Keväiset terveiset Düsseldorfista

Pikaisesti käyn jättämässä terveiset työmatkaltani Düsseldorfista, jossa olin viime viikolla kahteen otteeseen. Puut kukkivat keväisesti ja nurmikko viheriöi, mutta ilma oli purevan kylmä ja kaipasin sormet ja varpaat kohmeessa niin untuvatakkiani kuin talvikenkiäni. Joelta puhaltava tuuli sai minut haikeana miettimään myös pipoani, joka sekin oli kotona. Olinhan lähtenyt rehvakkaasti matkaan villakangastakissa ja loafereissa. Keväinen Eurooppa you know.

Tässä lähes 600 000 asukkaan kaupungissa on vanha kaupunki, jossa on kovin pikkukaupunkimainen tunnelma. Monet rakennukset ovat kauniita, sillä ensimmäiset merkinnät tästä kaupungista ovat jo vuodelta 1135. Kaupunki syntyi silloin paikkaan, jossa pieni Düsseljoki virtaa Reiniin.  

 

Olen elämäni aikana viettänyt paljon aikaani yksin ulkomailla. Nautin kovasti näistä omista seikkailuistani, jossa tutustun monesti minulle ennestään täysin uuteen kaupunkiin tai maahan. Yksin kaupunkia tutkiessa on täysin vapaa kulkemaan sinne minne haluaa ja poikkemaan syömään tai juomaan juuri silloin, kun oma vatsa siltä tuntuu. 

Näillä matkoilla tulee kuunneltua omia ajatuksiaan samalla kuin seuraa ympärillään olevien ihmisten elämää tarkkaavaisemmin, kuin matkaseuran kanssa liikkuessaan.  

 

 

 

Mieheni käy usein työmatkoilla Düsseldorfissa. Kyselin häneltä voisiko hän suositella minulle jotakin ihanaa kahvilaa. Ihmettelin hieman, kun hän kommentoi, että ei voi, koska minulle sopivaa kahvilaa siellä ei ole. Kaupungista löytyy kuulemma lähinnä vain oluttupia. Mietin, että en kai nyt niin nirso ole, että kahvilaa ei löydy. Käveltyäni vanhan kaupungin keskustassa ristiin rastiin useiden kortteleiden matkan palellen, etsiskellen kahvilaa,  aloin vähitellen uskomaan miestäni, ei kahvilan kahvilaa, ainostaan oluttupia. Saksa ei taida tuntea kahvilakulttuuria. Makkaroita ja olutta olisi kyllä ollut tarjolla. Harmi, että en nauti kummastakaan. 

 

 

Lopulta löysin YHDEN leipomokahvilan, johon poikkesin syömään ja lämmittelemään.  

 

Toinen erikoinen piirre, johon törmäsin matkallani ja jonka olin jo unohtanut, oli se että luottokorteilla tai pankkikorteilla ei pysty maksamaan juuri missään. Olin ostamassa itselleni kenkiä mm. isommasta kenkäkaupasta. Ovessa ja kassalla oli kaikkien mahdollisten luottokorttien kuvat, mutta ne eivät ainakaan sinä päivänä kaupassa kuulemma toimineet. En jaksanut siinä kylmyydessä lähteä etsimään pankkiautomaattia, joten kengät jäivät tällä kertaa kauppaan. Kortit eivät myöskään toimineet metroasemilla, vaikka niissäkin korttien kuvat olivat. Työkaverini kertoivat samanlaisista kokemuksista, jopa tavarataloissa.  

 

 

Tuoreita kukkia sentään löytyi torilta ja mielestäni aika ihana pääsiäiskranssi.

 

Tämän kirkon pihaan jäin katselemaan tuota mahtipontista kirkkoa ja pihassa olevaa pienenpientä patsasta. Mittasuhteet eivät jotenkin oikein täsmänneet. Lisäksi patsas oli niin korkean tolpan päässä, että sitä ei oikein maasta katsellen nähnyt. 

 

Keväistä loppuviikkoa nyt jo täältä Ranskasta!