Tapahtui viikolla

Nyt on pakko tulla tänne postaamaan, alan nimittäin vähitellen pääsemään käsiksi tähän "normaalien ihmisten työrytmiin". Muutamien ensimmäisten (uudessa työtehtävässäni) viikkojen jälkeen luulin, että elämä rajoittuu ainoastaan viikonloppuihin. Kauniiden säiden ja unikoulun jälkeen uskon, että elämää voi olla myös viikolla -ainakin hetkittäin.

Maanantaina liikenne oli täysin sekaisin. Työmatkani kesti normaalin 40 min. sijaan tasan kaksi tuntia. Huh huh sanon minä. Ja kenen ihmisen idea voi olla alkaa remontoimaan yhtäaikaa sekä Kehä ykköstä että Kehä kolmosta ja ajoittaa pahimmat tiesulut ruuhka-aikaan? Ajeltuani ruuhkissa tunnin myös kotiin, olin lenkin tarpeessa. 

 

Tuntui hyvältä päästä ruuhkista tänne maalle. 

 

Tiistaina ajoin suoraan töistä Hesan keskustaan mahtavalle kampaajalleni Janille. 

Työn jälkeen istun nykyään aina kahville terassille. Äitini ihmettelee miten tarkenen istua niin paljon ulkona. Tässä hänelle kuva miten pukeudutaan silloin jos on jo / vielä viileää. Nahkatakin päälle puetaan lämmin mohairhuivi.

Jalkaan laitetaan Uggit ja jalkojen päälle shaali, jos on kylmä. Hän tietysti yrittää leikkiä kesää jossakin viehättävässä ohuessa silkkipaidassa. Eihän sellaisissa vermeissä Suomessa ulkona tarkene.  

 

Keskiviikkona ajelin suoraan töistä Haukilahden paviljonkiin tapaamaan ystävääni. 

Voi miten ihana hetki meillä olikaan ja ilta tuntui jotenkin todella pitkältä, kun ehti vaihtaa tämän sielunsiskon kanssa kuulumiset terassilla.  

 

Torstaina ajoin suoraan hammaslääkärille töistä. Onni on hyvä hammaslääkäri. 

Minulla on onneksi joustavat työajat, joten pyrin lähtemään perjantaisin hieman aiemmin töistä. Ajelin suoraan ruokakauppaan ja sieltä terassille lukemaan uutta Elle Mat&Vin -lehteäni, joka on aina täynnä maukkaita uusia ruoka-ohjeita. 

Illan päätteeksi katselimme jakson Isänmaan puolesta. Se on huippusarja! 

Tässä kuva perjantain työasustani. Viikonloppua kohden merihenkistä ;-)  

 

 

Lauantai ja sunnuntai kuluivat leppoisissa merkeissä. Aurinko helli ja sisällä ei juuri malttanut käydä. 

Pesin terassia ja puutarhakalusteita, poistettiin vanhat markiisit ikkunoista, leikattiin nurmikkoa (mies leikkasi), leivoin kauden ensimmäisen raparperipiiraan oman pihan raparpereista, grillattiin ja saunottiin. Poikani kävi optimistijolla karsintakisoissa ja lopputuloksena karsiutui Suomen PM-joukkueeseen. Vanhin tytär oli töissä messuilla esitellen purjehdusta lajina ja nuorin tytär asui jälleen tallilla.

Ihastelin kukkivia omenapuita pihassa. Yksi niistä kukkii juuri keittiön ikkunan takana. Pakkohan niistä oli ottaa oksia myös maljakkoon, jopa kylppäriin. 

 

Niin ja sanomattakin taitaa olla jo selvää, että viikon kruunasi sunnuntai illan ratsastustuntini. Aurinkoisella kentällä, hyvässä seurassa, valkoisella orilla, t-paidassa. Do I need to say more. 

 

Että sellainen viikko. 

Hyvää alkanutta viikkoa!