Purjehduksen ihanuus?

Olemme purjehtineet monen monta kesää saaristomerellä. Jokainen loma on ollut omalla tavallaan unohtumaton. Olen kirjoittanut näistä aiemmin tässä blogissakin. 
Nuorimmainen on saanut uskoakseni lapsena yliannostuksen purjeveneilyä, lisäksi hän on joutunut kuuntelemaan viimeiset reilut kymmenen vuotta purjehdusjuttuja ruokapöytäkeskusteluna lähes päivittäin. Hän on muuttanut talliin ;-) 

Keskustelumme perheen yhteisestä kesäpurjehduksesta meni jotenkin siihen malliin, että nuorin vastasi, että voisi hän lähteäkin, mikäli siellä pääsee ratsastamaan. Minulle kesälomapurjehduksen tavoite oli viettää aikaa perheen kanssa, olla Hangossa, päästä idylliseen Helsingholmeniin ja tietysti käydä Högsårassa ja Farmors Caféssa. Lisäksi olin haaveillut, että olisi ihana nähdä jokin meille uusi kohde. Perheemme kolme muuta halusi vain purjehtia. Näillä mittareilla lomamme onnistui tosi hyvin.

Innokkaimmat perheemme purjehtijat olivat luvanneet siirtää veneen Espoosta Hankoon, jotta nuorimmaisen ei tarvisi aloittaa purjehdusretkeä kahden pitkän päivän kryssiosuuksilla. 

Saavuin siis nuorimman kanssa autolla  Hankoon. Vettä satoi ja veneessä roikkui kaikkialla puolimärkiä vaatteita, mieheni oli vessaremontin (vaihdettu tänä vuonna uusi wc) parissa ja itse istuin tämän kaaoksen keskellä miettien, että mitähän tästäkin tulee. Blogeja kritisoidaan paljon arjen siloittelusta (kuka sitä todellista arkea haluaisi nähdä), joten päätin tällä kertaa julkaista kuvan, joka kertoo todellisuutta sapuessani veneelle. Ei ollut kynttilät palamassa pöydällä eikä sisustustyynyt järjestyksessä (kuten hetkeä myöhemmin). Lämmityslaite pöhisi epätoivoisesti yrittäessään kuivattaa tätä tropiikkia, jota viisi ihmistä ja kissa asuttivat.

Luin juuri Endorfiininmetsästäjän kirjoituksen joka oli hyvä kuvaus lajista http://endorfiininmetsastaja.fi/purjehdus-ja-elitismi/. Jälkikirjoituksen allekirjoitan täysin. 
Yleensä ihmiset postailevat somen täyteen täydellisiä purjehduskuvia ja lajia tuntemattomat voivat näin harhautua luulemaan, että laji olisi vain pelkkää auringonpaisteessa purjein lillumista. Sitä se ei ole. Luulenpa, että tuo kirjoituksessa kuvattu wc-pöntön nupin väärään asentoon jättäminen ja sen seuraukset ovat myös kovin tuttuja kaikille pidempään lajia harrastaneille. Se siitä elitistisestä lajista. Suomen oloissa jokaiselle on varmasti tullut tutuksi myös olosuhteet, joissa saa kärsiä niin vilua kuin nälkää, toiset jopa merisairautta. (Onneksi itse olen tältä taudilta välttynyt, olisiko vuodet lentokoneessa kehittäneet tasapainoelimen). Niin, että jos ei perse kestä merivettä...

 

Meri on siitä jännä ympäristö, että se monesti puhaltaa pilvet mantereelle ja merellä paistaa aurinko. Niin kävi tässäkin, hetki myöhemmin saimme jo purjehtia aurinkoisessa säässä. 

Saavuimme siis Högsåraan aurinkoisissa tunnelmissa ja söimme veneellä. Minä hain kupin kahvia Rumpan baarista ja jälkiruuat kävimme nauttimassa aina yhtä viehättävässä Farmors Caféssa.

 

Rantautumisjuomat katettiin kannelle hyvän purjehduspäivän päätteeksi. 

 

 

Tuohon aiempaan tekstiini viitaten, aika erikoinen baarin nimi. Rumpan on sisältä todella viihtyisä, elävä tuli nurkassa loimottaen. Toimisi siis hyvin myös sadesäällä. 

 

Högsåra on kehittynyt näiden kahdenkymmenen vuoden aikana mitä me olemme saarella käyneet, mutta kehityksestä huolimatta saaren idyllinen tunnelma on onnistuttu säilyttämään ennallaan. 

 

 

Idyllinen tunnelma on säilynyt myös Farmors Caféssa, vaikka paikka on moninkertaistunut kooltaan siitä mitä se alunperin oli. 

 

 

 

Sitten kun päivä illaksi hiljaa hiipii sitä on unohtanut kaikki sotkuiset sisätilat ja purjehduksen vastoinkäymiset ja on vakuuttunut siitä, että parempaa tapaa viettää kesälomaa ei ole kuin purjehdusloma saaristomerellä. Etenkin silloin kun ympärillä on ne kaikkein rakkaimmat. 

 

  

Kesäiltaa myös sinne!

  

Tapahtui viikolla

Tällä viikolla on kotona poltettu kynttilöitä sisällä ja ulkona pimeyttä vastaan. 

On potkittu lehtiä pihassa (huom. ei olla haravoitu, eikä olla siitä myöskään stressattu). 

Haarukoitu loppusyksyn lomamatkakohdetta kriteerinä ei liian pitkää lentoa, eikä suurta aikaeroa. Kohteessa pitää olla urheilumahdollisuuksia eikä liian kuuma urheiluun. Pelkkä aurinkotuolissa makailu ei meidän lomalla täytä haluttuja lomatoiveita. 

Lisääntyvää syksyn pimeyttä jaksaa taas paremmin, kun on mitä odottaa. 

Eteisen itämainen matto sai uuden kodin kylpyhuoneesta ja pari vapaapäivää kului sitten uuden maton metsästykseen ja sen vaihtamiseen. Ensiksi otin tähän TineK:n mustan juuttimaton ja sitten kävin vaihtamassa sen seuraavana päivänä minun sielunmaisemaani sopivampaan beigeen juuttimattoon. Sen seuraksena sainkin maalata sitten eteisen kenkähyllyn ja myydä muutamat lasten pieneksi jääneet gore-tex kengät. Kuluuhan ne vapaapäivät näinkin ;-) 

Työmatkallani Åre Östersundissa näin kaupungilla jo jouluvaloja. Ne näyttivät oikein kivalta, etenkin kun kylässä oli jo muutama aste pakkasta ja purevan kylmä tuuli. 

Åre Östersundissa sain myös viikon parhaat naurut, kun huoneeseeni saavuttuani löysin yöpöydältäni seuraavan iltapalan: 

"Get me something to eat" Oliko se tarkoitettu minulle iltapalaksi vai jollekin muulle, ei selvinnyt minulle ;-) 

Seuraavana päivänä ihastelin saaristomerta toimistoni ikkunasta. Ruskehtavaksi muuttuneet rantakaislikot muistuttivat erehdyttävästi hiekkarantoja. 

Työmatkani pikaruokailusta, vitamiinien saannista ja iloisista hymyistä vastasi jälleen tuttuun tapaan Joe&Juice. 

Amsterdamin tuliaisia kotiin: aamulla poimittuja ruusuja ja syysiltoja lämmittäviä punaviinejä. 

Eilen aamulla heräsin jäätävään migreenikohtaukseen. Oksentelun ja huivi silmien edessä makailun sekä lääkkeiden ottamisen jälkeen sain sen onneksi  iltapäiväksi jollakin tasolla hallintaan. Mieheni sisar Kööpenhaminasta saapui meille tyttärensä kanssa. 

Oli ihana nähdä, kuinka serkukset riemuitsivat yhdessä ja mekin saimme vaihtaa rauhassa kuulumisia mieheni siskon kanssa. Halatessani sisarta hänen saapuessaan liikutuin aivan kyyneliin. Niin harvoin me voimme tavata ja niin rakas hän minulle on. Minulla ei ole omaa sisarta ja toisinaan tuntuu siltä, kuin mieheni sisar olisi siskoni.  

Aamuisen migreenikohtaukseni vuoksi jouduin luopumaan kulinaristisista ruuanlaitto haaveistani ja tarjoilumme olivat hyvinkin helppoja ja arkisia. Tämä on minulle hyvin vaikeaa, kun mielelläni tekisin jotakin haasteellisempaa ja herkullisempaa. Oli kuitenkin ilo huomata, että päivän / illan tunnelma oli erittäin lämmin ja rento, ruuista huolimatta. Ehkä tämä oli jonkin sortin opetus minullekin, täydellisyys ei aina ole hyvästä ;-) 

Tämän päivän pyhitän sille, että en aio tehdä mitään erikoista! Mieheni lähti jo nostamaan venettä. Kausi on siis takana. Se on aina yhtä haikeaa. 

Rauhaisaa sunnuntaita sateesta huolimatta! 

Aurinko, kesä, purjehdus ja merituulet

 

Kesälomatoiveet on nyt jätetty työnantajalle. On aika haaveilla ja suunnitella kesälomaa. Kuulun niiden onnekkaiden joukkoon, jotka rakastavat myös lunta ja talvea. On kerrassaan ihanaa hiihtää jäällä auringon paistaessa, lasketella lumen pöllytessä tai kävellä metsässä lumen narskuessa jalkojen alla. Ihanaa on myös istua talviaamuna takan ääressä pohtien elämän menoa tai polttaa kynttilöitä illan hämärtyessä.

 

En pidä siitä, että lomat suunnitellaan liiaksi etukäteen. Haluan jättää tietyn vapauden muuttaa ajatuksia mielialan ja sään mukaan. Suomen kesässä huonointa on juuri tuo epävarma sää. Aurinkotakuuta kun ei tunneta. Suunnitelmissa olisi jokusen vuoden tauon jälkeen tehdä muutaman viikon mittainen Saaristomeren purjehdusreissu. Lasten ollessa pieniä purjehdimme joskus kuusikin viikkoa yhtäjaksoisesti. Ennen lastemme syntymää purjehdimme aina 2-3 viikkoa Välimerellä. Purjehduskesistä on paljon ihania muistoja! Muistan kuinka yhden Suomen purjehduskesän jälkeen olin valmis myymään asuntomme ja vaihtamaan veneemme isompaan, siirtämään sen Välimerelle ja jatkamaan elämäämme veneessä. Sitten lasten optimistijolla-harrastus varasti kesän viikonloput erilaisten kisojen muodossa. Tänä kesänä pidän peukkuja, että tyttäreni onnistuisi pääsemään Suomen EM-joukkueeseen. Ne kisat olisivat Unkarissa kesäkuussa. Jos hänet valitaan Suomen PM-joukkueeseen (kuten kahtena edellisenä vuonna) ovat kisat Ruotsissa keskellä suunniteltua lomaamme. Ei toivottavaa. 

 

Jos sää on suotuisa ei Suomen saaristoa voita mikään! Voisin luetella loputtomasti paikkoja jonne ehdottomasti haluan palata tänä kesänä. Osa kohteista on kerrassaan hurmaavia, osasta minulla on vain niin hauskoja muistoja, että haluan ehdottomasti käydä niissä. 

Tässä kohteista muutamia:

Södergrund on se syy, miksi olemme yhä jäseniä myös vanhassa veneseurassamme. Luonnonkaunis ulkosaari, nuotiopaikka rannalla, rauhaa.

Tammisaari, muistona maauimala vesisateessa ja hyvää ruokaa Knipanilla.

Hanko… ystäviä, ystäviä, naurua, sampanjapulloja, hyvää ruokaa rantamakasiineissa, lisää luettavaa veneelle divarista, pomppulinna lapsille aamulenkkeilyä rantaa pitkin. Syitä Hangossa viihtymiseen riittää. 
  

 

 

 

 

 

    

Helsingholmen, maailman parasta tuoretta kampelaa, valkoisella hevosella ratsastusta, show jonka järjestimme kerran koiramme kanssa, rantasauna, lettukestit pitkän pöydän ääressä, käärme joka livahti tyttäreni jaloista.

Naantali, koska lapset halusivat aina Muumimaailmaan. Muumimaailma taitaa tänä vuonna olla meille jo liian lapsellinen. 

Öröskär, ystäviemme oma saari. Telttasaunassa saunomista, uimista, kalastusta ja kalojen savustusta ja syömistä. Syvällisiä keskusteluja veneen kannellä viiniä nauttien tähtitaivaan alla, lasten nukkuessa onnellisena kajuutassa. Olisimme kai voineet jatkaa elämäämme tällä pienellä autiolla saarella loputtomiin…

Kasnäs, vuosittainen huoltosatama sadeilmalla, pyykinpesua, kylpylä lapsille, luontokeskus, ruokavarastojen tankkaus ja myrskyllä veneiden auttelu satamaan. Kasnäsin kesätorilla myydään loistavia villasukkia, joita pitää hamstrata talven varalle.

Högsåra, kärrynpyöriä hiekkarannalla, Farmor´s Cafeen hurmaava tunnelma toimii niin sateella kuin auringolla. Ruuat ja leivonnaiset vievät kielen mennessään.

Sandö… uimapaikka matkalla johonkin. 

Nauvo ja Hanko sushi, kun on syönyt saariston ruokia pitkään. Muistona melontaretkiä, konerikko, purjeilla rantautuminen myrskyssä ja L´Escalessa itsemme palkitseva herkullinen päivällinen sen jälkeen. Ne loistavat uunituoreet korvapuustit ja kahvit aamulla erään kylmän ja sateisen yön jälkeen.

Jurmo, ehkä Saaristomeren suurin suosikkini. Se ihana luonnonkaunis kävelyreitti vanhalle puukirkolle. Pyöreitä meren aaltojen hyväilemiä kiviä.

Aspö, aivan ihana vanha puukirkko on tälläkin saarella. Kaunista ja aitoa. 

Utö, muistan erään illan ystäviemme kanssa tällä saarella. Kitara soi ja laulu raikasi ja laiturilla pomppi suuren suuria sammakkoja.  

Jussarö, hyvä pysähdyspaikka matkalla Hangosta kotiin. Mahtava uimaranta saaren toisella reunalla. Ensiksi pitää kuitenkin kävellä saaristomeren karmeimpien talojen ohi. 

Maininnan arvoisia ovat ehdottomasti myös Österskär, Rödhamn, Maarianhamina ja Kökar. Mielelläni kävisin näissä uudelleen. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Toivottavasti kesään sisältyisi toivomani loman lisäksi muutama omakin purjehduskilpailu lukuisten jännitettävien optimistikisojen jatkeeksi. 

 

 

    Tulkoon lämmin, aurinkoinen ja tuulinen purjehduskesä!