Sielunmaisemani

Jäin kerran miettimään, että mikä on sielunmaisemani. Ajatus siitä heräsi hyvin nopeasti. Se on alpit terävine huippuineen, häikäisevän valkoinen lumi ja kirkkaansininen taivas. Se valtava hiljaisuus ja rauha ympärilläni. Tämä on se maisema johon pystyn siirtämään itseni esim. ollessani hammaslääkärin tuolissa tai kokiessani jotakin muuta ikävää, josta haluan päästä pois. Hengitän syvään ja siirrän ajatukseni tähän sielunmaisemaani. Alpit askelta lähempänä taivasta. Kuulin kerran sanonnan, että ihminen ei pääse lähemmäksi lentämisen tunnetta ilman apuvälineitä muulla tavalla kuin laskemalla puuterilunta. Tämäkin lienee totta. Yhtä kaikki tunnen voivani täällä aina niin hyvin, jalat uuvuksissa ja keuhkot täynnä alppi-ilmaa. My home my sweet home!   

Rehellisyyden nimissä on tietysti mainittava myös toinen sielunmaisemani, joka on luonnollisesti meri, purjehdus ja kimalteleva horisontti. Tuuli, joka sekoittaa hiukset ja kutittaa varpaanvälejä. 

Molemmat maisemat ja harrastukset ovat intohimojani. Olen kiitollinen, että olen saanut nämä lajit ja maisemat elämääni rikastuttamaan ja saan harrastaa näitä perheeni kanssa. Olen kiitollinen myös siitä, että olen nuoruudessani saanut asua talvia alpeilla. Mitä ihania muistoja minulla niistäkin talvista onkaan! 

Kiehtovaa kai näissä lajeissa on myös se, että ne tuovat minusta esiin piirteitä, joista pidän. Ihminenhän viihtyy sellaisten ihmisten / asioiden parissa, jotka saavat hänestä esiin piirteet, jotka ovat hänelle mieluisia. 

Kuulinpa kerran sellaisenkin asian, että ihminen, joka on kokenut jotakin dramaattista jossakin paikassa, tulee rakastamaan tätä paikkaa ja palaa sinne aina uudelleen ja uudelleen tai sitten hän ei pysty enää koskaan palaamaan ko. paikkaan. Näin se taitaa olla.  

Ihanaa viikkoa!