Antaa sataa vaan eli yksi lazy sunday

Heräsin sateen ropinaan, niin kuin kai Suomessa lokakuussa kuuluukin. Olin haaveillut sporttisesta päivästä syksyisessä auringonpaisteessa, mutta näillä mennään. Päätin siis ottaa kaiken ilon irti utuisesta ja sateen vihmomasta sunnuntaista. 

Sytyttelin kynttilöitä talon jokaiseen nurkkaan; olohuoneeseen, keittiöön, makuuhuoneeseen, pianon päälle, sitruunaruoholle tuoksuvan kynttilän kylpyhuoneeseen jne. 

Kun pyromaanin hommat oli hoidettu nautiskelin lempeästä valosta ja annoin aamun vähitellen hiljakseen herätellä minut. Päästin kissan ulos ja vedin ovenraossa syvään henkeä, kaksi peuraa juoksivat metsän suojaan. Kaunis näky!  

Keitin kupin cappucinoa ja ripottelin päälle kardemummaa. Annoin kupin lämmittää käsiäni samalla kuin kardemmumman hurmaava tuoksu huumasi minut. Siemaisin maukasta kahvia. Päätin, että tämä päivä tulee olemaan hyvä päivä! 

Ihastelin ruusuja ja niiden tuojaa ;-) 

Aidot saaristomeren lampaista keritystä villasta tehdyt villasukat kuuluvat ehdottomasti näihin päiviin. Osaisinpa itse tehdä tällaisia sukkia! 

Oli aika nauttia lisää aamiaista ja ottaa muutama kuva. 

Päivän kruunasi tyttäreni ratsastustunnin seuraaminen. Tunnilla oli nähtävissä upeita laukkaesityksiä, joskaan ei kaikki aivan suunniteltuja. Kotiin palattuamme lämmitimme saunan ja vilvoittelimme terassilla tihkusateessa. Leivoin joulutorttuja (vanhin tyttäreni kielsi minua kyllä nimittämästä niitä joulutortuiksi, se kuulemma luo liian talvisen tunnelman). Sovimme, että ne ovat syystorttuja. Kauden ensimmäiset glögit tuli juotua syystorttujen seuraksi.  

Kaiken kaikkiaan oikein rentouttava päivä, vaikka ei mennytkään etukäteissuunnitelmieni mukaan, mutta miksi sen aina pitäisi mennä suunnitelmien mukaan.

 Annetaan jokaiselle päivälle mahdollisuus tulla yhdeksi kauniiksi päiväksi elämässä!