Kilpailu järjestettiin Rysäkarin edustalla. Tuulta vaihtevasti noin 10 m/s, mutta aallonkorkeus noin 1m-1,5m.
Poikani oli enimmäisenä päivänä unohtanut ottaa mukaansa maston ja seuraavana päivänä lähdimme viemään hänelle unohtuneita eväitä. Tulipahan siinä samalla seurattua muutama lähtökin, niin tyttäreni kuin poikani luokissa.
Seuramme vanhemmilla on aina ollut voimakas "puhalletaan yhteen hiileen" -tunnelma ja kaikki kannustavat seuran kaikkia lapsia.
Kuvausolosuhteet olivat aika haasteelliset, koska vettä lensi kumiveneemme laidan yli välillä, kuin olisi ämpärillä heittänyt.
Paljon on tämän lajin parissa tullut ulkoiltua myös sellaisessa säässä, jossa ei muuten tulisi juuri ulkona oltua.
Edellisenä viikonloppuna oli nuorimman tyttären ensimmäiset esteratsastuskilpailut.
Kilpailu oli aika sopiva kilpauraansa aloittevalle, sillä se oli ns. Clear Around -kilpailu. Tässä kilpailussa ajalla ei ole merkitystä, vaan rata suoritetaan annetussa järjestyksessä, mutta ilman aikapainetta. Kaikki radan puhtaasti suorittaneet saavat ruusukkeen. Tyttäreni kilpailuluokka oli ristikkoluokka.
Jännitystä oli ilmassa. Edellisenä yönä eräs kilpailukaveri oli meillä yökylässä ja aamulla oltiin sitten tallilla hyvissä ajoin. Oli kisahuovat ja kisa-avustajat ja äidilläkin perhosia vatsassa.
Puhtaan suorituksen jälkeen hymyiltiin ylpeänä ruusukkeen kanssa. Tämän lapsen harrastuksen myötä olen löytänyt itselleni uudelleen lapsuuden harrastukseni ja paljon uusia tallikavereita.
Ensi viikonloppuna on vuorossa yhdet joukkuepurjehduskilpailut, yhdet syntymäpäivät ja kouluratsastus sekä esteratsastuskilpailut.
Toimintaa siis riittää. Hyvää lauantaita kaikille!
Meillä on eka kausi, jolloin ei ole enää näitä purjehduskilpailurutiineita. Luopuminen oli tavallaan haikeaa, mutta samalla ihan hirmu vapauttavaa - niin intensiivinen harrastus se kyllä on ja laskeskelimme myös, että kaikkiaan 10 vuotta tuli meilläkin täyteen. Mutta se on niin hauskaa koko perheelle sen aikaa kun sitä riittää. Voi että, miten puitkaan sanoiksi sen, että harvemmin sitä muuten esim. hyytävässä kelissä lähtisi ulos, saati vesille suhaamaan ;)). Kummallinen kansa, kun täällä harrastaa purjehdusta! Nyt meillä on toiset harrastukset, joten aikatauluistahan ei hevillä pääse ;). Onnea ruusukkeesta sinne tyttärelle :).
VastaaPoistaLiikuttavaa miten sitoutuneita olette osallistumaan lastenne harrastuksiin (omassa lapsuudenperheessäni tuo olisi aivan käsittämätöntä). Oikein sydän läikähti myötäilosta tätä lukiessani, varsinkin kun sekä heppailu että purjehdus ovat itsellekin tuttuja lajeja. On mahtavaa, että lapset ovat innostuneita ja sitoutuneita johonkin harrastukseen ja saavat siihen perheen tuen. Siitä saa niin monenlaisia eväitä pitkälle elämään!
VastaaPoista