Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

Entä jos alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa

tiistai 4. helmikuuta 2014

Luterilainen kasvatus ja Runebergin tortut


Keskiviikon hammaslääkäri reissun jälkeen päätin palkita itseni ja muut perheenjäsenet Runebergin tortulla. Tosin muistin vasta kotiin saavuttuani, että perheemme tytöt eivät pidä näistä tortuista. Pienen lähipiirissä tehdyn gallupin jälkeen huomasin, että ko. leivonnainen taitaa olla mielipiteet aika hyvin jakava. Siitä joko tykätään tai sitten siitä ei pidetä lainkaan.
Yhtä kaikki sitä kuuluu syödä helmikuun alussa.  



Huomasin samalla, että ajatteluni palkitsemisesta kärsimyksen jälkeen on jotain hyvin luterilaista ajattelua. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole. Mietityttää vain toisinaan, että miksi elämästä ei saisi nauttia ilman nautintoa edeltävää kärsimystä? "Ensin työ ja sitten huvi"-tyylinen ajattelu on meihin hyvin iskostunut. Voisihan se joskus miettiä niinkin päin, että ensin huvi ja nautinto ja sitten päälle työ, jos huvittaa ;-) 

Toinen tyypillinen luterilainen ajattelu liittyy sekin tähän käyntiini hammaslääkärillä. Minulta kyseltiin seuraavana päivän, että miten meni? Luterilaisen ajattelumallin selkärankaani saaneena en uskalla sanoa ääneen, että meni aivan loistavasti. Silloinhan siitä seuraisi heti takapakkia ja hirveä hammassärky, eikö niin? "Kel onni on, se onnen kätkeköön" -tyylinen ajattelu toimii tässä. Olen aina halunnut jotenkin kapinoida tätä(kin) ajattelumallia vastaan. 

Esim. saatuani tiedon, että odotan ensimmäistä lastani minun kuului tietysti odotella mahdollismman pitkään, ennen kuin uskaltaisin hankkia lapselle yhtään mitään. Muuten raskaus menisi kesken aivan varmasti. Halusin kuitenkin piristää itseäni alkuraskauden huonovointisuuden keskellä ja kohtaloani uhmaten menin lastenvaateliikeeseen ja ostin pienen potkupuvun. Teko, jota en ole päivääkään elämässäni katunut, mutta joka sillä hetkellä vaati suurta rohkeutta. Pidin tätä pientä pakettia kuin suurinta aarrettani piilossa lähes kaikilta. Se tuntui hyvältä ja antoi voimaa ja uskoa tulevaan. Lapsemme synnyttyä puimme tämän potkupuvun hänelle laitokselta lähtiessämme. Se oli suuri saavutus, unelma joka oli toteutunut. Puku, joka oli ollut minulla lastamme varten kuukausia ja kuukausia oli nyt tämän pienen hengittävän ihmisalun päällä.       



Vaikka haluankin uskoa -ja uskonkin, niin tietty vanhojen opittujen ajatusmallien ravistelu tekee toisinaan hyvää. Eikö me kaikki kuitenkin lopulta tavoitella täällä elämässä onnellisuutta. Uskon, että onnellisuus taas tulee mm. siitä, että uskallamme ottaa vastuun elämästämme. Olemme onnellisia ja saamme näin ympärillä olevat ihmiset onnelliseksi. Toisinaan tämä vaatii luovaa ajattelua, joka on asioiden tekemistä uudella tavalla. Toisinaan se vaatii sitä, että kuuntelemme sydäntämme ja toimimme sen mukaan. Teemme asioita siten, kun ne meistä tuntuvat hyviltä ja oikeilta. Olipa se nyt sitten tortun syöminen ennen tai jälkeen työn. 
Uskallamme sanoa ääneen, että olemme onnellisia, uskallamme nauttia siitä tunteesta. 

Entä jos  alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa? 



12 kommenttia:

  1. Tuon taidon opetteluun taitaa kyllä tässä luterilaisessa maassa mennä koko elinikä;) Mutta jokainen päivä, jonka uskaltaa elää täysillä, nauttia ja tehdä juurikin mitä huvittaa, on kiitoksen arvoinen.
    Oikein hyvää, onnellista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taitaa, mutta ei anneta periksi! Pahintahan tässä on se, että jos uskaltaa nauttia päivistään, tehdä mitä huvittaa ja vaikka lorvia, niin sitähän ei ainakaan uskalla ääneen sanoa. Se on paheksuttua ;-)

      Poista
  2. Kivoja ajatuksia, ja ihan vinhaa peräähän myöskin. Itse olen kyllä aikamoinen lörppö, ja kujertelen kuulumisiani joskus hiukan turhankin paljon... mutta kukin tavallaan, eikö? On kiva nauttia ja olla iloinen, ja laittaa sitä jakoon, samalla kun voi niitä huonojakin hetkiä hiukan jaella... jaettu ilo on tupla-ilo, jaettu suru on puolikas suru.... terkut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sanonta, näinhän se juuri menee! Terkut myös sinne!

      Poista
  3. Hyviä ajatuksia kirjoitit! Jo näiden ajatusmallien tunnistaminen varmaan auttaa irtipääsemisessä.. baby steps, eli pikkuhiljaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jotenkin alkanut nyt kiinnittämään huomiota asioihin, jotka "kuuluvat mennä tietyllä tavalla" kulttuurissamme, mutta eivät välttämättä muissa kulttuureissa. Niitä olisi kai välillä hyvä kyseenalaistaa.

      Poista
  4. Jälleen joka sana, jonka kirjoitit on niin totta. Mietä pidättelee monet jopa hyvin vanhakantaiset uskomukset joita vieljelemme ympärille. Ravistelu kannattaa ehdottomasti. Ja potkupuku, ihanaa että uskalsit. Itse ostin aikanaa kanssa sen unelmien potkupuvun ja meinasi käydä niin, että vauva hädin tuskin mahtui siihen, meillä mentiin kolmatta viikkoa yliajalla =D. Ei sitä itseasiassa käytetty kuin sen yhden kerran, kun tultiin kotiin. Ja mitä torttuun tulee, olivat todella herkullisen näköisiä, mutta minä jätän ne väliin vaikka olenkin makean ystävä =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska tarina tuo sinun potkupuku juttusi ;-)

      Poista
  5. Just näin. Näinhän sitä ajattelee. Hassua, aivan kuin ei koskaan voisi iloita mistään täysin rinnoin, kuitenkin takaraivossa ajatus, siitä olenko ansainnut tämän ilon ja mitähän tästä seuraa, tietenkin jotain pahaa. Todella vaikeaa päästä irti tällaisesta ajatuksesta. Iloitaan silloin kuin siihen aihetta ja surraan vasta sitten, kun siihen aihetta. Herkuttelin eilen myöskin Runebergin tortuilla, nams. Mukavaa loppuviikoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että surra ei kannata etukäteen. Muuten surun sattuessa joutuu suremaan kahdesti... kun taas iloita kannattaa jo etukäteen!

      Poista
  6. Mmmm...herkullisia torttuja! :) Viisaita ajatuksia olit kirjoittanut. Itse olen vasta päälle nelikymppisenä alkanut pikkuhiljaa ymmärtämään, että kyllä minäkin olen onneni ansainnut. Niin ja sen ettei onneaan tarvitse aina kätkeä. Joistakin opituista tavoista ja ajatusmalleista on yllättävän vaikea päästä eroon, mutta pikkuhiljaa parempaan päin :)

    VastaaPoista
  7. Se on totta, että monet ajatusmallit istuvat kovin tiukassa. On aika vapauttavaa päästää ne menemään.
    Kaikki on onnensa ansainneet ja nauttikoon niistä täysin rinnoin!

    VastaaPoista