Tapahtui viikolla

Viikko alkoi maailman parhaan kampaajan Jani Lännenmäen My Salon kampaamossa. Kuivat harottavat maantienväriset hiukset muuttuivat hänen käsissään hyvinhoidetunnäköiseksi auringonvaalentamiksi hiuksiksi. Samalla saimme nauraa maailman menolle ja nautin kupposen capuccinoa. Autoni oli pysäköity "vahingossa" Mokon edustalle, joten olihan sielläkin pakko poiketa lähtiessäni. 

Iltapäivällä olin jo töissä ja illaksi päädyimme Karlskronaan etelä-ruotsiin.

Aamukävelyn tein pitkin Karskronan rantoja ja toreja. Aamukahvin jälkeen olikin jo vuorossa fika paus ja seurasin ruotsalaisten kahvilakäyttäytymistä. 

Lounaan söin ihanan työkaverini kanssa ja sain kuulla romanttisia tarinoita hänen nuoruudestaan kipputsilla. Kiitos niistä! 

Seuraavana aamuna oli vuorossa kunnon juoksulenkki Tukholmassa järven ympäri. 

Olin aika ylpeä itsestäni lenkin jälkeen. 

Torstai aamuna fillaroimme työkaverini kanssa ostoksille läheiseen ostoskeskukseen. Minun ostokseni liittyivät tyttäreni 10v. juhliin, jotka pidettiin sitten sunnuntaina. 

Muuten päivät kuluivat hotellilla pyörien, kunnes taas oli iltapäivällä aika pakata matkalaukku ja lähteä. 

Perjantai aamu valkeni pohjois-ruotsissa Sundsvallissa. Tein normikävelylenkkini, joka päätyi lempparikahvilaani (Tant Anci och fröken Sara). Siellä on paljon hyviä sisustuslehtiä luettavana ja hyvää kahvia. 

Kun lopultakin perjantai iltana myöhään pääsin kotiin ja omaan sänkyyn ei sitä onnentunnetta voi sanoin kuvailla! Laitoin kynttilät palamaan yöpöydälle  ja keitin kupin teetä ja kääriydyin mukaviin lämpöisiin sukkiin ja pehmeisiin lakanoihin, kissakin jaloissa kehräten. 

Lauantai meni sitten haahuillessa. Haahuilu on minulle erittäin tärkeä tapa ladata akkuja. Se on sellaista täysin päämäärätöntä toimintaa, joka pohjautuu täydellisesti tunteeseen. Tehdään juuri sitä mitä milläkin hetkellä huvittaa. Syödään sängyssä, jos siltä tuntuu, katsotaan "vain elämää" tytär kainalossa sängyllä peiton alla iltapäivällä. Juodaan lasillinen skumppaa, jos huvittaa. Siirrellään koriste-esineitä ja asetellaan kukkia.  jne. 

Sunnuntaina oli vuorossa jälleen ihmisten toivottelu tervetulleiksi, heidän kestitsemisensä ja ovella hymyillen: "hei ja kiitos käynnistä". Kyseessä oli siis nuorimman tyttäreni 10v. syntymäpäiväkutsut hänen kavereille. Syntymäpäiväthän olivat jo kesällä, mutta koska hänellä on laiska äiti, saimme juhlat aikaiseksi vasta nyt. 

Viikko päättyi jälleen rentouttavissa merkeissä tyttären ratsastustuntia seuraten ja sen jälkeen siirryimme nopeasti lämmittelemään saunaan perheen kanssa. Meidän oli tyttären kanssa pakko päästä kuvaan, koska ko. poni on meidän molempien suosikki. Mies sai toimia kuvaajana. (Saimme hänetkin kerrankin tallille mukaan, mutta älkää kysykö mitä hän siellä teki). 

Ihanaa syysviikkoa!  

Arkihaastetta kerrakseen

Kaikkialla on pyörinyt arkihaaste. Osallistuin viime vuonna Project 365 haasteeseen. Kuvasin siis yhden kuvan elämästäni jokainen päivä vuoden ajan. Olen jättänyt   arkihaasteen tänä vuonna väliin. Ketä minun arki edes kiinnostaisi? Minusta on ollut todella hauska lukea muiden arkihaaste kirjoituksia ja katsella heidän kuviaan. Monista hyvistäkin ystävistään on oppinut sitä kautta jotakin uutta. Päässyt osalliseksi heidän arkeensa. Se on ollut kivaa. 

Tässä siis minun arkeani tänään eli arkihaaste 1/1. 

Vapaapäivä. Aamu alkaa 6.30 kupposella kahvia ja aamiaisella. Lasten herätys. Poika toteaa, että minun pitäisi ommella hänen housujensa haaroväli, sillä hän haluaa nyt pukea tämän onepiece- asun. Ompelen samantien, jotta hän ei lähde rikkinäisellä vaatteella kouluun. 

Heitän lapset kouluun. Ihastelen matkalla päivä päivältä vihreämmäksi muuttuvia puita.  Matkalla näimme upean sumun merellä, jota en valitettavasti ehtinyt auton ikkunasta kuvaamaan. Hetkeä myöhemmin se oli jo hälvennyt. 

Piipahdin hammaslääkärilläni. 

Seuraavaksi menin kampaajani käsittelyyn. Kampaajani My Salonin ihana Jani löytyi myös erään naistenlehden kuvasta, jota kampaajalla selailin. Olen joskus kuullut sanottavan, että nainen saa olla onnellinen, jos löytää loistavan hammaslääkärin, kampaajan ja gynegologin. Voin siis lukeutua huippuonnellisten joukkoon! Ammattitaitoisia ja sympaattisia ihmisiä kaikki! 

Kuvasta tulikin mieleeni eilinen Mustat lesket -jakso. Siinä on muuten todella hyvä kotimainen sarja -pitkästä aikaa! 

Söin nopean lounaan Fazerilla ja menin hakemaan nuorimman tyttäreni koulusta, jotta voin viedä hänet vuorostaan hammasröntgeniin. 

Saavuimme sieltä kotiin. Isommatkin lapset tulivat kotiin. Syötiin välipalaa, katseltiin palautettuja koetuloksia. Äiti saattoi olla ilonen ja tyytyväinen! (Ainakaan he eivät esitelleet minulle niitä huonoja tuloksia). 

Join kahvit terassilla ja nautimme hetken kesästä. 

Kepeitä askeleita, liehuvia hameenhelmoja, kesämekkoja, paljaita sääriä, lakattuja varpaankynsiä, jalasta poispotkaistuja balleriinoja ja tuulessa tuivertavia hiuksia.  

Vanhimmat lapset lähtivät purjehdustreeneihin. Nuorin soitteli kotona pianoläksyjään. 

Kissalta poistin kolme punkkia. Aika lisätä punkkilääkettä. 

 Kävin nopeasti katsomassa erästä asuntoa. Se herätti paljon hyviä fiiliksiä, muistojakin.  

Nuorimmainen leipoi oman pihan raparperista piiraan ja minä tein isoon vuokaan makaronilaatikon. Mereltä palasi nälkäistä porukkaa pöydän ääreen. 

Päivän mietelause (tulee sähköpostiini positiivareilta) oli seuraava: 

Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä, ja joilla
on sisäinen hehku päällä, on paljon.
Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.

-Esa Saarinen

 Hyökkään vielä lankku- kyykkyhaasteeni pariin, joka on vielä tältä päivältä tekemättä. 

Kesäisiä ja iloisia arkipäiviä!