Bonjour Madame

Kyllä on lähipäivät olleet aikamoista haipakkaa. Meillä on ollut viime sunnuntaista lähtien ranskalainen vaihto-oppilas kotona. Hän on erittäin suloinen tapaus, yhdeksän vuotias hymyilevä ja hyväkäytöksinen mademoiselle. On ihana kuulla aamulla hymyilevä tervehdys: "Bonjour Madame". Toisaalta on hyvin työlästä, kun kotona asuu meille ennestään aivan outo lapsi, joka puhuu ainoastaan ranskaa. Tänään kävimme hänen kanssaan Suomenlinnassa. Siellä oli kaunista ja varmasti vieraamme mielestä aika eksoottista näin talvella. Tunnin opastetun kävelyretken päätteeksi maistui herkulliset laskiaispullat ja kuppi kuumaa kahvia kahvila Chapmanissa. 

Olen ollut viikolla töissä, kotona ja ulkomailla. Pakannut matkalaukkuja ja purkanut niitä. Olen kantanut kaupasta ruokaa ja valmistanut kuudelle hengelle päivällisiä. Kotiin tultuani olen kuljetellut lapsia paikasta toiseen. Olen hoitanut keuhkokuumeessa olevaa rakasta miestäni. (Varokaa flunssan jälkitauteja). Olen keitellyt teetä, käynyt apteekissa ja hakenut limsaa. Olen etsinyt töistä tultuani pitkin yötä kadoksissa olevaa kissaa. Kävellyt ympäri metsiä ristiin rastiin taskulampun kanssa yöllä sitä huudellen. Kaikenlaista surua ja murhetta, huh huh. Kissa löytyi sillä kertaa, oli tainnut hieman ottaa yhteen jonkun sulhasen kanssa. Nyt poika on taas liesussa. Se kevät, ne tytöt! 

Yrittäkää jaksella, niin minäkin teen! 

Mademoiselle et moi.