Pain au chocolat ja muita muistoja

Lomassa on mielestäni kolme kivaa vaihetta. Ne ovat innostunut ja jännittävä suunnitteluvaihe. Varsinainen nautinnollinen lomailuvaihe ja kolmanneksi tämä lomakuvien katselu ja muisteluvaihe. Tämä kotiinpaluuvaihe on aina ollut minulle vähän hankala. Koen lomanjälkeistä masennusta ja tyhjyydentunnetta. En pysty ymmärtämään kommenttia, että ihana tulla taas kotiin. Onko loma ollut jotenkin huono vai miksi sitä palaisi innoissaan kotiin? Olen kuin pieni lapsi, joka ei voi ymmärtää, että loma ei voi jatkua ikuisesti. Miksi muuten ei voi? 

Tänään aamulla kaivaessani pakastimesta jäätynyttä ruisleipää kaipasin leipomosta aamulla noudettua suussasulavaa pain au chocolat leivonnaista. Sitä ihanaa croissant tyylistä leivonnaista, jonka sisällä on lämmintä kielenvievää suklaata. Jokaisella paikallisella on oma lähileipomonsa, josta he hakevat aamulla tuoretta leipää. Poikani haki meille aamulla croissantteja ja pain au chocolateja leipomosta. Kolmantena aamuna leipomon rouva tiesi jo montako mitäkin tuotetta poikani halusi. Ranskalaiset tervehtivät hymyillen vastaantulijoita leipomon pussit kädessä ja patongit kainalossa. 

Ihmiset kaipaavat lomillaan eri asioita. Minulle hyvä loma tarkoittaa perheen yhteistä aikaa, maukasta ruokaa, hyvää juomaa ja urheilua tai mahdollisesti aktiivista kaupunkilomaa. Raitis ulkoilma on plussaa. En ole rantatuolissa viihtyvää sorttia. Olen kai liian levoton siihen, lisäksi en pidä ilmastosta, jossa kuumuus estää aktiivisen liikkumisen. 

Palatakseni herkullisiin alppiruokiin maininnan arvoisia ovat luonnollisesti kaikki ne ihanat juustot. Raclette, fondue, tartiflette, croute fromage ja vuohenjuustosalaatti näin muutamia mainitakseni.

Croute fromage lounaaksi.

Rapeaakin rapeampi patonki aurinkoisella terassilla 2000 metrin korkeudessa. 

Hyvää kahvia kodikkaissa kahviloissa. 

Herkullista ruokaa ruokakaupasta.

Ranskalaisilla on eurooppalaisista eniten koiria asukaslukuun suhteutettuna. Pidän heidän eläinystävällisestä asenteestaan. Koiria näkee kahviloissa ja ravintoloissa melkein kaikilla paikallisilla. Allergisia ei ilmeisesti Ranskassa ole. Johtuneeko sitten tästä siedätyshoidosta. Koirat saavat myös liikkua vapaana ja kukaan ei kommentoi niiden kiinnikytkemisestä. Tämäkin koira käveli makkarakaupan ovelle ja kaupan myyjä toi sille heti palan herkkuja ovelle. Se taitaa käydä siellä "asioimassa" päivittäin omistajaltaan salaa ;-) 

Herkkuja riittää. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä myöntää, että emme ostaneet näistä kuin muutaman macarons leivoksen.

Mainitsinko jo ihanat viinit, leikkeleet ja juustot. Sanoinko, että on jo ikävä tähän sympaattiseen henkiseen kotikaupunkiini? 

Mukavaa alkavaa viikkoa!