Nya bästisar

Olen ollut elämässäni onnekas naapureiden suhteen. Asuessamme punavuoressa oli meillä eräs seinänaapuri, joka soitti aina öisin musiikkia niin, että ikkunat helisi. Onneksi hän soitti Pavarottia, joten ristimme hänet herra Pavarottiksi. Asuessamme ensimmäisessä asunnossamme täällä Espoossa olimme erittäin lämpimissä väleissä muiden talon perheiden kanssa. Vietimme monia kosteita iltoja yhdessä terasseillamme, milloin rapujuhlien, milloin talkoiden merkeissä. Leikkasimme toistemme nurmikot ja teimme toistemme lumitöitä. Postia hakiessa tai roskia viedessä sai aina hyvän mielen törmätessään johonkin naapureistamme. Nämä kymmenen vuotta Melrose Placessa sujuivat nopeasti.  Seuraava tilapäinen rakennusaikainen asuntomme, rantatalo oli ihanien tulevien naapureidemme ansiota. Ensimmäisessä omassa talossamme oli upeita naapureita. Tukea ja apua löytyi aina puolin ja toisin, oli sitten kyseessä rikkinäinen vesipumppaamo tai lasten puiden latvoihin tarttunut leija. Ymmärrystäkin löytyi vaikka koiramme olisi syönyt naapurin meriretkelle tekemänsä eväät hänen laiturillaan. 

Täällä uudessakin kodissa olemme ehtineet tutustua uusiin naapureihimme. Eilen sytytin kynttilän, jonka saimme heiltä tuliaiseksi, kun olimme pitäneet silmällä heidän taloaan heidän ollessaan Lapissa. 

Naapurin rouva kysyi minulta jokin aika sitten olisinko kiinnostunut Femina -lehdestä. Hän on tilannut sen itselleen ja voisi kuulemma luettuaan laittaa sen aina minun postilaatikkoon. Olinhan minä. Eilisen vapaapäiväni kunniaksi halusin kokeilla Feminan muutamaa ruokaohjetta. Toinen niistä oli Sienipasta punajuurien kera ja toinen oli Gratinoidut pastasimpukankuoret. Minusta on ihana tehdä vapaapäivänä slow foodia ja kokeilla uusia resptejä. Tosin nauratti hieman, kun mieheni oli ehdottanut, että tekisimme  slow foodia. Hänen kontribuutionsa tähän oli istua sohvalla ipad kädessä ;-) 

Luulenpa, että jätän hänelle tänään yhden uuden ohjeen pöydälle ja hän saa valmistaa slow foodia, sillä aikaa kun minä olen töissä. 

Eihän näistä aineista voinut syntyä kuin tosi hyvää! Valmista ruokaa en ehtinyt paljon kuvailla ja mitään ei jäänyt jäljelle. 

Yrttejä pystyin vieläkin keräämään pihasta. Se ilahduttaa minua kovasti. 

Minä lähden nyt töihin, mutta rentouttavaa sunnuntaita teille, joilla se on vapaapäivä!