Ensilumi

Tänään saimme ensilumen täällä etelässä. Minä hihkuin onnesta, kun näin piharakennuksen katolla lunta ja sain välittömästi valtavasti lisää energiaa. Lumella on sellainen vaikutus minuun! Pidän siitä rauhaisan kauniista tunnelmasta kun kaikki ruma ja pimeä verhoutuu valkeaan. Mieleni valtaa alppitunnelma ja siellä vietetyt talvet. Samalla kaikkien jouluvalojen ja joulukoristelaatikon esiin kaivaminen on sallittua. 

Olin sopinut erään ystävättäreni kanssa tapaamisen Oitbackan Country White -liikkeeseen. 

Muutama ihana joulukoriste ja yksi tuoksuva kynttilä tarttuivat matkaan mukaan ja juttelimme ystävättäreni kanssa kahvikupposen ääressä. Tämän ystäväni kanssa saamme nauraa aina vedet silmissä -yleensä itsellemme. Taisimme muuten päätyi hänen kanssaan jälleen samoihin koristeisiin. Miten voikin olla niin samanlainen maku? 

http://www.countrywhite.fi/Etusivu

Kotimatkalla poikkesimme vielä Kauklahden Home Bazaar -liikkeeseen. 

Löysin sieltä tuliaiseksi miehelleni kauniin uuden viinikarahvin rikkoutuneen tilalle. 

http://www.homebazaar.fi/

Iltapäivällä innostuin poikkeamaan Päivin ihanassa uudessa liikkeessä. Kuvia en edes yrittänyt ottaa sieltä, sillä hänellä on oma blogi täynnä upeita kuvia liikkeestä ja hieman muualtakin. 

http://mondaytosundayhome.blogspot.fi/

Kahden näin puheliaan naisen kohtaaminen ei mennyt aivan hetkessä, kun juttua tuntui piisaavan. Ihana juttutuokio ja kotona muutama kaunis esine lisää! 

Illan kruunasi tennisvalmennustuntini, jossa tällä kertaa sain jopa valmentajan kehuja lentolyönnistäni. Tämä on maininnan arvoinen asia, sillä normaalisti kehuja ei juuri heru, vaan korjattavaa ja harjoiteltavaa riittää. Toisinaan hän jopa ihmettelee, että mikä laji on kyseessä. Tunnilta palattuani oli mieheni tehnyt ruuan valmiiksi ja saimme istua pöydän ääressä koko perheen voimin. 

Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut vapaapäivä! 

Hyvää torstai iltaa sinne myös! 

Tapahtui viikolla

Aloitin viikon neljän aamun aamuvuorolla. Tekee aika tiukkaa herätä neljänä aamuna peräkkäin klo 3.45. -4.30. välissä. Istuin aamukahvilla kuutamon valossa ja seurasin ohikulkevia kettuja. Kissa heräili kanssani ja lähti ulos hiirijahtiin. 

Auringon nousuja tuli seurattua työpaikkani ikkunasta. Iltaisin kuljin zombiena kotona, sillä tällaiselle luontaiselle iltavirkulle aikaiset aamut ovat kauhistus! 

Yhtenä iltana eräs rakas ystävämme (mies) toi meille kokonaisen muovipussillisen suppilovahveroita. Niitä oli kuulemma ollut kiva kerätä, mutta hän ei itse osaa niistä valmistaa mitään. 

Pakastin osan, mieheni teki pekonisienipastaa ja minä valmistin suppilovahveropikkelsiä (ohje löytyy netistä / Teija Sopasen). Pikkelsi oli todella hyvää! Sopii hyvin tapaspöytään, lihan lisukkeeksi ja jopa ruisleivän päälle. Se olisi oiva joululahjakin! 

Eräänä iltana mieheni sai valita tekeekö hän mielummin ruokaa kotona vai lähteekö harrastuskuskiksi. Hän halusi tehdä ruokaa. Tähän on siis tultu. Vein nuorimman tyttäreni hänen harrastukseensa Kiloon. Kummallisten sattumien summana tutustuin siellä yhteen naapuriperheemme rouvaan. Hänen tyttärensä on omani kanssa samassa ryhmässä. Viikonloppuna tämä kiva pikkutyttö olikin meillä jo ensimmäisen kerran kylässä. Huvittavaa mennä Kiloon asti tutustumaan naapureihin. 

Eräänä toisena iltana sain houkuteltua mieheni valokuvataiteen museoon kanssani treffeille. Siellä oli mielestäni varsin mielenkiintoinen näyttely! Puhumattakaan 

seurastani ;-) 

Kun olin neljänä päivänä peräkkäin herännyt säälimättömän aikaisin, hoitanut omat työni ja huolehtinut arvovieraista töissä, järjestänyt lisäksi työtovereilleni koulutusta ja hyvästellyt monet rakkaat työkaverit olin todella akkujen latauksen tarpeessa. Sain mieheni mukaani pitkälle metsälenkille lasten ollessa koulussa. Arjen luksusta! 

  

Viikonloppuna testailin vanhoja reseptejäni ajatellen joulua. Meille kun on tulossa jouluna tärkeitä vieraita! Toivotaan, että lumitilaukseni on mennyt perille ja saamme valkean joulun! 

Olen katsellut pihassamme kuusia hieman "sillä silmällä". Luulenpa, että joulukuusi löytyy tänä vuonna omasta pihasta. 

Iltalenkilläni eilen näin vielä melojia vesillä. Kyllä tämä marraskuu tästä sujuu! Kivaa sunnuntaita! Minä lähden käymään Kööpenhaminassa.

November sun

Marraskuun ensimmäinen päivä ja aurinko paistaa. Tästä syksystä voi siis selvitä! Olen ollut ilonen huomatessani, että tämä syksy ei ole tuntunut ainakaan toistaiseksi niin pitkältä ja pimeältä kuin aiemmin. Johtuukohan se siitä, että nykyään meillä on katuvalot vai siitä, että on ollut mielenkiintoista seurata vuodenajan vaihtumista täällä uudessa kodissa? Olen ulkoillut paljon ja syönyt d-vitamiinia. Sekin tuntuu auttavan. 

Illan pimetessä sytytän kaikki mahdolliset kynttilät ja olen nauttinut kiireettömästä ruuan laitosta ja olemme istuneet perheen kanssa ruokapöydän ääressä. Eilisen pyhäinpäivän aattona istuimme raclette grillin ympärillä. Tuli kyllä alpeille ikävä. Tänään saimme pöytään myös poikani ystävän ja nautimme ajan kanssa valmistettua paellaa ja luonnollisesti punaviiniä. 

Meidän perheessä myös glögikausi ja joulutorttuvaihe on alkanut. Kaikki keinot ovat sallittuja, jotta syksy maistuisi paremmalle. 

Tänään innostuin hankkimaan myös uuden kukkaruukun, jota suunnittelin pikkujoulukuuselle. Nyt siihen kuitenkin päätyi pihasta kuivahtaneita oksia. Sillä reissulla tapasinkin ihanan Fridan http://kotikaupunginlaidalla.blogspot.fi/ blogista. Olipa kiva halata aivan livenä! 

Tunnelmallista marraskuuta! 

Hivenen haikeaa

Työpaikkamme yt-neuvottelujen tuloksen olen hyvästellyt rakkaita työtovereitani. Viikko on ollut raskas ja hyvin haikea. Tänään kyynel vierähti hyvästellessäni ihanaakin ihanampaa italialaistunutta bella donnaa! Soitin toiselle rakkaalle työnsä lopettavalle työkaverilleni. Nauroimme puhelimessa läpi kyynelten. Adios amigo! Toivottavasti tapaamme pian! 

Tultuani kotiin paistoi aurinko niin kauniisti, että lähdin kameran kanssa ulos. Sain pian seurakseni vanhimman tyttäreni kännykkäkameransa kanssa. Keksimme kävellä yhdessä rantaan. 

Loppujen lopuksi kaiken maailman työpaikkojen yt-neuvotteluiden lomassa on tärkeää keskittyä omiin läheisiinsä ja rakkaisiinsa ja muistaa, että kuolinvuoteellaan harva miettii, että oli liian vähän töissä. 

Eräs työtoverini sanoi tänään, että tekee hyvää antaa kyynelten tulla, jos siltä tuntuu. 

Antaa itsensä tuntea haikeutta. Ehkä elossa oleminen on juuri sitä, että elää hetkissä, jotka kuolevat. 

"Mistä kauneuden voi löytää? 

Suurista asioita, jotka on tuomittu katoamaan niin kuin kaikki muukin, 

vai pienistä, jotka kaikessa vaatimattomuudessaan kykenevät tuomaan elämäämme ikuisuuden välkehtivän säkenen?"

Tällaisissa mietteissä tänään rannalla. Päässä alkoi soida Samulin kappale: 

"minä väsytän itseni työssä jota siksi teen

että pimeän hetkellä äänet niin on sanoneet

se on ihana tunne, mutta sana joka kahlitsee

käännään väsyneet kasvoni sinuun ja jaksan taas

sinä valutat voimasi minuun niinkuin nukkuvaan

se saa silmäni auki ja jalkani nousemaan oi, ihana valo, niin on nimesi kaunis sana 

oi ihana valo, onko portit jo auki?

oi ihana valo, ihana

sinä olet aurinko" 

  

Hyvää perjantaita ja voimia työelämään! 

Antaa sataa vaan eli yksi lazy sunday

Heräsin sateen ropinaan, niin kuin kai Suomessa lokakuussa kuuluukin. Olin haaveillut sporttisesta päivästä syksyisessä auringonpaisteessa, mutta näillä mennään. Päätin siis ottaa kaiken ilon irti utuisesta ja sateen vihmomasta sunnuntaista. 

Sytyttelin kynttilöitä talon jokaiseen nurkkaan; olohuoneeseen, keittiöön, makuuhuoneeseen, pianon päälle, sitruunaruoholle tuoksuvan kynttilän kylpyhuoneeseen jne. 

Kun pyromaanin hommat oli hoidettu nautiskelin lempeästä valosta ja annoin aamun vähitellen hiljakseen herätellä minut. Päästin kissan ulos ja vedin ovenraossa syvään henkeä, kaksi peuraa juoksivat metsän suojaan. Kaunis näky!  

Keitin kupin cappucinoa ja ripottelin päälle kardemummaa. Annoin kupin lämmittää käsiäni samalla kuin kardemmumman hurmaava tuoksu huumasi minut. Siemaisin maukasta kahvia. Päätin, että tämä päivä tulee olemaan hyvä päivä! 

Ihastelin ruusuja ja niiden tuojaa ;-) 

Aidot saaristomeren lampaista keritystä villasta tehdyt villasukat kuuluvat ehdottomasti näihin päiviin. Osaisinpa itse tehdä tällaisia sukkia! 

Oli aika nauttia lisää aamiaista ja ottaa muutama kuva. 

Päivän kruunasi tyttäreni ratsastustunnin seuraaminen. Tunnilla oli nähtävissä upeita laukkaesityksiä, joskaan ei kaikki aivan suunniteltuja. Kotiin palattuamme lämmitimme saunan ja vilvoittelimme terassilla tihkusateessa. Leivoin joulutorttuja (vanhin tyttäreni kielsi minua kyllä nimittämästä niitä joulutortuiksi, se kuulemma luo liian talvisen tunnelman). Sovimme, että ne ovat syystorttuja. Kauden ensimmäiset glögit tuli juotua syystorttujen seuraksi.  

Kaiken kaikkiaan oikein rentouttava päivä, vaikka ei mennytkään etukäteissuunnitelmieni mukaan, mutta miksi sen aina pitäisi mennä suunnitelmien mukaan.

 Annetaan jokaiselle päivälle mahdollisuus tulla yhdeksi kauniiksi päiväksi elämässä!  

Tapahtui viikolla

Tällä viikolla on kotona poltettu kynttilöitä sisällä ja ulkona pimeyttä vastaan. 

On potkittu lehtiä pihassa (huom. ei olla haravoitu, eikä olla siitä myöskään stressattu). 

Haarukoitu loppusyksyn lomamatkakohdetta kriteerinä ei liian pitkää lentoa, eikä suurta aikaeroa. Kohteessa pitää olla urheilumahdollisuuksia eikä liian kuuma urheiluun. Pelkkä aurinkotuolissa makailu ei meidän lomalla täytä haluttuja lomatoiveita. 

Lisääntyvää syksyn pimeyttä jaksaa taas paremmin, kun on mitä odottaa. 

Eteisen itämainen matto sai uuden kodin kylpyhuoneesta ja pari vapaapäivää kului sitten uuden maton metsästykseen ja sen vaihtamiseen. Ensiksi otin tähän TineK:n mustan juuttimaton ja sitten kävin vaihtamassa sen seuraavana päivänä minun sielunmaisemaani sopivampaan beigeen juuttimattoon. Sen seuraksena sainkin maalata sitten eteisen kenkähyllyn ja myydä muutamat lasten pieneksi jääneet gore-tex kengät. Kuluuhan ne vapaapäivät näinkin ;-) 

Työmatkallani Åre Östersundissa näin kaupungilla jo jouluvaloja. Ne näyttivät oikein kivalta, etenkin kun kylässä oli jo muutama aste pakkasta ja purevan kylmä tuuli. 

Åre Östersundissa sain myös viikon parhaat naurut, kun huoneeseeni saavuttuani löysin yöpöydältäni seuraavan iltapalan: 

"Get me something to eat" Oliko se tarkoitettu minulle iltapalaksi vai jollekin muulle, ei selvinnyt minulle ;-) 

Seuraavana päivänä ihastelin saaristomerta toimistoni ikkunasta. Ruskehtavaksi muuttuneet rantakaislikot muistuttivat erehdyttävästi hiekkarantoja. 

Työmatkani pikaruokailusta, vitamiinien saannista ja iloisista hymyistä vastasi jälleen tuttuun tapaan Joe&Juice. 

Amsterdamin tuliaisia kotiin: aamulla poimittuja ruusuja ja syysiltoja lämmittäviä punaviinejä. 

Eilen aamulla heräsin jäätävään migreenikohtaukseen. Oksentelun ja huivi silmien edessä makailun sekä lääkkeiden ottamisen jälkeen sain sen onneksi  iltapäiväksi jollakin tasolla hallintaan. Mieheni sisar Kööpenhaminasta saapui meille tyttärensä kanssa. 

Oli ihana nähdä, kuinka serkukset riemuitsivat yhdessä ja mekin saimme vaihtaa rauhassa kuulumisia mieheni siskon kanssa. Halatessani sisarta hänen saapuessaan liikutuin aivan kyyneliin. Niin harvoin me voimme tavata ja niin rakas hän minulle on. Minulla ei ole omaa sisarta ja toisinaan tuntuu siltä, kuin mieheni sisar olisi siskoni.  

Aamuisen migreenikohtaukseni vuoksi jouduin luopumaan kulinaristisista ruuanlaitto haaveistani ja tarjoilumme olivat hyvinkin helppoja ja arkisia. Tämä on minulle hyvin vaikeaa, kun mielelläni tekisin jotakin haasteellisempaa ja herkullisempaa. Oli kuitenkin ilo huomata, että päivän / illan tunnelma oli erittäin lämmin ja rento, ruuista huolimatta. Ehkä tämä oli jonkin sortin opetus minullekin, täydellisyys ei aina ole hyvästä ;-) 

Tämän päivän pyhitän sille, että en aio tehdä mitään erikoista! Mieheni lähti jo nostamaan venettä. Kausi on siis takana. Se on aina yhtä haikeaa. 

Rauhaisaa sunnuntaita sateesta huolimatta!