Luterilainen kasvatus ja Runebergin tortut

Keskiviikon hammaslääkäri reissun jälkeen päätin palkita itseni ja muut perheenjäsenet Runebergin tortulla. Tosin muistin vasta kotiin saavuttuani, että perheemme tytöt eivät pidä näistä tortuista. Pienen lähipiirissä tehdyn gallupin jälkeen huomasin, että ko. leivonnainen taitaa olla mielipiteet aika hyvin jakava. Siitä joko tykätään tai sitten siitä ei pidetä lainkaan.

Yhtä kaikki sitä kuuluu syödä helmikuun alussa.  

Huomasin samalla, että ajatteluni palkitsemisesta kärsimyksen jälkeen on jotain hyvin luterilaista ajattelua. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole. Mietityttää vain toisinaan, että miksi elämästä ei saisi nauttia ilman nautintoa edeltävää kärsimystä? "Ensin työ ja sitten huvi"-tyylinen ajattelu on meihin hyvin iskostunut. Voisihan se joskus miettiä niinkin päin, että ensin huvi ja nautinto ja sitten päälle työ, jos huvittaa ;-) 

Toinen tyypillinen luterilainen ajattelu liittyy sekin tähän käyntiini hammaslääkärillä. Minulta kyseltiin seuraavana päivän, että miten meni? Luterilaisen ajattelumallin selkärankaani saaneena en uskalla sanoa ääneen, että meni aivan loistavasti. Silloinhan siitä seuraisi heti takapakkia ja hirveä hammassärky, eikö niin? "Kel onni on, se onnen kätkeköön" -tyylinen ajattelu toimii tässä. Olen aina halunnut jotenkin kapinoida tätä(kin) ajattelumallia vastaan. 

Esim. saatuani tiedon, että odotan ensimmäistä lastani minun kuului tietysti odotella mahdollismman pitkään, ennen kuin uskaltaisin hankkia lapselle yhtään mitään. Muuten raskaus menisi kesken aivan varmasti. Halusin kuitenkin piristää itseäni alkuraskauden huonovointisuuden keskellä ja kohtaloani uhmaten menin lastenvaateliikeeseen ja ostin pienen potkupuvun. Teko, jota en ole päivääkään elämässäni katunut, mutta joka sillä hetkellä vaati suurta rohkeutta. Pidin tätä pientä pakettia kuin suurinta aarrettani piilossa lähes kaikilta. Se tuntui hyvältä ja antoi voimaa ja uskoa tulevaan. Lapsemme synnyttyä puimme tämän potkupuvun hänelle laitokselta lähtiessämme. Se oli suuri saavutus, unelma joka oli toteutunut. Puku, joka oli ollut minulla lastamme varten kuukausia ja kuukausia oli nyt tämän pienen hengittävän ihmisalun päällä.       

Vaikka haluankin uskoa -ja uskonkin, niin tietty vanhojen opittujen ajatusmallien ravistelu tekee toisinaan hyvää. Eikö me kaikki kuitenkin lopulta tavoitella täällä elämässä onnellisuutta. Uskon, että onnellisuus taas tulee mm. siitä, että uskallamme ottaa vastuun elämästämme. Olemme onnellisia ja saamme näin ympärillä olevat ihmiset onnelliseksi. Toisinaan tämä vaatii luovaa ajattelua, joka on asioiden tekemistä uudella tavalla. Toisinaan se vaatii sitä, että kuuntelemme sydäntämme ja toimimme sen mukaan. Teemme asioita siten, kun ne meistä tuntuvat hyviltä ja oikeilta. Olipa se nyt sitten tortun syöminen ennen tai jälkeen työn. 

Uskallamme sanoa ääneen, että olemme onnellisia, uskallamme nauttia siitä tunteesta. 

Entä jos  alkaisit tehdä ihan mitä huvittaa?