Voi onnen päivää!

Heräsin aamulla migreenikohtaukseen vain todetakseni, että näinhän se migreenipotilaalla usein menee, loman ensimmäinen päivä alkaa kammottavalla päänsäryllä. Onnistuin saamaan kohtauksen hallintaan ennen lastemme kevätjuhlaa, joka onneksi alkoi vasta puolenpäivän aikaan. 

Tytöt pitävät huolen, että kevätjuhlamekot on ajoissa hankittu. Poikani on hyvin huoleton kaveri ja totesi aamulla, että hänellä ei ole siistiä kenkiä. Lainasi sitten siskon tossut ja lähti mieheni kanssa kenkäostoksille. 

Kuulun niihin ihmisiin, joiden silmäkulma kostuu aina suvivirren alkaessa. Onneksi lastemme koululla vielä lauletaan suvivirttä, useista eri uskonnoista huolimatta. 

Koululta lähdettiin hyvät todistukset kainalossa. Äitinä voi olla vain onnellinen ja ylpeä lapsistaan. 

Seuraava etappi oli ylioppilasjuhlat. Juhlakalu oli hyvien ystäviemme poika. 

Tämän nuoren miehen olen tuntenut vauvasta asti ja seurannut hänen kasvamistaan tuollaiseksi kaksimetriseksi urheilijanuorukaiseksi, joka samalla on niin herrasmies. 

Koin valtavaa onnellisuuden tunnetta katsellessani ystävääni ja eläessäni hänen kanssaan tätä suurta päivää. 

Hieno saavutus! Onnea! 

Jatkoimme tästä eteenpäin seuraavan nuoren miehen ylioppilasjuhliin. Tämänkin herran elämää olen seurannut aivan ensiaskelista lähtien. Olemme seuranneet miten innokkaasti odotettiin uusimpien Harry Pottereiden julkaisemista ja miten niitä ahmien luettiin niin alppimatkoilla yläasemien kahviloissa kun kesällä veneelläkin. Upea filosofin alkuhan tästä sitten kasvoi. 

Päivä oli täynnä upeita hetkiä ja hienoja nuoria ihmisiä. Miten hienoa, että saamme seurata mitä heistä vielä kehittyy. 

Hyvää kesälomaa ja alkavaa kesäkuuta!