20 vuotta on pitkä aika

Vietimme rakkaan mieheni kanssa 20v. hääpäiväämme viikolla. Olimme etukäteen miettineet, että haluamme viettää päivää kahdestaan. Paikaksi valikoitu monien vaihtoehtojen jälkeen paikka, joka on meille vuosien saatossa muodostunut melkeinpä toiseksi kodiksi eli Chamonix Mont Blanc Ranskan alpeilla. Tuo pieni sympaattinen kaupunki Sveitsin ja Italian rajan tuntumassa. 

 

Tähän paikkaan liittyy niin paljon meillä muistoja vuosien varrelta. 
Täällä on hiihdelty huolettomina ilman lapsia yhteisen matkamme alkutaipaleella, on lasketeltu vuorotellen toisen ollessa lastenvahtina, ollaan hiihdelty kahdestaan vanhempiemme hoitaessa kylässä lapsia, ollaan opetettu lapsia laskettelun saloihin ja alppien tavoille. Täällä on juhlittu aiemminkin hääpäivää. On kiidätetty ambulanssilla sairaalaan lumimyrskyssä ja itketty keskenmenoa. Ollaan naurettu ystävien kanssa, ollaan hiihdetty auringossa, sumussa, tuulessa ja tuiskussa, puuterilumessa ja jäisillä rinteillä. Kaikenlaista on täällä koettu, kuten tässä avioliitossakin. Sitähän se elämä on ylä- ja alamäkeä. Toisinaan vedetään toinen pystyyn lumihangesta ja toisinaan tuupataan vauhtia. Koskaan ei kuitenkaan toista jätetä. Ollaan vahvasti rinnakkain satoi tai paistoi. 

 

Halusimme aikoinaan viettää häitämme talvella, jotta häämatkamme saattoi suuntautua alpeille. Se matka suuntautui Sveitsin Verbieriin. Hääpäiviä on tullut vietettyä monesti suksilla, yleensä juuri Chamonixissa. Hiihto on ollut meille molemmille tärkeää, kuten myös purjehdus. Pitkän avioliiton (tänä päivänä 20v. on jo aika pitkä avioliitto) salaisuus meidän kohdallamme ovat juuri nämä yhteiset intressit; harrastukset ja muut. 

Muita yhdistäviä asioita lienee samankaltaiset arvot ja elämänkatsomus. Se, että arvostamme ja kunniotamme toisiamme ja näytämme sen. Tärkeää on myös se, että haluamme löytää yhteistä aikaa, eikä pidetä toista itsestäänselvyytenä. On hyvä olla yhdessä. Rakastaa.    

 

 

Tullessamme hääpäivänämme rinteestä takaisin hotellille, löysimme huoneestamme shampanjapullon jäistä. Hotelli oli muistanut meitä tällä ihanalla tervehdyksellä. Kiiteltyämme heitä, he kommentoivat, että 20v. on niin pitkä aika, että meidän tulisi saada mitali. Niin kai se on.  

 

 

Onnistuneen hääpäivämatkan jälkeen jaksaa taas ponnistaa tätä arkea ja kohti hopeahääpäivää! 

Romanttista viikonloppua!  

P.S. Vanhimman tyttäremme kysyessä meiltä tänään erästä asiaa, vastasimme mieheni kanssa yhteen ääneen saman vastauksen. Kaiken lisäksi tämä vastaus ei ollut mitenkään oletettava. Katsoimme toisiamme ja naurahdimme ääneen. Tätä se 20v. teettää, ajatuskin kulkee jo samaa rataa.