Askelta lähempänä taivasta -paratiisiko?

Palaan ajatuksissani vielä viime viikon alppimatkaamme. Nämä ovat maisemia, jonne palaan mielessäni aina halutessani rentoutua tai kohtaan jännittävän / epämiellyttävän  tilanteen (esim. hammaslääkärin tuolissa). Suljen silmäni ja siiirrän ajatukseni silloin näihin maisemiin. Uskon, että meillä jokaisella on jokin sielunmaisema, minne pakenemme.  Minulla se on tämä tai tämä on yksi niistä.

 

 

Millainen se normipäivä sitten tässä paratiisissa on? 

Heräsimme aamulla ja arvioimme nopeasti onko yöllä satanut lunta. Arvioinnissa saattoi käyttää apuna esim. huoneemme kattoikkunaa. Sillä, jos alpeilla on satanut yöllä lunta on hiihtämään kiire, mikäli haluaa pöllytellä koskemattomilla reiteillä omat jälkensä lumeen. 

 

Aamiaisen jälkeen oli aika pukea monot jalkaan ja suunnata huipulle. Chamonixissa hiihdellään noin 2000 metrin- 3500 metrin korkeudessa. Oma suosikkini on Grand Montetsin jäätikköalue ja Brevant (silloin kun haluaa tosissaan paistatella päivää).

Hiihdettyä korkeuseroa kertyy helposti päivässä noin 4000-5000 metriä. 

Kotimaan rinteitä mitenkään väheksymättä, on näiden korkeuserojen saavuttamiseksi hiihdettävä muutamia Rukan rinteitä (vrt. Rukan suurin korkeusero 201metriä). Täällä se tarkoittaa kolmea- neljää pidempää laskua päivän aikana. Kyse on siis varsin eri lajista.  

 

 

 

 

 

Muutaman tunnin laskettelun jälkeen reidet huutavat lisäenergiaa. Silloin on aika nauttia ranskalainen lounas ja kuinkas muuten kuin aurinkoisella terassilla. 

 

Lounaan jälkeen voi jatkaa taas reissijumppaa täällä korkeanpaikan leirillä. 

 

 

 

Vuorilla vietetyn hyvän hiihtopäivän jälkeen on aika laskeutua takaisin kylään. Chamonix on viehättävä pikkukaupunki. 

 

 

Kunhan kierros kaupungilla on suoritettu, hetki hotellilla huokaistu ja suihkussa käyty on aika suunnata illalliselle. 

Tänä vuonna löysimme kylästä kaksi meille uutta ravintolaa. 

Ensimmäinen oli La Télécabine. 

http://www.restaurant-latelecabine.fr/ 

Nautin täällä ehkä parhaan creme bruleen, mitä olen ikinä Ranskassa saanut. Muutenkin ruoka ja palvelu olivat erinomaisia.  

 

Hääpäivänämme menimme ystäväni Paulan suosituksesta ravintola Le Cap Horniin. 

Miljöö oli todella viehättävä ja ravintola oli aivan tupaten täynnä, vaikka se varsin iso onkin. 

Palvelu ja ruoka ovat myös tässä ravintolassa ensiluokkaista. 

http://restaurant.michelin.fr/restaurant/france/74400-chamonix-mont-blanc/le-cap-horn/jg17k04 

Ja mikä on parasta näissä ranskalaisissa ravintoloissa, niin koirathan ovat enemmän kuin tervetulleita ravintolaan. Oli ihana seurata miten useamman pöydän pöytäliinan helmat vain heiluivat ja hännät heilahtelivat liinan alla. Onnistuinpa näkemään jonkun onnellisen kuononkin omistajan reidellä ellen jopa pöydän reunalla.   

 

 

Tällaisen normipäivän jälkeen ei tarvitse sängyssä lampaita laskea. 

 

Kyllä se vaan niin on, että nämä luonnonkauniit maisemat, hyvä seura, raitis ulkoilma, herkulliset ruuat ja juomat sekä itselle mielekäs urheilu tekevät ihmiselle todella hyvää. 

Ihanaa aurinkoista viikonloppua!  

 

Kerätään voimia ja nautitaan

Tänään lähdimme tarmokkaasti heti aamusta Solvalla Swinghilliin laskettelemaan. Yksi lapsi on yhä Espanjassa purjehdusharrastuksen parissa, joten kokoonpano oli mieheni ja minä sekä kaksi lastamme. Olimme paikalla heti hissien avauduttua, mikä oli tosi hyvä, sillä jonoja ei siihen aikaan vielä ollut. Lastemme ollessa pienempiä hankimme mieheni kanssa  telemark varusteet, sillä niiden kanssa oli helpompi auttaa lapsia rinteessä. Lisäksi ne antoivat toivottua lisähaastetta Suomessa hiihdettäessä. Telemark harrastus jäi. Hiihdän nykyisin telemarkia aina Suomessa ja perinteistä alppihiihtoa vain alpeilla. Solvallassa oli hiljaista ja kaunista. Ihanaa raitista ulkoilmaa. Hyvä tapa ladata akkuja seuraavaa viikkoa varten! 

 

  

Lasketteluseuran nimi FK37 kertoo aika paljon seuran historiasta. Pidän kovasti Swinghillin kahvilasta, joka huokuu tuota historiaa. Vanhoja hirsiseiniä, takkatuli lämmittää, kynttilät palavat, pöydissä on tuoreita kukkia, seinillä vanhoja lumikenkiä, penkeillä taljoja ja tarjolla vastaleivottuja korvapuusteja. Tänne on ihana poiketa laskettuaan poskensa punaiseksi.  

 

 

 

Yritän löytää päiviini hetkiä, jolloin voin kerätä voimia, koota ajatuksia, hengittää rauhallisesti ja syvään, rentoutua. Eilinen päivä oli aikataulutettu lasten harrastusten, ruokakaupan ja ruuanlaiton parissa. Illalla nautin lasillisen hyvää punaviiniä ja asettelin uudet valkoiset nahkeat tulppaanit sohva- ja ruokapöydälle. Katselin hyvän elokuvan: "The next three days". Hyvän mielen ilta.

 

Kuluneella viikolla olin työmatkalla pariinkiin otteeseen Tukholmassa. Yritän keskittyä työmatkoilla siihen, että en ala kärsiä hotellikuolemasta. Kävin molemmilla kerroilla hotellin kuntosalilla, fillaroin pitkän lenkin kuntopyörällä, nostelin painoja ja venyttelin. Sen jälkeen kävin työtovereideni kanssa syömässä sushia. Olen onnellinen, että minulla on kivoja työkavereita. Menin aikaisin nukkumaan. Olin tyytyväinen, että olin saanut hoitaa kuntoani työmatkalla ja kerättyä voimia seuraavaan työpäivään. 

Mikään ei ole parempi tapa ladata akkuja, kuin kävely / lenkkeily ulkona. Antaa ajatusten lentää ja askeleen kulkea. Huonoa ilmaa ei ole, on vain selityksiä tai huonoja varusteita. "Do it today, not tomorrow!". Tällä viikolla sää  suosi kävelylenkkiäni. 

 

 

 

 

 

Hyvää alkavaa uutta viikkoa! Toivotaan, että viikko tuo tullessaan paljon kaikkea hyvää!