Tapahtui viikolla

Tällä viikolla on kotona poltettu kynttilöitä sisällä ja ulkona pimeyttä vastaan. 

On potkittu lehtiä pihassa (huom. ei olla haravoitu, eikä olla siitä myöskään stressattu). 

Haarukoitu loppusyksyn lomamatkakohdetta kriteerinä ei liian pitkää lentoa, eikä suurta aikaeroa. Kohteessa pitää olla urheilumahdollisuuksia eikä liian kuuma urheiluun. Pelkkä aurinkotuolissa makailu ei meidän lomalla täytä haluttuja lomatoiveita. 

Lisääntyvää syksyn pimeyttä jaksaa taas paremmin, kun on mitä odottaa. 

Eteisen itämainen matto sai uuden kodin kylpyhuoneesta ja pari vapaapäivää kului sitten uuden maton metsästykseen ja sen vaihtamiseen. Ensiksi otin tähän TineK:n mustan juuttimaton ja sitten kävin vaihtamassa sen seuraavana päivänä minun sielunmaisemaani sopivampaan beigeen juuttimattoon. Sen seuraksena sainkin maalata sitten eteisen kenkähyllyn ja myydä muutamat lasten pieneksi jääneet gore-tex kengät. Kuluuhan ne vapaapäivät näinkin ;-) 

Työmatkallani Åre Östersundissa näin kaupungilla jo jouluvaloja. Ne näyttivät oikein kivalta, etenkin kun kylässä oli jo muutama aste pakkasta ja purevan kylmä tuuli. 

Åre Östersundissa sain myös viikon parhaat naurut, kun huoneeseeni saavuttuani löysin yöpöydältäni seuraavan iltapalan: 

"Get me something to eat" Oliko se tarkoitettu minulle iltapalaksi vai jollekin muulle, ei selvinnyt minulle ;-) 

Seuraavana päivänä ihastelin saaristomerta toimistoni ikkunasta. Ruskehtavaksi muuttuneet rantakaislikot muistuttivat erehdyttävästi hiekkarantoja. 

Työmatkani pikaruokailusta, vitamiinien saannista ja iloisista hymyistä vastasi jälleen tuttuun tapaan Joe&Juice. 

Amsterdamin tuliaisia kotiin: aamulla poimittuja ruusuja ja syysiltoja lämmittäviä punaviinejä. 

Eilen aamulla heräsin jäätävään migreenikohtaukseen. Oksentelun ja huivi silmien edessä makailun sekä lääkkeiden ottamisen jälkeen sain sen onneksi  iltapäiväksi jollakin tasolla hallintaan. Mieheni sisar Kööpenhaminasta saapui meille tyttärensä kanssa. 

Oli ihana nähdä, kuinka serkukset riemuitsivat yhdessä ja mekin saimme vaihtaa rauhassa kuulumisia mieheni siskon kanssa. Halatessani sisarta hänen saapuessaan liikutuin aivan kyyneliin. Niin harvoin me voimme tavata ja niin rakas hän minulle on. Minulla ei ole omaa sisarta ja toisinaan tuntuu siltä, kuin mieheni sisar olisi siskoni.  

Aamuisen migreenikohtaukseni vuoksi jouduin luopumaan kulinaristisista ruuanlaitto haaveistani ja tarjoilumme olivat hyvinkin helppoja ja arkisia. Tämä on minulle hyvin vaikeaa, kun mielelläni tekisin jotakin haasteellisempaa ja herkullisempaa. Oli kuitenkin ilo huomata, että päivän / illan tunnelma oli erittäin lämmin ja rento, ruuista huolimatta. Ehkä tämä oli jonkin sortin opetus minullekin, täydellisyys ei aina ole hyvästä ;-) 

Tämän päivän pyhitän sille, että en aio tehdä mitään erikoista! Mieheni lähti jo nostamaan venettä. Kausi on siis takana. Se on aina yhtä haikeaa. 

Rauhaisaa sunnuntaita sateesta huolimatta!