Nämähän syövät kaikki

Pihassamme liikkuu lähes päivittäin peuroja. Oikeasti ne ovat kuulemma metsäkauriita. No oli mitä bambeja tahansa ne ovat hyvin liikuttavia, etenkin kun kesän aikana olemme saaneet seurata kokonaista peuraperhettä. Kaksi pientä hoippuvin jaloin liikkuvaa poikasta ja äiti. Isää näemme harvemmin. 

Toisinaan ne kiehnäävät itseään tontillamme oleviin puihin. Aamuisin näen ne syömässä keittiön ikkunan alla omenoita. Ravinnoksi ei näytä riittävän vain omenapuun tuotokset vaan ne tulkitsevat kaikki kukkaruukkuni ja perennapenkkini heille asetetuiksi ruoka-astioiksi. Kesän mittaan ovat maistunut tulppaanit, orvokit (suurta herkkua), syysleimut ja lähes kaikki perennapenkin kukat. Toisinaan yön aikana on käynyt sellainenkin ihme, että ruukkuun istutetut kukat ovat multapaakkuineen levinneet ympäriinsä terassille ja jäljellä on vain nämä multapaakut ja muutama lehti. Eipä ole tarvinnut olla kummoinen Sherlock, kun syyllinen on löytynyt. 

 

Kaikesta huolimatta nämä ovat aika liikuttavaa seurattavaa. Eräänäkin yönä näin äidin nukkumassa pihassamme omenapuun juurella kuutamon valossa. 

Yhtenä päivänä tullessani kotiin istui pihassamme jänis, puussa hakkasi palokärki ja peurojen tilalla pönötti kaksi hirveä. Siinä ne minua tuijottivat, kuin ihmetellen, että mitä minä täällä heidän reviirillään teen. Kissa kömpi esiin talon alta ja minä mietin, että onhan se kiva asua eläintarhassa. 

 

Eipä siinä sitten mitään kun lisää ruokaa kavereille. Saa nähdä maistuuko? 

(P.S. Onko kenelläkään antaa vinkkejä mitkä kukat säilyisivät?) 

Ravintorikasta viikkoa ;-) 

Kilpailusta kilpailuun

Viikonloppumme kuluvat pitkälti lasten harrastusten parissa. Olen ymmärtänyt, että näin se taitaa olla lähes joka perheessä, jossa lapset aktiivisesti jotakin harrastavat. Näin se on meillä ollut viimeiset kymmenen vuotta. Onneksi tuo harrastustoiminta on tuonut omaan elämäämme paljon muutakin kuin drivaamista ja kyysaamista, kuten lapsemme asian ilmaisisivat. Viime viikonloppuna vanhin tytär osallistui SM-kisoihin Laser veneellään ja poikani osallistui samoihin kisoihin Zoom veneellä. 

 

Kilpailu järjestettiin Rysäkarin edustalla. Tuulta vaihtevasti noin 10 m/s, mutta aallonkorkeus noin 1m-1,5m. 

Poikani oli enimmäisenä päivänä unohtanut ottaa mukaansa maston ja seuraavana päivänä lähdimme viemään hänelle unohtuneita eväitä. Tulipahan siinä samalla seurattua muutama lähtökin, niin tyttäreni kuin poikani luokissa. 

 

Seuramme vanhemmilla on aina ollut voimakas "puhalletaan yhteen hiileen" -tunnelma ja kaikki kannustavat seuran kaikkia lapsia. 

 

Kuvausolosuhteet olivat aika haasteelliset, koska vettä lensi kumiveneemme laidan yli välillä, kuin olisi ämpärillä heittänyt. 

 

Paljon on tämän lajin parissa tullut ulkoiltua myös sellaisessa säässä, jossa ei muuten tulisi juuri ulkona oltua. 

 

 

Edellisenä viikonloppuna oli nuorimman tyttären ensimmäiset esteratsastuskilpailut. 

Kilpailu oli aika sopiva kilpauraansa aloittevalle, sillä se oli ns. Clear Around -kilpailu. Tässä kilpailussa ajalla ei ole merkitystä, vaan rata suoritetaan annetussa järjestyksessä, mutta ilman aikapainetta. Kaikki radan puhtaasti suorittaneet saavat ruusukkeen. Tyttäreni kilpailuluokka oli ristikkoluokka.  

 

Jännitystä oli ilmassa. Edellisenä yönä eräs kilpailukaveri oli meillä yökylässä ja aamulla oltiin sitten tallilla hyvissä ajoin. Oli kisahuovat ja kisa-avustajat ja äidilläkin perhosia vatsassa. 

 

Puhtaan suorituksen jälkeen hymyiltiin ylpeänä ruusukkeen kanssa. Tämän lapsen harrastuksen myötä olen löytänyt itselleni uudelleen lapsuuden harrastukseni ja paljon uusia tallikavereita. 

 

Ensi viikonloppuna on vuorossa yhdet joukkuepurjehduskilpailut, yhdet syntymäpäivät ja kouluratsastus sekä esteratsastuskilpailut. 

Toimintaa siis riittää. Hyvää lauantaita kaikille!  

 

Syksyksi

Olen tehnyt muutamia hankintoja syksyksi. Ensimmäinen on siisti ja rento villaneule, jota voin käyttää niin vapaalla kuin töissä casual päivinä. 

Toinen hankintani vaati paljon työtä ja vaivaa ja olin jo aivan hilkulla lähteä laajentamaan etsintöjä Köpikseen, kunnes eteeni tuli tämä täydellinen jakku. Olin etsinyt pitkään syysjakkua, joka olisi siisti, laadukas, klassinen ja sporttinen, olematta kuitenkaan tylsä ja liian asiallinen.  

Mielessäni olin nähnyt tummansini-, viinipunaruudullisen tai mahdollisesti raidallisen jakun. Löysin kuitenkin tämän vihertävän jakun, jonka huomasin sopivan erittäin hyvin jo olemassa oleviin muihin vaatteisiini. Vaatteenihan ovat mustia, valkoisia, ruskeita tai beigensävyisiä. Kaapissani olevat kengät ja laukut ovat myös näitä värejä, paitsi ne uudet viininpunaiset saappaat. 

 

Kolmas hankintani on uusi kello. Vanha kelloni meni rikki pari viikkoa sitten lennolla. Sen kellon olin ostanut vuonna 1996 Dubaista. Halusin nyt kellon, joka on vesiurheilun kestävä (se kädessä pitää voida uida ja purjehtia), sen täytyy kestää iskuja. Ulkonäöllisesti sen tulisi olla klassinen ja sporttinen, ei mitenkään naisellinen tai romanttinen. Työni puolesta meillä on vaatimuksena, että minuuttiviisari pitää löytyä. Vaatimukseni täyttävä kello löytyi lauantain "leikitään hienoarouvaa päivänä". 

Jotenkin tämä kellon hankkiminen juuri ko. päivänä tuntui sopivalta, olihan syntymäpäiväni ja taas yksi vuosi oli takana. Syntymäpäivinä pysähtyy monesti miettimään ajankulua vähän samalla tavalla kuin vuoden vaihtuessa. Lisäksi muistelin isoäitiäni, joka omalta osaltansa sai rahoittaa hankintaani perinnön muodossa. 

 

Aika on lopulta jokaisen ihmisen ainut pääoma ja se asia, jota on vähiten varaa hukata tai hävittää. — Thomas Edison

" Time flies and so do I"

Vaatekaappiini löysi tiensä myös army vihreä Bomber Jacket. Sen materaalin on viskoosi-silkki, joten se on sellainen riittävän siisti ja ylellinen, mutta kuitenkin hieman kapinallinen. 

Kauluksessa ja helmaresoorissa on bling blingiä hopealangan muodossa. 

Juuri hyvä siis. 

Näillä varusteilla lähdetään nyt kohti syksyä ja sateita. Kaappiin on varattu myös kasa kynttilöitä ja takkaakin on jo lämmitetty. Lisätään tuohon vielä muutama hyvä leffa, kasa kirjoja ja punaviiniä niin eiköhän se tästä? 

 

Suloista sunnuntaita! Karvaturvat ja ratsastustuntini odottavat.

 

 

syyskuu halusin tai en

Olen täällä varmasti aiemminkin kirjoitellut tästä aiheesta. Olen lapsellinen "kaikki mulle heti ja nyt" -luonne. Odottelu ei ole parhaita puoliani, haluan asiat selviksi, en malta odottaa. Tällä luonteella syksy ja kevät lajitellaan odotteluvuodenajoiksi. Odotellaan talvea tai kesää. 

Mielummin hiihtäisin aurinkoisilla hangilla tai purjehtisin lämpöisen tuulen henkäillessä kesäisillä aalloilla. Toisaalta olen aina ollut hyvä muuttamaan ikäviä asioita voitoksi, joten pakkohan siihen on taas ryhtyä. Energiaansa kun ei kannata käyttää niiden asioiden surkutteluun, jolle ei itse mitään mahda. Silloin jää vaihtoehdoksi vain tehdä niihin olosuhteisiin mahdollisimman ihanteelliset olot.

 

Ajattelen elämässä laajemminkin niin, että on aina kaksi vaihtoehtoa hyväksyä tai hylätä eli lähteä. On turha marista esim. työpaikalla, kun voi valita näistä kahdesta vaihtoehdosta. Jos päätät jäädä, tee elämästäsi niissä olosuhteissa mahdollimman mukavaa tai vaihda työpaikkaa, lähde. Joskus olen lähtenyt jopa tyhjän päälle ja aina ne asiat jotenkin ratkeavat. Niin niillä on tapana tehdä. 

 

Onhan syksyssäkin ne hetkensä, kuten pimenevät illat, kynttilät. Ne kuulaat aamut ja usvaiset aamulenkit. Kirjat ja villasukat. Omenat ja sienet. 

 

Kissapoika on muuten mainio, kun häntä yrittää kuvata, hän siirtää aina katseensa toisaalle. Ujoutta vai mitä, tiedä häntä. 

 

 

Viime viikon perjantaina oli lämmin ilta. Istuimme ulkona nuotion äärellä koko perheen voimin. Ei halua päästää kesästä otettaan. 

 

 

 

 

 

Tällaisissa mietteissä siis tänään. Hyvää lauantaita kaikille! 

 

Tapahtui viikolla eli viikonlopusta viikonloppuun

Edellinen viikonloppu meni ulkoillessa ja nauttiessa upeasta syyssäästä, istuin aurinkotuolissa pihassa ja kuuntelin tuulen kohinaa puidenlatvoissa ja seurasin pilvien vauhdikasta menoa. Kävimme mieheni kanssa pitkällä kävelyllä. Varasin hotellin syksyn lomaamme varten. Saunoimme ja teimme hyvää ruokaa.

 

Pakastimme omenia talveksi vanhimman tyttäreni kanssa.

 

 Sunnuntaina söimme lounasta pursiseuramme paviljongissa Pavenilla. 

 

Sunnuntai päättyi kohokohtaan eli ratsastustuntiini. Hevosena tällä kertaa jälleen reipas "rallimamma" Pulla. 

 

Maanataiaamu alkoi aurinkoisissa merkeissä, kun ihana työkaverini oli tuonut työpöydälleni tämän miniauringon. 

 

Tiistaina lähdin heti aamusta lennoille. Käytyämme ensin Genevessä päädyimme vielä yöksi Brysseliin.

 

 

Olin matkassa ihanan vanhan (jo edellisestä yhtiöstä tuttu) työkaverini kanssa. 

Työpäivämme oli ollut varsin hektinen, joten päätimme mennä Brysseliin savuttuamme syömään salaatit terassille. Olipa kiva juttutuokio ja samalla saimme raitista ilmaa oltuamme lähes 12h suljetussa lentokoneessa.

 

Aamiaista syödessäni mietin, että montakohan hotelliaamiaista sitä on tullut elämänsä aikana syötyä? Aika monta. Kuvassa vain terveellisiä hedelmiä, mutta todellisuudessa syön aina hotelliaamiaisella myös tuoreita croissanteja ja Brysselissä ja Pariisissa myös Pain Chocolatin. Jännä muuten huomata miten tietyt tavat hotelliyöpyvillä pysyvät vuodesta toiseen. 

Tässä vaiheessa päivää emme vielä tienneet, että kotimaan lentomme päivän päätteeksi vaihtuisi Göteborgin lennoksi.  

 

Torstai aamuna olin aivan totaalisen loppu, sillä edellinen työpäiväni oli venynyt vielä lennolta saapumisen jälkeenkin ja työtunteja alkoi olla kasassa tälle viikolle jo aika hurja määrä. Lisäksi mieheni oli työmatkalla ja iltaisin sain pyörittää kotona yksin kuljetus- ja muonitusvastuuta. 

 

 

Join siis aamukahvia peuran (oikeasti ilmeisesti metsäkauris) stalkatessa ikkunan takana. Ne rakastavat omenia ja syövät niitä maasta posket pullollaan. Ja ovat kovin kesyjä ja uteliaita. Seuraavana päivänä pihassamme oli kaksi hirveä, jänis ja kissa kulki nappaamansa lintu suussa. Varsinainen eläintarha sanon minä. 

 

Kun vihdoin koitti perjantai ja saavuin kotiin, niin sohva kutsui ja kahvikaan ei väsymykseen enää auttanut. Ellei työni olisi niin mielenkiintoista kun se tällä hetkellä on, olisin harkinnut vakavissani lopputiliä ;-) 

Lauantaina päätin viettää yksin "leikitään hienoarouvaa päivän" Sellainen päivä sisältää shoppailua, lounaan ja kahvittelun jossakin viihtyisässä kahvilassa (mieluiten terassilla), piipahduksen matkan varrelle sattuvaan taidegalleriaan. Päivää ei saa suunnitella liikaa etukäteen vaan asiaan kuuluu päätön ja erityisesti aikatauluton käyskentely Helsingin keskustassa suosikkivaatteissa.

Sunnuntaipäivän vietin rakkaan ystäväni kanssa pihassamme aurinkotuolissa loikoillen, kahvitellen ja jutellen. Illan kohokohta oli taas viikoittainen ratsastustuntini, kuinkas muuten. 

Eikun voimia ja iloa viikkoonne! 

  

 

 

 

Muutamia oppeja

Olen lähiaikoina oppinut (muistunut mieleeni) joitakin asioita, jotka haluan jakaa täällä. 

1) Maailma on täynnä suuria ongelmia, joten älä anna pienten asioiden vaivata mieltäsi. 

Maksa ylinopeus- tai parkkisakkosi välittömästi ja heitä maksukuitti sen jälkeen takkaan. Annan sen palaa iloisesti ja unohda sitten koko asia. 

Hukkaat suosikkihuivisi rapujuhlissa, etkä saa sitä takaisin, vaikka sen perään kyselet. Osta uusi vastaava huivi mahdollisimman pian ja unohda koko asia.

To do -listallasi on paljon asioita. Hoida listalta pois ne asiat, jotka eivät vie paljon aikaa ja voit unohtaa sen jälkeen niiden murehtimisen. Varaa se lääkäri, maksa ne laskut jne. 

Älä siis käytä energiaasi ikävien pienten asioiden harmitteluun vaan hoida ne pois mielestäsi, yliviivaa ne listaltasi ja jatka elämääsi. 

 2) Sometimes, the best thing you can do is just stop, breathe and focus on the positive. 
And if that doesn´t work, try wine and a new pair of shoes.

Pienet ikävät asiat (itkupotkuraivarit työpaikalla) on helppo unohtaa, kun ostoskassissa on uudet kengät. Life is short buy the damn shoes. 

 

 3) Ihmisiä voi ilahduttaa pienillä yllättävillä ja odottamattomilla teoilla, hymy vastaantulijalle,
kukkia naapurille / työkaverille ilman mitään sen suurempaa syytä, tarjoutua kuljettamaan joku paikkaan minne hänen olisi hankala päästä ilman apuasi jne.

4) Osa ihmisistä suhtautuu elämään negatiivisesti ja he hakevat konfliktia. Kävele pois heidän luotaan, kamppailu mitä he käyvät ei kohdistu sinuun vaan he taistelevat itsensä kanssa.

5) Tee työsi huolella ja intohimolla, mutta älä milloinkaan unohda kuka sitä arkkuasi kantaa. Arvota elämäsi ja käytä aikasi samassa suhteessa. 
 
 

Näissä mietteissä hyvää viikonloppua!