! Menin perjantaina työn jälkeen seuraamaan tyttäreni tuntia. 

Vanhimmalla tyttärelläni oli muutamia kavereita yökylässä, joten teimme tortilloja ruuaksi heidän toiveestaan. Niin ja tytöt istuivat taas nuotion ääressä vaahtokarkkeja paahtaen. 

 

Ratsastuskenttä näkyy tuolla kanalan takana.   

 Viime viikonlopun tuntini oli poikkeuksellisesti la aamuna. Aurinko paistoi ja linnut visersivät, kun ratsastusopettajani ilmoitti, että lähdemme maastoon. Ei olisi upeampi lauantaiaamu voinut olla! Tunnin kruunasi vielä se, että olin oppinut istumaan satulassa tällä hevosella, jolla on todella pompottava laukka. 

 

Kauniin lauantain kunniaksi grillasimme pihvit. Kylläpä grilliruoka maistuikin hyvälle talven jälkeen! 

 

 Sunnuntaina lähdimme heti aamusta tyttäreni kanssa tallimme järjestämälle matkalle Tampereelle Hevosmessuille. Minä seurasin esim. Marko Björsin kouluratsastusklinikan. 

Piipahdin myös vanhempieni luona lounaalla. Sain täydennystä työvaatekaappiini, vaatehullulta äidiltäni. Harmikseni en näköjään muistanut ottaa sieltä yhtään kuvaa. Puhuimme tietysti taas niin paljon, että kuvaus unohtui. Eipä tuo mamma tuosta viime keväästä (kuva otettu silloin) mihinkään ole muuttunut ja skumppalasit kädessä nytkin rupattelimme.

 

Tämän viikon työviikkoni oli niin hektinen ja täynnä uutta asiaa, että blogin kirjoitukseen ei jäänyt aikaa eikä kameran kanssa juuri jaksanut kulkea. Miten ihmeessä te muut ehditte kirjoittaa blogia ja käydä päivittäin töissä? 

Tässä kuitenkin muutama puhelimella räpsitty kuva viikon varrelta. Ensimmäinen kuva on uuden työpisteeni seinällä olevasta taulusta. Ei tämä homma nyt hirveästi voi mennä pieleen ;-) 

 

Yritän pitää kiinni urheilusta / ulkoilusta uudesta työstäni huolimatta. Viikolla kävin kahtena iltana pitkällä kävelylenkillä, torstaina tennisvalmennustunnillani ja tänään on vuorossa ratsastus. 

 

Yritän pitää kiinni myös siitä, että kävisin kerran viikossa lennoilla, jotta minulla olisi  mahdollisuus tavata alaisiani ja oma ammattitaitoni pysyisi yllä. Kävin viikolla juomassa siis kahvit Varsovassa ja tapasin yhden loistavan lentoemännän! 

 

Kotiin päästyäni olen huokaissut syvään ja ihastellut kirsikankukkia. Tekisi kovasti mieleni käsitellä tuo meidän vanha massiivitammipöytä valkoiseksi. Olisikohan se hyvä idea?

 

Työmatkani on aika pitkä ja kestää ruuhka-aikaan noin 45-55 min. Olen päättänyt hyödyntää ainakin osan matkoista opiskelemalla taas ranskaa. Yhtenä päivänä ajellessani kotiin, kuuntelin ranskan cd-levyä, luin kokeeseen ja lähettelin WhatsApp-viestiä, kun totesin, että ehkä tässä on jo vähän liikaa samalla ajaessa.    

 

Kaikki te, jotka kärsitte migreenistä osaattekin varmasti arvata, että tuollaisen rankan työviikon päätteeksi kärsin pahasta migreenistä perjantai aamusta eiliseen iltapäivään. Toivottavasti tämä ei toistu joka viikonloppu. 

Migreenistä päästyäni menin pihaan haravoimaan ja leikkaamaan pensaita. Tein löydön. Tämä ihanuus pääsee joka kevät yllättämään minut. 

 

Vanhin tyttäreni siirtyy nyt lähes kymmenen vuoden jälkeen optimistijollasta isompaan veneluokkaan. Mieheni haki hänen uuden menopelinsä (Laser) eilen.   

 

Nyt menen silittelemään ensi viikolle työvaatteita ennen anopin visiittiä ja ratsastustuntiani. 

Aurinkoista ja rentouttavaa sunnuntaita ja energistä alkavaa viikkoa!   

 

 

 

 

 

 

    

Tapahtui viikolla

Tällä viikolla on kotona poltettu kynttilöitä sisällä ja ulkona pimeyttä vastaan. 

On potkittu lehtiä pihassa (huom. ei olla haravoitu, eikä olla siitä myöskään stressattu). 

Haarukoitu loppusyksyn lomamatkakohdetta kriteerinä ei liian pitkää lentoa, eikä suurta aikaeroa. Kohteessa pitää olla urheilumahdollisuuksia eikä liian kuuma urheiluun. Pelkkä aurinkotuolissa makailu ei meidän lomalla täytä haluttuja lomatoiveita. 

Lisääntyvää syksyn pimeyttä jaksaa taas paremmin, kun on mitä odottaa. 

Eteisen itämainen matto sai uuden kodin kylpyhuoneesta ja pari vapaapäivää kului sitten uuden maton metsästykseen ja sen vaihtamiseen. Ensiksi otin tähän TineK:n mustan juuttimaton ja sitten kävin vaihtamassa sen seuraavana päivänä minun sielunmaisemaani sopivampaan beigeen juuttimattoon. Sen seuraksena sainkin maalata sitten eteisen kenkähyllyn ja myydä muutamat lasten pieneksi jääneet gore-tex kengät. Kuluuhan ne vapaapäivät näinkin ;-) 

Työmatkallani Åre Östersundissa näin kaupungilla jo jouluvaloja. Ne näyttivät oikein kivalta, etenkin kun kylässä oli jo muutama aste pakkasta ja purevan kylmä tuuli. 

Åre Östersundissa sain myös viikon parhaat naurut, kun huoneeseeni saavuttuani löysin yöpöydältäni seuraavan iltapalan: 

"Get me something to eat" Oliko se tarkoitettu minulle iltapalaksi vai jollekin muulle, ei selvinnyt minulle ;-) 

Seuraavana päivänä ihastelin saaristomerta toimistoni ikkunasta. Ruskehtavaksi muuttuneet rantakaislikot muistuttivat erehdyttävästi hiekkarantoja. 

Työmatkani pikaruokailusta, vitamiinien saannista ja iloisista hymyistä vastasi jälleen tuttuun tapaan Joe&Juice. 

Amsterdamin tuliaisia kotiin: aamulla poimittuja ruusuja ja syysiltoja lämmittäviä punaviinejä. 

Eilen aamulla heräsin jäätävään migreenikohtaukseen. Oksentelun ja huivi silmien edessä makailun sekä lääkkeiden ottamisen jälkeen sain sen onneksi  iltapäiväksi jollakin tasolla hallintaan. Mieheni sisar Kööpenhaminasta saapui meille tyttärensä kanssa. 

Oli ihana nähdä, kuinka serkukset riemuitsivat yhdessä ja mekin saimme vaihtaa rauhassa kuulumisia mieheni siskon kanssa. Halatessani sisarta hänen saapuessaan liikutuin aivan kyyneliin. Niin harvoin me voimme tavata ja niin rakas hän minulle on. Minulla ei ole omaa sisarta ja toisinaan tuntuu siltä, kuin mieheni sisar olisi siskoni.  

Aamuisen migreenikohtaukseni vuoksi jouduin luopumaan kulinaristisista ruuanlaitto haaveistani ja tarjoilumme olivat hyvinkin helppoja ja arkisia. Tämä on minulle hyvin vaikeaa, kun mielelläni tekisin jotakin haasteellisempaa ja herkullisempaa. Oli kuitenkin ilo huomata, että päivän / illan tunnelma oli erittäin lämmin ja rento, ruuista huolimatta. Ehkä tämä oli jonkin sortin opetus minullekin, täydellisyys ei aina ole hyvästä ;-) 

Tämän päivän pyhitän sille, että en aio tehdä mitään erikoista! Mieheni lähti jo nostamaan venettä. Kausi on siis takana. Se on aina yhtä haikeaa. 

Rauhaisaa sunnuntaita sateesta huolimatta! 

Päivän positiiviset ja vähän muutakin

Tänään on päivä lähtenyt liikkeelle hieman nihkeissä merkeissä, joten keskityn eilisiin päivän positiivisiin hetkiin. Matkalla töihin klo 4.30 sain ihastella kauniita kesämaisemia ja iloisesti juoksevaa peurapariskuntaa. 

Astianpesukoneemme meni rikki toissapäivänä. Tilasimme huollon, joka lupasi tulla torstaina. Näin jo sieluni silmin, kuinka saan viettää kesälomaani tiskaten viidenhengen perheen astioita. Mieheni lähti eilen Espoo Suursaari Raceen ja halasimme pihassa ennen hänen lähtöään, kun olin juuri palannut töistä. Hän sanoi, että minulle olisi yllätys jääkaapissa. Ihana yllätys olikin! My hero!  

Työpäivän jälkeen fillaroin nuorimman kanssa uimarannalle ja matkalla söimme jäätelöt Suvisaariston kaupalla. Kiva tyttöjen retki! 

Illalla sain kaikki lapset ruokapöydän ääreen yhtäaikaa. Vanhimmat olivat olleet HSS:llä purjehduskisoissa tai tällä kertaa olivat vain odotelleet tuulta. Valmistimme näistä ihanista suklaamarengeista, kermavaahdosta ja mansikoista jälkiruokaa. 

Jotta tämä nyt ei menisi aivan liian makeaksi, niin pakko kertoa miten tämä päivä on alkanut. Jouduin heräämään lomani ensimmäisenä päivänä kukonlaulun aikaan johonkin (sanonko mihin) pastankeittopuuhiin ja heittämään lapset jälleen HSS:lle kisoihin. Siis kuka keksii, että lasten purjehduskisojen täytyy alkaa viikonloppuaamuisin joskus ennen auringonnousua?

Palasin kotiin ja söin aamiaista terassilla ja luin kirjaa. Päänsärky lääkkeenkin sain ottaa aamiaiseksi. Tämä on sitä migreenipotilaan arkea. Työpäivän jälkeisenä päivänä saa monesti aloittaa aamunsa muullakin kuin kahvilla. 

Päänsärystä hieman päästyäni päätin lähteä siivoamaan veneelle. Sekin olisi niin kiva saada käyttökuntoon. Pesin ensin vesitankin. Täytin siihen sitten vettä ja siitä se alkoi.... en löytänyt vesitankin korkkia mistään. Enkö minä laittanut sen taskuuni? Katselin veneen ympäriltä. Eikö sen pitäisi kellua? Veneen sisältä etsin kaikki takintaskut, kassit jotka olin tuonut veneelle, mieheni työkalupakista lähtien koko veneen. Korkkia ei ole missään. Tyttäreni olisi halunnut alkaa pesemään veneen kantta, mutta se ei onnistu niin kauan, kuin kannella on vesitankin täyttöaukko ilman korkkia. Lopulta noin tunnin etsinnän jälkeen päätin luovuttaa ja jatkaa veneen siivoamista. Hetken kuluttua vesitankin korkki ilmestyi siivouskassista. Ihme homma, olinhan senkin mielestäni tarkistanut moneen otteeseen. No hyvä, että löytyi, mutta harmitti, kun hyvää aikaa menee aivan turhaan etsintään. 

Taidan todellakin olla loman tarpeessa tai sitten minusta on tulossa dementikko! 

 Jatkan lomapäivääni siirtymällä katsomaan Ranskan avoimien tenniskilpailuiden naisten loppuottelua ja keitän itselleni kunnon capuccinon. 

Kivaa päivää! 

Tapahtui viime viikolla

Vauhti tuntuu vain kiihtyvän, kun joulu lähestyy. Joulun pyhät aion oleilla aivan rennosti kotona. Luen kirjoja, lorvin pyjamassa ja syön suklaata takan ääressä peiton alla. Aattona meillä on kyllä tiedossa ihanaa hulinaa. Silloin vanhempani ja anoppini tulevat meille. Pidän kovasti pöydän kattamisesta (jopa enemmän kuin ruuan laittamisesta). Tänään on taas Helsingistä hankittu jotakin ihanaa pöytää koristamaan... tuskin maltan odottaa, että saan ne pöytään. 

Alkuviikosta olin työpaikalla viestintäpalaverissa. En pidä palavereista, joissa palaverin pitäjä kysyy jotakin mielipidettä ja kaikki istuvat hiljaa. Tässä palaverissa ei onneksi ollut sitä ongelmaa. Paikalla oli paljon avoimen puheliaita osallistujia ja mielestäni palaveri oli hyvin antoisa. 

Köpiksen kentällä vietimme pitkiä taukoja. Onneksi kentällä on Lagkagehuset ja Joe& The Juice. Eväitäkin ostin näistä kahviloista. Molempia paikkoja voin lämpimästi suositella! 

Työmatka suuntautui Amsterdamiin. Hotelli aamiaiset vaikka klo 5.00 ovat aina jollakin lailla arjen ylellisyyttä. 

Työpäivät ovat monesti taistelua aikaa vastaan. Yllättävät lumiolosuhteet, myrskyt ja muut odottamattomat seikat viivästyttävät toisinaan matkantekoa. Hymyilyä, ymmärrystä, joustavuutta ja empatiaa vaaditaan näinä päivinä entistä enemmän. Yhden tällaisen päivän jälkeen vietinkin seuraavan vapaapäiväni migreenin kourissa. Migreeni on tauti, jota en toivoisi edes pahimmalle vihamiehelleni. Päivä kului nukkuessa, voihkiessa, särkylääkkeitä syödessä, vessanpönttöä halaillessa ja lopulta vanhan mummun kävelytahtia köpötellessä. Päivän päätteeksi istuin terassilla, vain saadakseni hieman happea. Yhä kuitenkin hengissä, vaikka päivän mittaan epäilys herää. Voihan sitä itsenäisyyspäivää näinkin viettää eli tapansa kullakin! 

Olin suunnitellut tekeväni ihanat ruuat juhlapäivän kunniaksi. Se jäi suunnittelun tasolle. En saanut aikaiseksi kuin nämä pienet suolaiset. 

Migreenin jälkeisenä päivänä uhkun elämäniloa! Olisin valmis tekemään mitä tahansa, olen niin onnellinen vain siitä, että olen terve! Lähdimme koko perheen voimin keskustaan. Ensimmäinen etappi oli Jääpuisto. Kiva paikka luistella, vieressä myös mukava kahvila, jonne osa perheestämme evakuoitui. Yksi lapsi jäi lukemaan kahvilaan kirjaa ja toinen poistui sinne suutuspäissään. Paikalla oli paljon ranskalaisturisteja. Heihin verrattuna olimme aika taitavia tehdessämme vaakoja ja haparoivia piruettejamme. 

Minusta on ihana tehdä uusia asioita. Uusien asioiden kokeminen tekee minut onnelliseksi. Tämä jääpuistossa luistelu oli minulle uusi kokemus ja kiva sellainen! 

Luistelun jälkeen piipahdimme vielä muutamassa kaupassa ja Tuomaan markkinoilla Senaatintorilla. Sunnuntai meni jouluisia laatikoita ja pipareita valmistaessa. Lapset ja mies pelasivat koko sen ajan monopolia keittiön pöydän ääressä. Poikani ihmetteli, miten jaksoin valmistella ruokia näin monta tuntia? No, en viitsinyt sanoa, että enemmän ihmettelen tuota neljän tunnin monopolipeliä. 

Viikon urheilut olivat tennis, luistelu ja lenkki. Ihan hyvä viikko kaiken kaikkiaan (ellei migreenipäivää lasketa). 

Kivaa alkanutta viikkoa! Hieman lisää lunta olisi toiveissa ennen joulua!