Auringon nousuja tuli seurattua työpaikkani ikkunasta. Iltaisin kuljin zombiena kotona, sillä tällaiselle luontaiselle iltavirkulle aikaiset aamut ovat kauhistus!
Yhtenä iltana eräs rakas ystävämme (mies) toi meille kokonaisen muovipussillisen suppilovahveroita. Niitä oli kuulemma ollut kiva kerätä, mutta hän ei itse osaa niistä valmistaa mitään.
Pakastin osan, mieheni teki pekonisienipastaa ja minä valmistin suppilovahveropikkelsiä (ohje löytyy netistä / Teija Sopasen). Pikkelsi oli todella hyvää! Sopii hyvin tapaspöytään, lihan lisukkeeksi ja jopa ruisleivän päälle. Se olisi oiva joululahjakin!
Eräänä iltana mieheni sai valita tekeekö hän mielummin ruokaa kotona vai lähteekö harrastuskuskiksi. Hän halusi tehdä ruokaa. Tähän on siis tultu. Vein nuorimman tyttäreni hänen harrastukseensa Kiloon. Kummallisten sattumien summana tutustuin siellä yhteen naapuriperheemme rouvaan. Hänen tyttärensä on omani kanssa samassa ryhmässä. Viikonloppuna tämä kiva pikkutyttö olikin meillä jo ensimmäisen kerran kylässä. Huvittavaa mennä Kiloon asti tutustumaan naapureihin.
Eräänä toisena iltana sain houkuteltua mieheni valokuvataiteen museoon kanssani treffeille. Siellä oli mielestäni varsin mielenkiintoinen näyttely! Puhumattakaan
seurastani ;-)
Kun olin neljänä päivänä peräkkäin herännyt säälimättömän aikaisin, hoitanut omat työni ja huolehtinut arvovieraista töissä, järjestänyt lisäksi työtovereilleni koulutusta ja hyvästellyt monet rakkaat työkaverit olin todella akkujen latauksen tarpeessa. Sain mieheni mukaani pitkälle metsälenkille lasten ollessa koulussa. Arjen luksusta!
Viikonloppuna testailin vanhoja reseptejäni ajatellen joulua. Meille kun on tulossa jouluna tärkeitä vieraita! Toivotaan, että lumitilaukseni on mennyt perille ja saamme valkean joulun!
Olen katsellut pihassamme kuusia hieman "sillä silmällä". Luulenpa, että joulukuusi löytyy tänä vuonna omasta pihasta.
Iltalenkilläni eilen näin vielä melojia vesillä. Kyllä tämä marraskuu tästä sujuu! Kivaa sunnuntaita! Minä lähden käymään Kööpenhaminassa.
