Askelta lähempänä taivasta -paratiisiko?

Palaan ajatuksissani vielä viime viikon alppimatkaamme. Nämä ovat maisemia, jonne palaan mielessäni aina halutessani rentoutua tai kohtaan jännittävän / epämiellyttävän  tilanteen (esim. hammaslääkärin tuolissa). Suljen silmäni ja siiirrän ajatukseni silloin näihin maisemiin. Uskon, että meillä jokaisella on jokin sielunmaisema, minne pakenemme.  Minulla se on tämä tai tämä on yksi niistä.

 

 

Millainen se normipäivä sitten tässä paratiisissa on? 

Heräsimme aamulla ja arvioimme nopeasti onko yöllä satanut lunta. Arvioinnissa saattoi käyttää apuna esim. huoneemme kattoikkunaa. Sillä, jos alpeilla on satanut yöllä lunta on hiihtämään kiire, mikäli haluaa pöllytellä koskemattomilla reiteillä omat jälkensä lumeen. 

 

Aamiaisen jälkeen oli aika pukea monot jalkaan ja suunnata huipulle. Chamonixissa hiihdellään noin 2000 metrin- 3500 metrin korkeudessa. Oma suosikkini on Grand Montetsin jäätikköalue ja Brevant (silloin kun haluaa tosissaan paistatella päivää).

Hiihdettyä korkeuseroa kertyy helposti päivässä noin 4000-5000 metriä. 

Kotimaan rinteitä mitenkään väheksymättä, on näiden korkeuserojen saavuttamiseksi hiihdettävä muutamia Rukan rinteitä (vrt. Rukan suurin korkeusero 201metriä). Täällä se tarkoittaa kolmea- neljää pidempää laskua päivän aikana. Kyse on siis varsin eri lajista.  

 

 

 

 

 

Muutaman tunnin laskettelun jälkeen reidet huutavat lisäenergiaa. Silloin on aika nauttia ranskalainen lounas ja kuinkas muuten kuin aurinkoisella terassilla. 

 

Lounaan jälkeen voi jatkaa taas reissijumppaa täällä korkeanpaikan leirillä. 

 

 

 

Vuorilla vietetyn hyvän hiihtopäivän jälkeen on aika laskeutua takaisin kylään. Chamonix on viehättävä pikkukaupunki. 

 

 

Kunhan kierros kaupungilla on suoritettu, hetki hotellilla huokaistu ja suihkussa käyty on aika suunnata illalliselle. 

Tänä vuonna löysimme kylästä kaksi meille uutta ravintolaa. 

Ensimmäinen oli La Télécabine. 

http://www.restaurant-latelecabine.fr/ 

Nautin täällä ehkä parhaan creme bruleen, mitä olen ikinä Ranskassa saanut. Muutenkin ruoka ja palvelu olivat erinomaisia.  

 

Hääpäivänämme menimme ystäväni Paulan suosituksesta ravintola Le Cap Horniin. 

Miljöö oli todella viehättävä ja ravintola oli aivan tupaten täynnä, vaikka se varsin iso onkin. 

Palvelu ja ruoka ovat myös tässä ravintolassa ensiluokkaista. 

http://restaurant.michelin.fr/restaurant/france/74400-chamonix-mont-blanc/le-cap-horn/jg17k04 

Ja mikä on parasta näissä ranskalaisissa ravintoloissa, niin koirathan ovat enemmän kuin tervetulleita ravintolaan. Oli ihana seurata miten useamman pöydän pöytäliinan helmat vain heiluivat ja hännät heilahtelivat liinan alla. Onnistuinpa näkemään jonkun onnellisen kuononkin omistajan reidellä ellen jopa pöydän reunalla.   

 

 

Tällaisen normipäivän jälkeen ei tarvitse sängyssä lampaita laskea. 

 

Kyllä se vaan niin on, että nämä luonnonkauniit maisemat, hyvä seura, raitis ulkoilma, herkulliset ruuat ja juomat sekä itselle mielekäs urheilu tekevät ihmiselle todella hyvää. 

Ihanaa aurinkoista viikonloppua!