Tapahtui viikolla -viikonlopusta viikonloppuun

Viikko oli ollut jälleen hektinen, oli ollut lumisateen myöhästyttämiä lentoja, menetettyjä jatkoyhteyksiä, loputonta pahoittelua, varhaisen välittämisen keskusteluja, lumisissa olosuhteissa ajamista ruuhkissa töihin ja takaisin ja sitten tämä kaiken alleen peittämä pimeys. Lisätään tuohon vielä yhden päivän karmea migreeni, niin perjantai oli enemmän kuin odotettu kaveri. Kääriydyimme mieheni kanssa aikaisin peiton alle, katsoimme yhteistä espanjalaista sarjaamme (Gran Hotel). Taisimme molemmat nukahtaa ennen jakson päättymistä.

 

 

Lauantaina meidät oli kutsuttu ystävämme syntymäpäiville. Lähdimme mieheni kanssa ostamaan hänelle kirjaa lahjaksi Helsingin Akateemisesta. Mukaan otimme anoppini ja kävimme yhdessä kahvilla. 

 

 Iltani meni ystävämme synttäreillä. Sankarin vaimo oli järjestänyt miehelleen yllätys syntymäpäivät. Mikä niissä onkaan aina niin hauskaa? Kaveri tulee tennistunniltaan aivan täysin tietämättömänä, kunnes ystävät tulevat nurkan takaa ja alkavat laulamaan. 

Hauska ilta, kuten heidän luonaan on aina! 

 

Aamulla valmistin isänpäivä aamiaisen ja lähetin kukkalähetyksen omalle isälleni. 

Isänpäivän sunnuntai meni muuten tallilla, sillä tyttäreni osallistui esteratsastuskilpailuihin ja minulla oli illalla ratsastustuntini. 

 

Tyttäreni poni oli tämä sama, joka oli viime kisoissakin, mutta nyt hän hyppäsi 60cm esteet ristikon sijaan. Oma tuntini sujui vauhdikkaasti tällä reippaalla suomenhevosella. 

 

Maanantaina saimme nauttia vielä tuosta ihanasta lumisesta säästä. Lähdinkin innoissani työpäivän jälkeen ulos lenkille. 

 

Alkuviikko meni muuten aika usvassa. Lumet suli ja pimeys lisääntyi. Torstaina kävin ensin Genevessä ja illalla olin tennistunnillani. Muut illat taisivat mennä lähinnä lasten taksina toimiessa ja ruokaa laitellessa.

Perjantaina olin jälleen tässä mielentilassa: "In desperate need of a full body massage, 4 days of sleep and a trip to the Bahamas."

Hain siis lisää aamukahvia ennen töihin menoa. 

 

Lauantai meni kierrätystavaroiden sortteeraamisessa, ulkoillessa, siivotessa, ruokakaupassa ja kukkakaupassa.

Illalla pidimme perheen Raclette-illan. 

 

Asensin pihaan yhdet jouluvalot. Ei kai tuolta joululta voi välttyä, vaikka valoja ei laittaisi. 

Pakko kai yrittää päästä johonkin joulutunnelmaan. 

 

Olemme ottaneet näköjään tavaksi, että syömme koko perheen yhteisen aamiaisen viikonloppuna. Tällä kertaa minä valmistin sen, joten pekonit unohtuivat, mutta tuoreita hedelmiä ja tuorepuristettua appelsiinimehua oli tarjolla. 

 

Sunnuntai meni (hyvin yllättävää varmasti) tallilla. Ensin osallistuin parin tunnin istuntaluennolle ja illalla sitten ratsastustunnilleni. 

Hevosekseni sain tällä kertaa hevosen, joka on hyvin säikyn luonteensa vuoksi pelottanut minua pitkään. Tänään kohtasin pelkoni ja ratsastin tällä kaverilla. Tyyppi on todella herttainen kaveri muuten. Tässä kuvassa se on tuolla toisessa reunassa, koska pelkää naapuriaan. "Rohkeus ei ole pelon puutetta, vaan pelon hallintaa" -mentaliteetilla siis mentiin tämä tunti. 

  

Mutta nyt nukkumaan, aamulla on aikainen herätys ja lähtö Manchesteriin. 

 

 

 

 

 

  

Tapahtui viikolla eli viikonlopusta viikonloppuun

Edellinen viikonloppu meni ulkoillessa ja nauttiessa upeasta syyssäästä, istuin aurinkotuolissa pihassa ja kuuntelin tuulen kohinaa puidenlatvoissa ja seurasin pilvien vauhdikasta menoa. Kävimme mieheni kanssa pitkällä kävelyllä. Varasin hotellin syksyn lomaamme varten. Saunoimme ja teimme hyvää ruokaa.

 

Pakastimme omenia talveksi vanhimman tyttäreni kanssa.

 

 Sunnuntaina söimme lounasta pursiseuramme paviljongissa Pavenilla. 

 

Sunnuntai päättyi kohokohtaan eli ratsastustuntiini. Hevosena tällä kertaa jälleen reipas "rallimamma" Pulla. 

 

Maanataiaamu alkoi aurinkoisissa merkeissä, kun ihana työkaverini oli tuonut työpöydälleni tämän miniauringon. 

 

Tiistaina lähdin heti aamusta lennoille. Käytyämme ensin Genevessä päädyimme vielä yöksi Brysseliin.

 

 

Olin matkassa ihanan vanhan (jo edellisestä yhtiöstä tuttu) työkaverini kanssa. 

Työpäivämme oli ollut varsin hektinen, joten päätimme mennä Brysseliin savuttuamme syömään salaatit terassille. Olipa kiva juttutuokio ja samalla saimme raitista ilmaa oltuamme lähes 12h suljetussa lentokoneessa.

 

Aamiaista syödessäni mietin, että montakohan hotelliaamiaista sitä on tullut elämänsä aikana syötyä? Aika monta. Kuvassa vain terveellisiä hedelmiä, mutta todellisuudessa syön aina hotelliaamiaisella myös tuoreita croissanteja ja Brysselissä ja Pariisissa myös Pain Chocolatin. Jännä muuten huomata miten tietyt tavat hotelliyöpyvillä pysyvät vuodesta toiseen. 

Tässä vaiheessa päivää emme vielä tienneet, että kotimaan lentomme päivän päätteeksi vaihtuisi Göteborgin lennoksi.  

 

Torstai aamuna olin aivan totaalisen loppu, sillä edellinen työpäiväni oli venynyt vielä lennolta saapumisen jälkeenkin ja työtunteja alkoi olla kasassa tälle viikolle jo aika hurja määrä. Lisäksi mieheni oli työmatkalla ja iltaisin sain pyörittää kotona yksin kuljetus- ja muonitusvastuuta. 

 

 

Join siis aamukahvia peuran (oikeasti ilmeisesti metsäkauris) stalkatessa ikkunan takana. Ne rakastavat omenia ja syövät niitä maasta posket pullollaan. Ja ovat kovin kesyjä ja uteliaita. Seuraavana päivänä pihassamme oli kaksi hirveä, jänis ja kissa kulki nappaamansa lintu suussa. Varsinainen eläintarha sanon minä. 

 

Kun vihdoin koitti perjantai ja saavuin kotiin, niin sohva kutsui ja kahvikaan ei väsymykseen enää auttanut. Ellei työni olisi niin mielenkiintoista kun se tällä hetkellä on, olisin harkinnut vakavissani lopputiliä ;-) 

Lauantaina päätin viettää yksin "leikitään hienoarouvaa päivän" Sellainen päivä sisältää shoppailua, lounaan ja kahvittelun jossakin viihtyisässä kahvilassa (mieluiten terassilla), piipahduksen matkan varrelle sattuvaan taidegalleriaan. Päivää ei saa suunnitella liikaa etukäteen vaan asiaan kuuluu päätön ja erityisesti aikatauluton käyskentely Helsingin keskustassa suosikkivaatteissa.

Sunnuntaipäivän vietin rakkaan ystäväni kanssa pihassamme aurinkotuolissa loikoillen, kahvitellen ja jutellen. Illan kohokohta oli taas viikoittainen ratsastustuntini, kuinkas muuten. 

Eikun voimia ja iloa viikkoonne! 

  

 

 

 

Tapahtui viikolla

Nyt on pakko tulla tänne postaamaan, alan nimittäin vähitellen pääsemään käsiksi tähän "normaalien ihmisten työrytmiin". Muutamien ensimmäisten (uudessa työtehtävässäni) viikkojen jälkeen luulin, että elämä rajoittuu ainoastaan viikonloppuihin. Kauniiden säiden ja unikoulun jälkeen uskon, että elämää voi olla myös viikolla -ainakin hetkittäin.

Maanantaina liikenne oli täysin sekaisin. Työmatkani kesti normaalin 40 min. sijaan tasan kaksi tuntia. Huh huh sanon minä. Ja kenen ihmisen idea voi olla alkaa remontoimaan yhtäaikaa sekä Kehä ykköstä että Kehä kolmosta ja ajoittaa pahimmat tiesulut ruuhka-aikaan? Ajeltuani ruuhkissa tunnin myös kotiin, olin lenkin tarpeessa. 

 

Tuntui hyvältä päästä ruuhkista tänne maalle. 

 

Tiistaina ajoin suoraan töistä Hesan keskustaan mahtavalle kampaajalleni Janille. 

Työn jälkeen istun nykyään aina kahville terassille. Äitini ihmettelee miten tarkenen istua niin paljon ulkona. Tässä hänelle kuva miten pukeudutaan silloin jos on jo / vielä viileää. Nahkatakin päälle puetaan lämmin mohairhuivi.

Jalkaan laitetaan Uggit ja jalkojen päälle shaali, jos on kylmä. Hän tietysti yrittää leikkiä kesää jossakin viehättävässä ohuessa silkkipaidassa. Eihän sellaisissa vermeissä Suomessa ulkona tarkene.  

 

Keskiviikkona ajelin suoraan töistä Haukilahden paviljonkiin tapaamaan ystävääni. 

Voi miten ihana hetki meillä olikaan ja ilta tuntui jotenkin todella pitkältä, kun ehti vaihtaa tämän sielunsiskon kanssa kuulumiset terassilla.  

 

Torstaina ajoin suoraan hammaslääkärille töistä. Onni on hyvä hammaslääkäri. 

Minulla on onneksi joustavat työajat, joten pyrin lähtemään perjantaisin hieman aiemmin töistä. Ajelin suoraan ruokakauppaan ja sieltä terassille lukemaan uutta Elle Mat&Vin -lehteäni, joka on aina täynnä maukkaita uusia ruoka-ohjeita. 

Illan päätteeksi katselimme jakson Isänmaan puolesta. Se on huippusarja! 

Tässä kuva perjantain työasustani. Viikonloppua kohden merihenkistä ;-)  

 

 

Lauantai ja sunnuntai kuluivat leppoisissa merkeissä. Aurinko helli ja sisällä ei juuri malttanut käydä. 

Pesin terassia ja puutarhakalusteita, poistettiin vanhat markiisit ikkunoista, leikattiin nurmikkoa (mies leikkasi), leivoin kauden ensimmäisen raparperipiiraan oman pihan raparpereista, grillattiin ja saunottiin. Poikani kävi optimistijolla karsintakisoissa ja lopputuloksena karsiutui Suomen PM-joukkueeseen. Vanhin tytär oli töissä messuilla esitellen purjehdusta lajina ja nuorin tytär asui jälleen tallilla.

Ihastelin kukkivia omenapuita pihassa. Yksi niistä kukkii juuri keittiön ikkunan takana. Pakkohan niistä oli ottaa oksia myös maljakkoon, jopa kylppäriin. 

 

Niin ja sanomattakin taitaa olla jo selvää, että viikon kruunasi sunnuntai illan ratsastustuntini. Aurinkoisella kentällä, hyvässä seurassa, valkoisella orilla, t-paidassa. Do I need to say more. 

 

Että sellainen viikko. 

Hyvää alkanutta viikkoa! 

 

Tästä se elämä koostuu

Törmäsin netissä seuraavaan tekstiin: 

Pysähdyin miettimään. Monesti, liian usein, sitä suorittaa päiviään tai kahlaa niitä läpi sen enempää miettimättä ja haaveilee seuraavasta vapaasta tai matkasta. 

Eihän se niin saisi olla, sillä tässä ja nyt on elämäsi! Huomisesta ei kukaan meistä tiedä. 

Olen pitänyt moneen otteeseen kiitollisuuspäiväkirjaa mielessäni. Mietin iltaisin ennen nukkumaanmenoa, mitkä olivat kolme kivaa asiaa, jotka kohdalleni osuivat tänään. Mistä asioista olen kiitollinen. 

Tämä tapa auttaa ainakin minua huomaamaan, että arki on aika ihanaa! Mieleeni saattaa tulla enemmänkin kuin kolme asiaa, kunhan ajatukselle antaa hetken. 

Eilen illalla pysähdyin jälleen miettimään päivääni. Päivääni sisältyi työpäivän keskellä mielenkiintoinen kahvihetki Tukholmassa ihanan työkaverini kanssa. Pysähdyimme miettimään mitkä asiat meitä työssämme kiehtovat, vertailimme taas kulttuurieroja ja sitä onko esim. etelä-euroopassa naisen asema parempi vai huonompi kuin pohjolassa. Pohdimme lasten kasvatusta ja matkailun merkitystä lasten kasvatuksessa. Tulipa siinä sivussa mietittyä sekin, että millainen mies on seksikäs. 

Kotiin palattuani ihastelin upeaa säätä ja avautuvia pioneja. Leikin kissa kanssa jälleen "hide and seek"-leikkiä, joka menee niin, että minä etsin ja huutelen epätoivoisesti kissaani ja luovuttuani toivosta hän seisoo vieressäni. Minulla ei ole mitään aavistusta siitä, että miten hän tämän tekee. Ainakin hän näyttää nauttivan tästä leikistä. 

Veneemme laskettiin veteen sunnuntaina. Hienon illan kunniaksi halusin mennä veneelle juomaan kupin teetä. Samalla veimme veneelle patjat ja joitakin turvavarusteita. 

Veneemme on ollut meillä reilut viisitoista vuotta. Yhdessä olemme kokeneet jos jonkilaista seikkailua. Matkan varrella on ollut niin tyyntä kuin myrskyä. Jälleennäkeminen tuntui hyvältä. Mieheni kommentin mukaan hymyilevä vaimo kuuluu kuulemma myös tämän "kesämökin" perusvarustuksiin. 

Palattuani veneeltä ja lasten saavuttua purjehdustreeneistä valmistin meille ruokaa ja kävimme läpi päivämme. Olipa lasten päivään sisältynyt myös pieni autokolari Länsiväylällä. Onneksi ketään ei ollut sattunut pahemmin. 

Mieheni palasi veneelle nostamaan mastoa paikalleen ja pitämään vuosittaista veneväijyvuoroamme. Minä laitoin lapset nukkumaan. 

Tänään aamuni alkoi päivystysvuorolla, joten vielä ei ole tiedossa mitä tähän päivääni sisältyy. Saanko viettää vapaapäivää täällä Espoossa vai lähdenkö maailmalle,  se selviää pian. 

Kivaa arkipäivää! 

   

   

Aamulenkillä

Aamulenkilläni mietin taas viikonloppuna kuulemaani tapausta. Läheisestä lammashaasta oli kadonnut yöllä lammas, siis meidän naapuri oli kadonnut.  Mieheni ja nuorin tyttäreni olivat osallistuneet jopa etsintöihin, mutta lammasta ei löydy mistään. Aitaus on täysin ehjä ja muut lampaat jatkavat eloaan siellä aivan normaaliin tapaan. Minne se lammas katosi? Millainen sen kohtalo oli? 

Aamulenkki ryhdittää päivää jotenkin kivalla tavalla. Se selkeyttää ajatuksia ja monesti ainakin minulle syntyy uusia ideoita aamulenkillä. Ajatus kulkee nopeasti ja luovalla tavalla aamulenkeillä. Näin lenkin varrella jopa yhden aamu-uimarin. Pitäisiköhän joskus yllättää aivan jopa itsensä käymällä aamu-uinnilla näin syksyllä? Minähän siis inhoan kylmää vettä (lue alle 25 asteista). 

Aamulenkkini varrella on tällainen suora. Olen päättänyt tehdä aina tämän suoran askelkyykkyjä. Minulle tuollainen tapa sopii hyvin, että yhdistän askelkyykyt johonkin tiettyyn paikkaan. 

Sain aamulenkillä idean, että yllätän lapset heidän tullessaan koulusta kattamalla välipalan valmiiksi ulos. Lisäksi heille oli arvoitus mihin tarvitsen jatkojohtoa ja hilloa? Keksivät, että olin ajatellut paistaa jälkiruuaksi vohveleita.

Keväällä tekemäni yrtti istutukset ovat tuottaneet hyvää satoa koko kesän.  

Tällaisia arkisia juttuja tällä kertaa. Rauhaisaa iltaa ja hyvää keskiviikkoa!