Se on ensimmäinen adventti. Kävimme miehen kanssa sauvakävelemässä pitkän lenkin. Tosin eräs ystävämme näki meidät ja poisti kuulemma mieheni puhelimensa yhteystiedoista. Nuorin tyttäreni kommentoi, että äiti olen huolissani, eilen sinä kudoit ja tänään kävelet sauvoilla. Tekisi nyt mieleni selitellä, että oli pakko ostaa Saaristokaupalta villalankaa, kun se näytti niin kauniilta. En tiedä syntyykö siitä minun käsissäni koskaan mitään, sillä se oli vyyhde, joka on jo aivan sotkussa. Olisikohan se pitänyt ensin tehdä keräksi? Minähän en ole kutonut sitten kouluaikojen. Enkä silloinkaan ollut siinä vahvimmillani.
Kävin tyttäreni ratsastustunteja seuraamassa. Tällä viikolla lämpöä ja valoa oli hieman vähemmän, kuin viime viikon ratsastustunnillamme Espanjassa. Saavuttuamme kotiin sormet ja varpaat kohmeessa valmistimme yhdessä hyvää ruokaa. Kaivoin joululaatikosta muutaman joulukoristeen kotiin lisää. Yritän nauttia jokaisesta joulun odotuksen hetkestä, vaikka taustalla kolkuttaa ostamattomat lahjat ja muut tekemättömät työt.
Joulukortteja en ole lähettänyt vuosiin.
Totesin, että lähetän niitä seuraavan kerran, kun se tuntuu hyvältä eikä ahdista minua. Nyt on mennyt muutama vuosi niin, että joulukortit on lukenut tekemättömien töiden listalla ja olen yliviivannut sanan kylmän rauhallisesti tekemättä mitään ja se on tuntunut helpottavalta. Arvostan kyllä suuresti, mikäli meitä joku muistaa kortein.
Kannustankin kaikkia teitä stressaamaan joulusta vähemmän ja nauttimaan siitä enemmän.
Loppujen lopuksi kovinkaan moni asia ei ole pakollinen, jos sitä oikein pysähtyy miettimään.
Nautinnollista joulukuuta!
Se on juuri näin. Kun tehtävälistan laatii minimiin, tuntuu niiden muutaman jutun tekeminen ihanalta jouluvalmistelulta, kun ei näänny asioiden alle. Olen jo muutamana jouluna "opetellut" asialistan vähentämistä ja jakamista myös pidemmälle ajalle ja se kyllä tuottaa tulosta. Minulle kaikkein tärkeimpiä ovat siisteys ja hyvä ruoka. Eikä jälkimmäinenkään tarkoita enää ylenpalttisuutta vaan huolella keskittymistä parhaimpiin ruokalajeihin. Näiden tekemisestä ei onneksi minulle stressiä tule. Lahjojakin hankimme vuosi vuodelta vähemmän, kun lapset kasvavat ja "järjevöityvät" hekin.
VastaaPoistaTotta. Sitä oppii iän myötä keskittymään olennaiseen ;-)
PoistaHyvää joulukuuta! Olipa yllättävä postaus, luulin sua niin rennoksi ettei joulunkaan järjestelyt tunnu missään :)) tämä oli siis positiivinen toteamus ja yllyke :) itse siivoan perusteellisesti, teen itse joulukortit ja kaikki ruuat ja nautin suuresti kaikesta tohinasta ja myöhäiseen venyneistä illoista (kun kaikki muut ovat nukkumassa ja teen jotain hiljaista kynttilänvalossa viinilasillinen ja joulumusiikki seuranani). Ah joulu! Nauttikaamme kaikki täysin sydämin kaikesta jouluun liittyvästä, pienestä kiireen tunnusta ja päivä päivältä lyhenevästi to do -listasta. Joulu tulee kyllä vaikka ei jokaista listan kohtaa olisi yliviivattukaan :)
VastaaPoistaHyvää joulukuuta myös sinulle! Ah ne illat todellakin, kun hääräilee lasten nukkumaan mentyä jotakin jouluista kaikessa rauhassa.
PoistaJuuri näin! Mitään jouluunkaan (tai etenkään jouluun) liittyvää ei kannata tehdä hampaat irvessä. Meillä meni vuosia, ettei ollut aikaa ja jaksamista kortteihin. Viime vuosina olen niillä aloittanut jouluun valmistautumisen ja se onkin minulle yksi mieluisimmista joulujutuista. Yhtä ihanaa on pitkin joulukuuta hakea postia ja jännittää, tuleeko jouluortteja tänään keneltäkään :).
VastaaPoistaLasten lahjoista en stressaa, laitan toiveita pitkin matkaa ylös ja osa toiveista päätyy pakettiin. Useaksi jouluksi olemme paenneet viettämään rauhallisempaa joulua Lappiin, nauttineet vain joutenolosta, toisistamme, hiihtämisestä ja laskettelemisesta. Hyvä ruoka tehdään lähtiessä mahdollisimman valmiiksi (savustetut lihat, kalat yms.) ja perillä tehdään vain pakollinen, tai se mihin sattuu olemaan fiilistä. Pääasia on, että kaikilla on hyvä ja rento mieli <3. Ihanaa joulun odotusta sinnekin!
-Riikka
Näin se on, että tässäkin asiassa monesti se vähempi on enempi :-)
Poista