Nämähän syövät kaikki

Pihassamme liikkuu lähes päivittäin peuroja. Oikeasti ne ovat kuulemma metsäkauriita. No oli mitä bambeja tahansa ne ovat hyvin liikuttavia, etenkin kun kesän aikana olemme saaneet seurata kokonaista peuraperhettä. Kaksi pientä hoippuvin jaloin liikkuvaa poikasta ja äiti. Isää näemme harvemmin. 

Toisinaan ne kiehnäävät itseään tontillamme oleviin puihin. Aamuisin näen ne syömässä keittiön ikkunan alla omenoita. Ravinnoksi ei näytä riittävän vain omenapuun tuotokset vaan ne tulkitsevat kaikki kukkaruukkuni ja perennapenkkini heille asetetuiksi ruoka-astioiksi. Kesän mittaan ovat maistunut tulppaanit, orvokit (suurta herkkua), syysleimut ja lähes kaikki perennapenkin kukat. Toisinaan yön aikana on käynyt sellainenkin ihme, että ruukkuun istutetut kukat ovat multapaakkuineen levinneet ympäriinsä terassille ja jäljellä on vain nämä multapaakut ja muutama lehti. Eipä ole tarvinnut olla kummoinen Sherlock, kun syyllinen on löytynyt. 

 

Kaikesta huolimatta nämä ovat aika liikuttavaa seurattavaa. Eräänäkin yönä näin äidin nukkumassa pihassamme omenapuun juurella kuutamon valossa. 

Yhtenä päivänä tullessani kotiin istui pihassamme jänis, puussa hakkasi palokärki ja peurojen tilalla pönötti kaksi hirveä. Siinä ne minua tuijottivat, kuin ihmetellen, että mitä minä täällä heidän reviirillään teen. Kissa kömpi esiin talon alta ja minä mietin, että onhan se kiva asua eläintarhassa. 

 

Eipä siinä sitten mitään kun lisää ruokaa kavereille. Saa nähdä maistuuko? 

(P.S. Onko kenelläkään antaa vinkkejä mitkä kukat säilyisivät?) 

Ravintorikasta viikkoa ;-)